Laamannikunta () on Ruotsissa keskiajalla oikeudenkäyttöä varten luotu alue, laamannin toimipiiri. Suomesta muodostui Ruotsista erillinen ”Itämaan” laamannikunta. Laamanni mainitaan Suomessa ensi kerran vuonna 1362, jolloin Suomi muodosti yhden laamannikunnan.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 5, palsta 151
Kuningas Eerik XIII Pommerilainen jakoi 29. lokakuuta 1435 ”Itämaat” eli Suomen kahteen laamannikuntaan, Etelä- ja Pohjois-Suomen laamannikuntaan ja antoi samana päivänä Turun maanoikeuden perustamiskirjeen. Pohjois-Suomi eli Pohja-Suomi (Norra Finland) tarkoitti siinä Aurajoen pohjoispuolta, Ahvenanmaa ja Pohjanmaa mukaan lukien. Etelä-Suomen laamannikunta sisälsi Suomen muut alueet (Varsinais-Suomi, Uusimaa, Häme ja Karjala). Molemmat laamannit istuivat Turussa.Vilho Niitemaa. Myöhäiskeskiajan Turku. Teoksessa: Turun seitsemän vuosisataa. Turun Historiallinen Yhdistys 1965. Turun historiallinen Arkisto 18, s. 31–56. PDF
Vuonna 1511 perustettiin Satakunnan-Pohjanmaan laamannikunta, joka pian yhdistettiin takaisin Pohjois-Suomen laamannikuntaan. Vuonna 1775 Pohjanmaa sai oman laamannikunnan Vaasan hovioikeuden perustamisen yhteydessä. Karjala kuului vuoden 1435 laamannikuntajaossa Etelä-Suomen laamannikuntaan. Karjalan laamannioikeuden synnystä ei ole selvää kuvaa, mutta todennäköisesti laamannin asetti Viipurin linnanpäällikkö. Laamannin valta ei ollut rinnastettavissa kahteen muuhun laamanniin, sillä hänellä ei ollut tuomiovaltaa Turun maanoikeudessa. Ensimmäinen tiedossa oleva Karjalan laamannin tuomio on vuodelta 1447.Veli Holappa, Verot ja oikeuslaitos 1500–1600 luvulla: Keskiaikainen oikeudenkäyttö. Jääsken kihlakunnan historiaa (html)
Laamannin virat lakkautettiin 1868, jolloin laamanneja oli kuusiLaamanni, Pieni tietosanakirja, kunkin hovioikeuden alaisuudessa kaksi.
Suomen laamannit Ennen Suomen laamannikunnan jakoa Suomen laamanneina toimivat: Nils Tuurenpoika, 1362 Arvi Kustaanpoika, 1366–1379 Bo Joninpoika Grip, 1380–1386 Jeppe Djäkn, 1386–1395 Klaus Pietarinpoika Fleming, 1402–1427 Peder Fleming, 1433–1434
Suomen laamannikunnat Laamannikuntia oli lakkauttamishetkellä kuusi kappaletta: Oulun laamannikunta Turun ja Porin laamannikunta Uudenmaan ja Hämeen laamannikunta Karjalan laamannikunta Vaasan laamannikunta Viipurin laamannikunta
Entiset laamannikunnat Pohja-Suomen laamannikunta, 1435–1775 Etelä-Suomen laamannikunta, 1435–1775 Satakunnan ja Pohjanmaan laamannikunta, 1511–1568 Kymin laamannikunta, 1776–1843 Vaasan ja Oulun laamannikunta, 1776–1835
Katso myös Laamanni Laamannikunta Laamanninoikeus
Lähteet
Kirjallisuutta Håkon Holmberg, Suomen laamannikunnat ja laamannit. Sarjassa Turun Historiallinen Arkisto 16 (1963), s. 88-149.
*