Kapitalismi (saksan sanasta ’kapital’ = pääoma) on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet voivat olla osin tai kokonaan yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä yksistään valtion omistuksessa ja hallinnassa.
Max Weberin määritelmän mukaan kapitalismi on talousjärjestelmä, joka perustuu:Weber, Max (1927): General Economic History henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa pitäviin yrityksiin, vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta, kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa, tasa-arvoon lain edessä perustuva oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden joustaviin työmarkkinoihin, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten vähimmäispalkkoja tai ammattiyhdistyksiä osakkeiden julkiseen kauppaan, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa.
Gilbert Keith Chesterton määritteli kapitalismin talousjärjestelmäksi, jolle on tunnusomaista, että pääoma on kertynyt suhteellisen pienelle omistajien joukolle ja että suuri enemmistö väestöstä palvelee mainittuja omistajia palkkaa vastaan.
Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ranskaa, suomennettuna ”Antakaa tehdä”) katsotaan joskus ”puhtaaksi kapitalismiksi”.McConnell, Campbell R. and Brue, Stanley L., Microeconomics: Principles, Problems, and Policies. McGraw-Hill, 1992. p 38 Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiotaFrançois, Crouzet. The Victorian Economy. Routledge, 1982. p. 105 tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire-kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.
Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useita nykyisiä valtioita."all of the capitalistic societies of the West have mixed economies that temper capitalism" with interventionist government regulation and social programs. Shafritz, Jay M. (1992). The HarperCollins Dictionary of American Government and Politics. HarperPerennial. P. 93
Vaikkei puhtaan kapitalistista valtiota tai aluetta olekaan,Eri valtioiden taloudellisen vapauden indeksit muun muassa länsimaat katsotaan yleensä ensisijaisesti kapitalistisiksi valtioiksi, vastakohtana sosialistisille valtioille – vastakkainasettelua esiintyi erityisesti kylmän sodan aikana. Nykyaikaisessa kapitalistisessa valtiossa lainsäädäntö rajoittuu määrittämään markkinoiden perussäännöt, joskin valtio saattaa tarjota joitain julkishyödykkeitä ja infrastruktuuria.Eric Aaron, What's Right? (Dural, Australia: Rosenberg Publishing, 2003), 75.
Branco Milanovicin mukaan nykyaikana ei ole enää sosialismia, ja kilpailu käydään maailmanlaajuisesti kahden kapitalismin, valtiojohtoisen poliittisen ja meritokraattisen liberaalin, välillä. Poliittista kapitalismia on hänen mielestään esimerkiksi Kiinassa, Myanmarissa, Singaporessa, Vietnamissa, Azerbaidžanissa, Venäjällä, Algeriassa, Etiopiassa ja Ruandassa, liberaalia kapitalismia taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, Intiassa, Indonesiassa ja Japanissa. Milanovicin mukaan liberaali kapitalismi syntyi 1980-luvulla, jota ennen hallitsivat klassinen kapitalismi 1800-luvulta lähtien ja sosiaalidemokraattinen eurooppalainen kapitalismi sen ohella.
Historia Vuosien 1500–1700 välisenä aikana luonnontieteet edistyivät vallankumouksellisesti. Ajasta käytetään nimitystä tieteellinen vallankumous. Maantieteellisesti ajankohdan tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa tapahtumat koskivat oppineista koostunutta eliittiä; koko kansaa koskevaksi saavutukset tulivat pitkälti vasta teollisen vallankumouksen myötä.
”Kapitalismi”-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla. Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitot, syntyivät kuitenkin jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300 lähinnä Pohjois-Italiassa. Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1347 mustan surman jälkeen. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa, Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta.
Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan. Max Weber esitti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Myös katolisuudessa Salamancan koulukunnan vaikutus 1500-luvulta lähtien loi von Hayekin mukaan perustoja kapitalismille.
Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon kanssa, ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelyyn ja maanomistukseen. Euroopassa harjoitetussa feodalismissa vasallit olivat riippuvaisia lääninherroistaan ja saivat viljellä näiden alaisuudessa maapaloja, jotka lääninherra oli osoittanut. Kaikki vasallit eivät sopeutuneet järjestelmään, vaan pakenivat metsiin, joissa karanneet maaorjat perustivat omian kyliään. Ilman isännänvaltaa vapaat työläiset saivat hallita omaa maataan ja resurssejaan ja perustivat tuotannon ja kaupankäynnin verkoston, joka oli kapitalismin pohja.https://www.fastcompany.com/40467032/the-end-of-capitalism-is-already-starting-if-you-know-where-to-look
Kapitalistiset taloudelliset käytännöt alkoivat institutionalisoitua Englannissa 1500–1800-luvuilla, joskin jotkin kapitalististen organisaatioiden piirteet esiintyivät jo muinaisessa maailmassa ja useammat myöhäisellä keskiajalla Kapitalismi on vallinnut länsimaissa feodalismin päättymisestä lähtien. Ranskassa feodalismi päättyi vuonna 1789http://alphahistory.com/frenchrevolution/august-4th-abolition-of-feudalism-1789/ 1800- ja 1900-luvulla kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline suuressa osassa maailmaa.
Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariston valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa. 1900-luvulla kapitalistisia yhteiskuntia ovat koetelleet 1930-luvun lama ja vuoden 1973 öljykriisi.
Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 heikensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.
Kapitalismin vaikutuksia Kommunistisessa manifestissa 1848 Karl Marx ja Friedrich Engels ylistivät kapitalistien ”ihmetöitä” ja kirjoittivat: ”Porvaristo vetää kaikkien tuotantovälineiden nopean parantamisen ja kulkuyhteyksien tavattoman helpottumisen ansiosta kaikki – – kansakunnat sivistyksen piiriin”. Sen jälkeenkin kasvu on jatkunut, ja vuonna 2019 tuotanto ja kulutus henkeä kohden ovat kymmenkertaisia vuoteen 1820 nähden, Suomessa 30-kertaisia, köyhimmässäkin maassa, Keski-Afrikan tasavallassa, 2,5-kertaistuneet vuodesta 1800. Vuonna 1800 ihmisistä 85–95 % eli 2 dollarilla päivässä, nyt alle viidennes. Elinikä on pidentynyt ja ravitsemus parantunut.
Rauha Vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto. NTNU:n valtio-opin professori Indra de Soysan mukaan teoreetikot ovat esittäneet vastaavaa kolmattasataa vuotta, mutta nyt Norjan NTNU-yliopiston ja Oslon kansainvälisen rauhaninstituutin (PRIO) analysoimat empiiriset tosiasiat ovat vahvistaneet johtopäätökset.
De Soysan mukaan osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan.
Kapitalismia puolustavia näkemyksiä Vuosina 1000–1820 maailmantalous kasvoi peräti kuusinkertaiseksi, 50 % ihmistä kohden. Kapitalismin alettua levitä laajemmin vuosina 1820–1998 maailmantalous kasvoi 50-kertaiseksi eli 9-kertaiseksi ihmistä kohden. Kapitalistisimmissa maissa kuten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa talous kasvoi 19-kertaiseksi henkeä kohden, vaikka niillä oli jo ennestään korkeampi lähtötaso, vuonna 1820 köyhässä Japanissa peräti 31-kertaiseksi, kun taas muualla maailmassa kasvu oli vain viisinkertainen henkeä kohdenMartin Wolf, Why Globalization works, s. 43–45.
Economic Freedom of the World -indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimmissa eli kapitalistisimmissa maissa (viidennes) elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Taloudellisesti epävapaimmassa viidenneksessä maita vastaavat luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7 000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
Maailmanlaajuinen BKT:n suuri kasvu osuu yksiin kapitalismin leviämisen kanssa. Myös viikoittaisen työajan lyheneminen sekä lapsityövoiman ja vanhusten työnteon väheneminen on osoitettu olevan seurausta kapitalismin tuomasta vauraudesta. Valistusajan filosofin Adam Fergusonin mukaan markkinatalouden ongelmat synnyttävät vastavoimia. Markkinatalous oli Fergusonin mukaan siis paradoksaalisesti samalla kertaa moraalisen elämän mahdollistaja ja uhka sille.
Professori Juha Sihvolan mukaan markkinatalous on edistänyt ihmisten rauhanomaista ja järjestynyttä yhteiseloa enemmän kuin mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä. Sihvolan mukaan ”kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.”<ref>Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.</ref>
Milton Friedmanin mukaan kapitalismin taloudellinen vapaus on poliittisen vapauden edellytys, ja toisaalta myös tekee sen ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömäksi. Friedmanin mukaan taloudellisen toiminnan keskitetty hallinta on aina ja kaikkialla aiheuttanut poliittista sortoa. Hänen mukaansa markkinataloudessa liiketoimet ja muut toimet ovat vapaaehtoisia, ja vapaaehtoisen toiminnan monimuotoisuus on perustavanlaatuinen uhka sortaville poliittisille johtajille ja vähentää suuresti heidän valtaansa pakottaa muita. Friedmanin näkemyksen jakavat Friedrich Hayek ja John Maynard Keynes, jotka kumpikin uskoivat, että kapitalismi on elintärkeää vapauden säilymiselle.