Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, josta kärsivä on leimallisesti epäsovinnollinenBradlee & Emmons, 1992Paulhus, 2001. Se kuuluu dramaattisten ja emotionaalisten persoonallisuushäiriöiden B-klusteriin ja sitä on kutsuttu myös minävaurioksi, sillä häiriö keskittyy yksilön minäkäsityksen ympärille. Narsisti tai minävaurioinen käyttää muita ihmisiä peileinä, jotka todistavat narsistille kuvan hänen erinomaisuudestaan.
Narsistinen persoonallisuushäiriö hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-III-järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.Salo 2009, s. 12 Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä, ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja, etenkin stressitilanteissa.
Narsistisen persoonallisuushäiriön keskeinen piirre on antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus.https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/B9780128146279000153 Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta.https://lvs.fi/2014/05/07/narsisti-janoaa-valtaa-ja-julkisuutta/ Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän. Narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy narsistinen kaltoinkohtelu ja täydellinen eläytymiskyvyttömyys toisen asemaan.
Narsistisen persoonallisuushäiriön ymmärtäminen on normaalilla tavalla ajattelevalle ihmiselle vaikeaa eivätkä sen vaikuttimet aukea järkeilemällä. Avain mysteerin ratkaisemiseen on narsistin pelko, joka on sosiaalinen ekskluusio. Siihen liittyy henkilön tarve puolustautua korkean epäsovinnollisuutensa vuoksi sosiaaliselta kivulta ja ostrakismilta.https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC4350489/https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31599628/ Korkea epäsovinnollisuus tarkoittaa kansan kielellä vaikeaa ihmistä. Sen lisäksi narsisti on erittäin hyväksikäyttävä ja manipuloiva.https://www.bbc.com/news/articles/c2v0qq7z12qo.amp Ihmiset voivat pärjätä narsistia vastaan keskinäisellä solidaarisuudellahttps://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/marjatta-jabe-useita-kirjoituksi/minavaurio/. Narsisti kamppailee voidakseen oikeuttaa suurennellun kuvan itsestäänhttps://www.hs.fi/tiede/art-2000010954820.html.
Historia
Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen ”Johdatus narsismiin” (1914) kautta. Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä. Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,Freud, Sigmund: Über lididinöse Typen. Gesammelte Werke XIV, s. 507–513. ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä määrittelynä. Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut vuonna 1968.
Kuvaus
Narsismi itsessään on jokaisella ihmisellä oleva terveeseen itsetuntoon ja itseluottamukseen liittyvä luonteenpiirre, joka tunnistetaan varsinkin pienillä lapsilla. Narsistilla se on muodostunut huomattavan epäterveeksi ja itselle ja ympäristölle kärsimystä aiheuttavaksi. Narsistisen persoonallisuushäiriön syytä ei täysin tunneta, mutta konsensukseksi on muodostunut puutteellisen minäkuvan piilottaminen. Korostunut narsismi kompensoi henkilön epävarmaa sekä arvottomaksi ja heikoksi koettua ydintä, jonka peittämiseksi henkilö on muodostunut väärän itsen, valeminän, jonka hän esittää oikeana itsenä. Narsistinen vahingollinen käytös liittyy tämän väärän itsen kohtuuttomaan puolustamiseen, jotta alla oleva oikea itse, siis henkilön todellinen ydin, ei paljastuisi. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä hyökkää tähän kohdistuvan uhkan, jonka havaitsemiselle hän on erityisen herkkä, aiheuttavaa henkilöä kohtaan ja voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on siis keskeisesti kyse ylikompensoinnista ja psyykkiseen itsesäätelyyn käytetyistä puolustusmekanismeista (defensseistä).https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/202010/narcissists-masters-overcompensation Häiriölle ovat tyypillisiä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Narsistinen persoonallisuushäiriö muistuttaa persoonallisuushäiriöistä eniten epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä empatian puutteen ja pinnallisen viehätysvoiman vuoksi.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK556001/
Narsistisen persoonallisuushäiriön evoluutioteorian mukainen selitys on se, että se olisi yliherkkyys sosiaaliselle ekskluusiolle eli alkukantaisen ihmisyhteisön heimosta eristämiselle, mikä on menneisyydessä tarkoittanut varmaa kuolemaa. Häiriökäyttäytymisessään persoonallisuushäiriöinen ihminen käy siis itselleen kuolemanvakavaa kamppailua elämästä ja kuolemasta, vaikka paradoksaalisesti juuri häiriöisyys on omiaan aiheuttamaan hänen hylkäämisensä.https://academic.oup.com/scan/article/10/3/335/1655769
Aiemman oletuksen mukaan narsistisella persoonallisuushäiriöllä ei juuri ollut yhteyttä muihin mielenterveysongelmiin, mutta uudempien tutkimusten mukaan narsisteilla on taipuvaisuutta masennukseen. Tästä huolimatta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon, sillä he saattavat esimerkiksi kokea, ettei heillä ole tarvetta hoitoon. Tämä on synnyttänyt myytin, ettei narsistista persoonallisuushäiriötä voi hoitaa. Kuitenkin persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi psykoterapian avulla kehittää uusia selviytymiskeinoja sekä oppia toimintatapoja, joiden avulla hän pärjää paremmin muiden ihmisten kanssa.
Minuuden hauraus
Kliinikot kuvaavat narsisteja henkilöiksi, joilla on paisunut mutta erittäin haavoittuva minäkuva. DSM-5:n vaihtoehtoinen persoonallisuushäiriömalli (Alternative Model for Personality Disorders, AMPD) ehdottaa, että persoonallisuushäiriöitä, mukaan lukien narsistinen patologia, luonnehtii identiteetin häiriöt, jotka ilmenevät tunnesäätelyn vaikeuksina ja heikentyneenä minäkuvana.
Otto Kernbergin objektisuhdeteorian mukaan identiteetin diffuusio on yksi persoonallisuushäiriöiden keskeisistä elementeistä, erityisesti rajatilaisen persoonallisuuden organisaation alueella. Identiteetin diffuusiolla tarkoitetaan integroidun minäkuvan sekä integroidun ja vakaan käsityksen puuttumista itsestä suhteessa toisiin. Tämän näkökulman mukaan narsistit kärsivät kahtiajakautuneista, jäykistä ja huonosti jäsentyneistä itseään ja muita koskevista mielen representaatioista. Narsistin minäkuva on positiivinen, ihannoitu ja täysin hyvä pinnallisella tasolla, kun taas negatiiviset, täysin pahat ja haavoittuvat piirteet projisoidaan muihin. Kun narsistien minäkuvaa tarkastellaan syvemmin, paljastuu hauras, pinnallinen ja epämääräinen minäkokemus, joka on erityisen herkkä egouhkille. Objektisuhdenäkökulma korostaa, että narsistien ylevät minäattribuutit peittävät epäjohdonmukaista minuutta ja korvaavat aidon minäkokemuksen.
Ilmeneminen
Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee olonsa uhatuksi itseään osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esimerkiksi työpaikalla paljon pahaa aikaan.Työpaikan narsistia on vaikea paeta. Työpiste-verkkolehti 15.3.2013. Persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä ovat vaurioitunut itsetunto ja minäkäsitys. Narsisti tarvitsee peilikseen yleisön, joka todistaa hänen erinomaisuutensa.Taina Kuuskorpi, Narsisti elää muiden armoilla, (digilehden tilaajille). Helsingin Sanomat 12.9.2020, viitattu 14.9.2020 (julkaistu alun perin: Tiede-lehti 8/2020)
Narsistit ovat keskenään samanlaisia normaalista poikkeavan henkisen kehityksen vuoksi, jonka juurisyynä pidetään pysyvää irrottautumista vallitsevasta emotionaalisesta ympäristöstä. Sen seurauksena narsistin kyky kiintyä muihin ihmisiin on pysyvästi vaurioitunut.https://www.science20.com/practical_neuroscience/living_narcissist-81879 Narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee sarjatulen lailla laukeavina puolustusmekanismeina. Yleinen narsistin käyttämä puolustusmekanismi on projisointi, jolla narsisti siirtää omia puutteitaan ja vikojaan muiden ihmisten ominaisuuksiksihttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000005720412.html. Narsistin emotionaalinen kypsyys on pikkulapsen tasolla. Narsistin usein tunnistaakin ikään sopimattomista emotionaalisista reaktioista, joka ilmenee esimerkiksi tuohtumuksena, närkästymisenä, toisen syyllistämisenä tai mykkäkouluna. Näitä ilmenee varsinkin silloin kun narsisti ei saa tahtoaan lävitse. Narsisti kiukuttelee kuin lapsi, mutta uhkailee aikuisen keinoinhttps://www.eeva.fi/jutut/narsisti-kiukuttelee-kuin-lapsi-mutta-uhkaa-aikuisen-keinoin. Muut ihmiset ovat narsistin tunnetilojen armoilla. Narsistin suhtautuminen heittelehtii "täysin hyvän" ja "täysin huonon" ääripäiden välillä. Ääripäihin ampuvat tunnetilat ovat varmuudella toisen ihmisen aiheuttamia. Kun toinen ihminen tulee nähdyksi "täysin huonona", se johtaa henkilökohtaisuuksiin menemiseen eli devalvaatioon.https://www.newsweek.com/i-work-narcissists-1522991
Narsistien aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia. Vasemmassa aivosaaressa ja pihtipoimun ja etuotsalohkon tunteita säätelevillä alueilla on tavanomaista ohuempi kerros harmaata ainetta. Tutkimusten mukaan aivosaaret osallistuvat empatiakyvyn rakentamiseen, ja juuri vajavaisuuden vuoksi narsistilta puuttuu empatiakyky. Toisen tutkimuksen mukaan narsistilla on keskimääräistä enemmän aleksitymiaa.
Varsinkin huomionhakuisuuteen ja mahtailuun taipuvaisilla narsistisilla persoonallisuushäiriöisillä voi olla korostunut tarve tuoda esille omaa älykkyyttään, jonka he uskovat olevan keino saavuttaa esimerkiksi menestystä, sosiaalista hyväksyntää ja ihailua. Tämä liittyy lähinnä narsistiseen itsensä korostamisen tarpeeseen, sillä tutkimuksissa on todettu, että narsistisella persoonallisuushäiriöllä ja korkealla älykkyysosamäärällä ei ole yhteyttä.
Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta. Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.
Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa. Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.