280px|pienoiskuva|Swingfire -ohjus laukaistaan FV102 Striker panssarintorjunta-ajoneuvosta.
Swingfire on brittiläinen ajoneuvoalustalta ammuttava panssarintorjuntaohjus. Se kehitettiin 1960-luvun alussa ja oli tuotannossa vuosina 1966–1993. Britannian asevoimissa se korvasi aiemmin käytössä olleen Vickers Vigilant -ohjuksen. Swingfiren kehitti Fairey Engineering Ltd ja British Aircraft Corporation.
Toimintaperiaate Ohjuksen englanninkielinen nimi tulee sen kyvystä tehdä nopea jopa 90 asteen ohjausliike. Tämän ansiosta ohjuksen ampuva ajoneuvo kyetään piilottamaan näkyvistä ja ampuja itse voi asettua edulliseen asemaan erillisen liikuteltavan tähtäys- ja ohjauslaitteen kanssa.
Sen lisäksi että Swingfire asennettiin FV438 Swingfire- ja FV102 Striker -taisteluajoneuvoihin, siitä oli kolme muuta versiota: Beeswing – Land Roverin alustalle Hawkswing – Lynx-helikopteriin Golfswing – ("mönkijätyyppiseen") maastoajoneuvoon
Käyttö taisteluissa Swingfire-ohjuksia käytettiin sekä Persianlahden sodassa (1991) että Irakin sodassa (2003).
Tekniset tiedot Pituus: 1 070 mm Halkaisija: 170 mm Kärkiväli: 390 mm Massa: 27 kg Taisteluosa: 7 kg ontelopanos Kantama: 150...4000 m Lähtönopeus: 185 m/s Lankavälitteinen komento-ohjaus Panssarinläpäisy: 800 mm Yksikköhinta: 7 500 puntaa
Käyttäjävaltiot
Lähteet
Luokka:Panssarintorjuntaohjukset Luokka:Brittiläiset ohjukset