Halvar Magnus von Fieandt (11. maaliskuuta 1879 Nurmes – 12. toukokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen lääkäri. Hän oli Suomen ensimmäisiä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäreitä, ja häntä arvostettiin niin praktikkona kuin tutkijanakin.Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 1351. Otava 1968.
Halvar von Fieandtin vanhemmat olivat piirilääkäri, professori Karl Johan von Fieandt ja Eva Maria von Essen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1897 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1901, lääketieteen lisensiaatiksi 1906 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1912. Von Fieandt erikoistui korva-, nenä- ja kurkkutauteihiin ja hän teki opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan ja Tanskaan.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899Tri H. M. von Fieandt kuollut, Helsingin Sanomat, 13.5.1936, nro 128, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 9.5.2026
Von Fieandt oli professori Arthur af Forsellesin yksityisen korva-, nenä- ja kurkkutautisairaalan ja poliklinikan alilääkärinä 1907–1909, Helsingin yliopiston patologis-anatomisen laitoksen assistenttina 1911–1918 ja patologisen anatomian dosenttina 1912–1913. Hän toimi Helsingin yleisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautiosaston apulaislääkärinä 1912–1915, Henkivakuutusyhtiö Suomen lääkärinä 1914–1936 ja oli viimeksi Sairaala Mehiläisen ylilääkärinä 1935–1936. Von Fieandt julkaisi useita huomattavia tutkimuksia lääketieteen alalta.
Halvar von Fieandt oli naimisissa vuodesta 1907 arkkitehti Maj Krogeruksen kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Vuonna 1879 syntyneet Luokka:Vuonna 1936 kuolleet