Tauno Kaarlo Ellilä (14. helmikuuta 1907 Karttula – 16. tammikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä.
Henkilöhistoria Tauno Ellilän vanhemmat olivat konttoripäällikkö Kaarlo Emil Ellilä ja Mari Lundberg ja puoliso vuodesta 1945 farmaseutti Aino Martta Seppälä. Hänen veljensä oli rikosoikeuden professori Reino Ellilä. Ellilä tuli ylioppilaaksi 1927 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1934. Lakitieteen lisensiaatti ja tohtori hänestä tuli 1947. Ennen yliopistouraansa Ellilä työskenteli Viipurin hovioikeuden ylimääräisenä virkamiehenä 1935–1938. Helsingin yliopistossa hän oli prosessoikeuden ylimääräinen assistentti 1938–1946 ja vt. sekä vakinainen prosessi- ja rikosoikeuden apulaisprofessori vuodesta 1946. Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori Ellilä oli vuodesta 1951 vuoteen 1973 ja Lakimies-lehden päätoimittaja vuodesta 1957.Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 823. Otava 1968.
Talvi- ja jatkosodan aikana Ellilä palveli Suomen sotilasvastatiedustelussa eli Päämajan valvontaosastossa, pääosan ajasta osaston Turun alatoimiston päällikkönä.
Ellilä harjoitti myös asianajotehtäviä 1933–1938.
Julkaisuja Sivullisen poikkeussuojan takeista ulosotossa, 1947 (väitöskirja)
Lähteet
Luokka:Suomalaiset oikeustieteilijät Luokka: Suomalaiset juristit Luokka: Suomalaiset asianajajat Luokka: Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 1975 kuolleet