Príncipe on pienempi ja pohjoisempi São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Tuliperäinen saari sijaitsee Guineanlahdessa Atlantin valtameressä. Príncipe sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen ja noin 220 kilometrin päässä Manner-Afrikan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Príncipellä on trooppinen ilmasto ja etenkin etelä- ja keskiosaltaan vuoristoista saarta peittää suurelta osin sademetsä. Saarella on runsaasti kotoperäisiä eliölajeja, muun muassa ainakin seitsemän vain siellä tavattavaa lintulajia. Eteläosan sademetsiä suojelee Ôbon luonnonpuisto, ja koko saari lähisaarineen on kuulunut vuodesta 2012 Unescon biosfäärialueverkostoon.
Saaren merkittävin asutuskeskus on koillisrannikolla sijaitseva Santo António. Príncipen pinta-ala on 142 neliökilometriä ja väkiluku oli vuoden 2024 väestönlaskennan mukaan 9 830. Väestö on pääasiassa Kap Verdeltä kaakao- ja kahviplantaaseille tuotujen työläisten jälkeläisiä. Príncipellä on vielä joitain satoja portugaliin pohjautuvan lung’íye-kreolikielen puhujia.
Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Príncipen tammikuussa 1471. Portugalilaiset asuttivat saaren 1500-luvun alussa, jolloin saari sai myös prinssiä tarkoittavan nimensä kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle. Saarella viljeltiin 1400-luvun lopulta lähtien sokeriruokoa, jota pippurin ja puun ohessa vietiin saarelta 1500-luvun ajan. Príncipen kautta kuljetettiin myös orjia Afrikasta Atlantin yli. Läheisen São Tomén ongelmista johtuen koko São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin vuosiksi 1753–1852 Santo Antónioon. Kahvi ja kaakao tuotiin saarelle viljeltäväksi 1700- ja 1800-luvun taitteen tienoilla. Viljely vaati suuret määrät työvoimaa, jota hankittiin muun muassa Kap Verdeltä. Vielä nykyisinkin kahvi ja kaakao ovat Príncipen tärkeimpiä maataloustuotteita. Príncipestä tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975. Saari sai itsehallinnon vuonna 1995, mistä lähtien siellä on ollut vaaleilla valittu alueellinen parlamentti ja paikallishallitus. 2010-luvulta lähtien saarella on kehitetty ekomatkailua.
Maantiede Fyysinen maantiede pienoiskuva|Hiekkaranta Príncipellä pienoiskuva|São Tomé ja Príncipe satelliittikuvassa. Príncipen (ylh. oik.) ympärillä on havaittavissa mannerjalustaa.
Príncipen saari sijaitsee päiväntasaajan pohjoispuolella Atlantin valtamereen kuuluvassa Guineanlahdessa ja on toinen São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Saari sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen, noin 210 kilometrin päässä Päiväntasaajan Guineaan kuuluvasta Biokon saaresta lounaaseen ja noin 220–225 kilometriä Afrikan mantereella sijaitsevan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Pinta-alaa Príncipellä on 142 neliökilometriä.Becker 2008, s. 3–4
Príncipen korkein kohta on eteläosassa sijaitseva 948 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Pico de Príncipe. Muita korkeita huippuja ovat niin ikään etelässä sijaitsevat 921-metrinen Pico Mencorne, 839-metrinen Carriote, 680-metrinen Pico Papagaio sekä 537-metrinen Mesa. Vuoristoinen eteläosa on täynnä syviä laaksoja ja epätasaista maastoa terävine kallioineen ja kivineen. Príncipen lounaisosassa on kuitenkin myös yksi suhteellisen tasainen alue. Pohjoisosa on etelää tasaisempaa.Becker 2008, s. 169–170
Príncipesta noin 22 kilometrin päässä lounaaseen sijaitsevat pienet 20 hehtaarin Tinhosa Granden ja kolmen hehtaarin Tinhosa Pequenan karut kalliosaaret. Pieni Ilhéu Caroçon (myös nimellä Ilhéu Boné de Jocquei) saari sijaitsee Príncipen kaakkoisrannikonBecker 2008, s. 168 edustalla.Becker 2008, s. 183–185 Saaren pohjoisrannikon edustalla on pieni Ilhéu Bombom -saari.
Kallioperä Príncipe kuuluu yhdessä tuliperäisten São Tomén, Annobónin ja Biokon saarten kanssa tuliperäiseen ”Kamerunin-linjaan” (), joka jatkuu Afrikan mantereella Kamerunin ja Nigerian alueilla Tšadjärvelle saakka.
Príncipe on kilpitulivuori, joka alkaa noin 3 000 metrin syvyydestä merellisestä kuoresta ja jonka korkein kohta on 948-metrinen Pico de Príncipe. Príncipen ympärillä on kuitenkin myös paljon esimerkiksi São Tométa enemmän mantereista kuorta. Tulivuori ei ole ollut aktiivinen noin 15,7 miljoonaa vuoteen, mikä on pidempään kuin São Tomélla ja muilla Guineanlahden tuliperäisillä saarilla. Príncipe on vulkaanisen aktiivisuuden päättymisen jälkeen kulunut esimerkiksi São Tométa enemmän. Saaren etelärannikolla on tuliperäisen fonoliitin ja tefriitin hallitsemia alueita. Pohjoisosa sen sijaan on enimmäkseen basalttikiveä. Tuliperäisyyden ansiosta saaren maaperä on hedelmällinen.
Luonto Ennen ihmisen saapumista saarelle lähes koko saari oli todennäköisesti metsän peitossa. Nykyisin noin neljännes Príncipestä on vielä aarniometsää, jonka suojelua varten on perustettu Ôbon luonnonpuisto.Becker 2008, s. 30–33 Príncipen Ôbon luonnonpuisto kattaa 85 neliökilometrin alueen eli noin 60 prosenttia saaresta. Noin 30 % Príncipen metsäalasta on ”uudistunutta metsää” (). Sen ala on kasvamassa, kun metsät valtaavat hylättyjä plantaaseja.
Príncipe kuuluu São Tomén ja Annobónin kanssa 1 036 neliökilometrin laajuisen ekoalueeseen, jolla on runsaasti kotoperäisiä eliölajeja. Aluetta on kotoperäisten lajien suuren määrän vuoksi verrattu esimerkiksi Galápagossaariin. Príncipen saari ja sen läheiset pikkusaaret valittiin 2012 kokonaisuudessa Unescon Man and the Biosphere -ohjelman biosfäärialueeksi.
Príncipe ei ole koskaan ollut osa Afrikan mannerta. Kaikkiaan saarella kasvaa 37 kotoperäistä kasvilajia. Príncipen tiheässä sademetsässä kasvavista putkilokasvilajeista 11 prosenttia on kotoperäisiä eli niitä tavataan vain siellä. Kämmekkäkasvilajeja saaren sademetsissä on 64. Kolme neljäsosaa kämmekkälajeista on päällyskasveja, ja miltei kaikki loput kasvavat maassa. Pieni osa on litofyyttejä eli niiden kasvualustana on kivenpinta. Saniaisiin kuuluvaa Grammitis nigrocincta -kasvia tavataan Príncipen lisäksi vain Madagaskarilla. Saaren rannoilla kasvaa kookospalmuja. Öljypalmuja kasvatetaan ruoanlaitossa tarvittavan palmuöljyn vuoksi. Muita saaren puita ovat esimerkiksi leipäpuu ja mantelipuu. Plantaaseilla kasvaa banaaneja ja sokeriruokoa. Plantaaseille on tuotu myös alkuperäiseen lajistoon kuulumaton nopeakasvuinen liekkipuu. Liekkipuu suojaa plantaaseilla kasvatettavia kaakao- ja kahvipensaita. pienoiskuva|vasen|Príncipen sijainti Guineanlahdella.
Príncipen eteläinen kolmannes on yksi São Tomé ja Príncipen valtion viidestä kansainvälisesti tärkeästä lintualueesta (IBA). Alueen koko on 57 km², ja se käsittää enimmäkseen ainavihantaa alankometsää merenpinnan tasolta Pico de Príncipen huipulle saakka. Saarella elää ainakin seitsemän vain siellä tavattavaa kotoperäistä lintulajia. Arvio vaihtelee, koska taksonomia ei kaikkien lintujen kohdalla ole täysin selvä. Príncipen kotoperäiset lintulajeja ovat ainakin príncipenkerttu, príncipenrilli, principenmedestäjä, principenloistokottarainen, principenkutoja, vuonna 2010 omaksi lajikseen määritelty príncipenrastas ja 2022 kuvattu pöllö Otus bikegila. Lisäksi saaren linnuista malakiittikalastajan alalajia C. c. nais ja samettidrongon alalajia D. m. modestus pidetään usein omina lajeinaan. Saarella tavattavista kotoperäisistä alalajeista oliivi-iibiksen alalajia Bostrychia olivacea rothschildi pidetään sukupuuttoon kuolleena, koska sitä ei ole tavattu vuoden 1901 jälkeen.
Príncipen lounaisosan merilintuyhdyskunnat lukeutuvat Guineanlahden suurimpiin. Neljä lepakkolajia ja Crocidura poensis -päästäisen alalaji ovat Príncipen alkuperäisiä nisäkäslajeja. Loput nisäkkäät, kuten monamarakatit ja villiintyneet kissat ovat muualta tuotuja. Leptopelis palmatus ja Phrynobatrachus dispar ovat Príncipen kotoperäisiä sammakkolajeja. Lisäksi saarella tavataan Nesionixalus molleri -sammakoita. Príncipen lajistoon kuuluu kahdeksan matelijalajia, joista skinkkien heimoon kuuluva Feylinia polylepis ja Typhlops elegans -käärme ovat kotoperäisiä. Muita matelijalajeja ovat skinkkien heimoon kuuluva Mabuya maculilabris, gekkojen heimoon kuuluvat Lygodactylus thomensis ja Hemidactylus greefii sekä käärmeet Rhinotyphlops newtonii ja Rhinotyphlops feae. Príncipeä ympäröivät merialueet ovat hyvässä kunnossa, sillä saarella ei ole juurikaan teollisuutta.Becker 2008, s. 38 Merialueella tavataan esimerkiksi merikilpikonnia, miekkakaloja, marliineja ja purjekaloja. Príncipen vesissä, kuten rantojen läheisissä seisovissa vesissä ja Santo Antóniossa mereen laskevassa Papagaiojoessa, elää liejuryömijöitä.Becker 2008, s. 34–35
Ilmasto Saari sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä, jonka ansiosta ilmasto on lämmin ja kostea. Príncipen rannikkoalueilla vuoden keskimääräiset lämpötilat vaihtelevat 22 °C ja 33 °C:n välillä. Korkeammalle mentäessä lämpötilat laskevat. Príncipen keskiosassa oleva vuoristoinen alue toimii esteenä alueella vallitseville lounaistuulille. Saaren etelä- ja lounaisosissa saadaan vuoriston vuoksi rankkoja sateita. Pohjoisosassa sataa paljon eteläisiä osia vähemmän. Príncipe saa São Tométa enemmän vesisateita, joiden määrä vaihtelee suuresti. Suurin osa sateista saadaan maalis- ja huhtikuussa. Saarella on kaksi kuivaa kautta, joista pidempi kestää kesäkuusta syyskuuhun. Tämä kuivakausi tuntuu selvimmin Príncipen pohjois- ja itäosassa. Joinain vuosina lounaisosissa kuivakausi saattaa olla huomaamaton. Toinen kuivakausi alkaa joulukuussa ja kestää helmikuuhun.
Historia Siirtomaa-aika Portugalilainen retkikunta João de Santarémin ja Pêro Escobarin johdolla löysi saaren 17. tammikuuta 1471. He kutsuivat saarta löytöpäivänä vietettävän pyhimyksen, Antonios Suuren, juhlapäivän kunniaksi nimellä Santo Antão. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, oliko Príncipellä ja São Tomélla asutusta jo ennen portugalilaisten saapumista. Afrikan länsirannikon läheisyyden takia saarille olisi voinut saapua mantereelta veneillä. Varhaisista asukkaista ei ole kuitenkaan arkeologisia todisteita, joten nykykäsityksen mukaan portugalilaiset asuttivat Príncipen. Ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia rangaistusvankeja ja portugalilaisten tuomia orjia. He asettuivat saarelle vuonna 1500. Saaresta tuli Portugalin kruununsiirtomaa () vuonna 1502. Samalla António Carneirosta tuli Príncipen maaherra ja saari sai prinssiä tarkoittavan nimen Príncipe kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle, josta myöhemmin tuli kuningas. Sokeriruo’on viljely alkoi 1400-luvun lopulla; 1500-luvun ajan saarelta vietiin sokeriruo’on lisäksi pippuria ja puuta. Príncipestä ja São Tomésta kehittyi tärkeä kaupankäyntikeskus, ja saarten kautta kuljetettiin orjia Afrikasta Atlantin yli. pienoiskuva|Piirros laivojen saapumisesta Príncipen saarelle vuonna 1727.
Príncipen ja São Tomén siirtokunnat alkoivat heikentyä 1500- ja 1600-luvun taitteessa, koska merirosvot tekivät hyökkäyksiä saarille.Becker 2008, s. 5–8 Hollantilaiset miehittivät Príncipen saaren 9. elokuuta ja 26. marraskuuta 1598 väliseksi ajaksi, jonka jälkeen portugalilaiset palasivat valtaan. Hollantilaiset tuhosivat São Tomén kaupungin vuonna 1599. Tästä tuhosta katsotaan alkaneen kaksi vuosisataa kestänyt rappiokausi, jonka aikana ihmiset elättivät itsensä kasvattamalla sitrushedelmiä, vihanneksia, jamssia, maniokkia ja maissia. Lisäksi sokeriruo’osta valmistettiin viinaa. Hollanti hyökkäsi uudelleen São Tomén saarelle ja aiheutti jälleen tuhoa. Ranska hyökkäsi São Tomélle 1700-luvun alussa. Príncipelle Ranska hyökkäsi vuonna 1702. Vuonna 1502 valtaan tullut Carneiron perhe hallitsi saarta vuoteen 1753 saakka, jolloin Portugalin kruunu takavarikoi saaren haltuunsa ja muodosti siitä ja São Tomén saaresta São Tomé ja Príncipen siirtomaan. Samana vuonna São Tomén jatkuvasta epävakaudesta ja ongelmista johtuen São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin São Tomén kaupungista Príncipen Santo Antónioon. Takaisin São Toméhen pääkaupunki muutettiin vuonna 1852.