Roomalainen kalenteri muuttui useita kertoja Rooman perustamisen ja Länsi-Rooman tuhon välillä.
Varhainen kalenteri Ennen juliaanista kalenteria Roomassa käytettiin varhaisesta historiasta periytyvää kymmenkuukautista kalenteria. Vuosi alkoi maaliskuussa kevätpäiväntasauksena ja päättyi syksyllä. Talvi ei varsinaisesti kuulunut vuoteen. Vuodessa oli 304 päivää ja kuukausien pituudet vaihtelivat 20 päivästä 35 päivään tai jopa yli. Kuukaudet oli aluksi nimetty järjestysnumeroilla, mutta sitten niitä alettiin omistaa jumalille.
Ensimmäinen kuukausi omistettiin Marsille, koska sotilaallinen toiminta alkoi talven mentyä. Toinen kuukausi omistettiin Venukselle, mutta se sai nimensä luonnon heräämisestä. Kolmas kuukausi omistettiin kasvun jumalatterelle Maialle ja neljäs Juppiterin vaimolle Junolle. Loppujen nimet jäivät toistaiseksi järjestysnumeroiksi.
Kuukaudet Martius Aprilis Maius Junius Quintilis (5.) Sextilis (6.) September (7.) October (8.) November (9.) December (10.)
Numan kalenteri
Toisen kuninkaan Numa Pompiliuksen mukaan nimetty kalenteri oli 12-kuukautinen, ja kuukausien pituudet vaihtelivat 29 ja 31 päivän välillä, ja vuosi piteni kattamaan miltei koko todellisen vuoden. Kalenterissa oli 354-355 päivää. Vanhan kalenterin perään lisättiin kaksi kuukautta:
Ianuarius (11.) Februarius (12.)
Juliaaninen kalenteri
Julius Caesar järjesteli kalenteria merkittävästi ja nimesi Quintiliksen uudelleen itsensä mukaan Julius. Aikaisemmasta kuukalenterista siirryttiin aurinkokalenteriin. Kalenterikuukaudet erotettiin kuunvaiheista, ja samalla kuukaudet saivat ne pituudet, jotka niillä vielä nykyisessäkin ajanlaskussamme on. Lisäksi vuodenvaihde siirtyi maaliskuun alusta tammikuun alkuun.
Julius Caesar käytti egyptiläisen oppineen Sosigeneen tietoja kalenterin uudistamiseksi. Kalenterista tuli täysin riippumaton kuunkierrosta. Caesar poisti kalenterista ylimääräiset ajanjaksot ja määräsi vuoden pituudeksi 365,25 vuorokautta. Joka neljäs vuosi oli karkauspäivä ja 366 päivää vuodessa. Ensimmäinen kuukausi oli tammikuu eikä maaliskuu kuten ennen. Kun Caesarin kalenteria ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 46 eaa. todettiin, että edellisen virheellisen kalenterin myötä kevään tulo oli siirtynyt maaliskuusta toukokuunkin yli. Jotta vuodenajat olisivat täsmänneet kalenterin kanssa, oli ensimmäistä vuotta (46 eaa.) pidennettävä jopa 445 päivään. Uno Harva, Kalenterin uudistuksia, Suomalainen Suomi 3/1945, sivut 200–206
Augustuksen kalenteri Keisari Augustus katsoi olevansa Juliuksen arvoinen ja nimesi Sextiliksen itsensä mukaan Augustus. Muuten kalenteri pysyi kaikkialla Euroopassa vielä Rooman valtakunnan hajottuakin samankaltaisena aina gregoriaaniseen kalenteriin asti, paitsi että tällä välin kristinuskon vakiinnuttua oli otettu käyttöön Kristuksen syntymästä lasketut vuosiluvut.
Roomalaiset kuukausien nimetkin ovat vielä nykyisin käytössä vain vähän muuntuneina useimmissa Euroopan kielissä, eivät kuitenkaan suomessa.
Päivät Kuukaudessa oli kolme nimettyä päivää, jotka vaikuttivat uskonnolliseen ja sosiaaliseen elämään. Nämä olivat Kalendae - kuukauden ensimmäinen päivä, jolloin korko lisättiin velkoihin. Yleinen eräpäivä. Nonae – maalis-, touko-, heinä- ja lokakuussa 7. päivä, muulloin 5. päivä. Alkujaan kyseessä oli päivä, jolloin kuu oli puolikas. Idus – maalis-, touko-, heinä- ja lokakuussa 15. päivä, muulloin 13. päivä. Alkujaan idus oli täyden kuun päivä.
Juliaanisen kalenterin käyttöönotto erotti kalenterikuukaudet kuun vaiheista. Tämän jälkeen kalendae, nonae ja idus jäivät pelkiksi nimityksiksi tietyille kuukauden päiville.
Kuukauden päivistä ei yleensä käytetty juoksevia järjestysnumeroita, vaan ne ilmaistiin sen mukaan, kuinka monta päivää vielä oli jäljellä seuraavaan Kalendae-, Nonae- tai Idus -päivään. Niinpä esimerkiksi 10. syyskuuta oli 4. päivä ennen syyskuun idusta. Tällöin otettiin huomioon sekä kyseinen päivä että se nimetty päivä, josta käsin aikaväli laskettiin.
Päiväystä ilmaistiin latinaksi ablatiivilla tai prepositiorakenteella riippuen siitä oliko kyseessä merkkipäivä vai jokin sitä edeltävä: