thumb|Nuori Lotta Svärd ja hänen puolisonsa, Albert Edelfeltin kuvitusta Vänrikki Stoolin tarinoihin. Lotta Svärd on Johan Ludvig Runebergin kirjoittama ruotsinkielinen runo ja hänen teoksensa Vänrikki Stoolin tarinat vuonna 1860 ilmestyneen toisen osan neljäs runo. Se kertoo samannimisestä kuvitteellisesta naisesta, joka kulki Suomen sodan aikana Ruotsin joukkojen mukana ja myi sotilaille viinaa. Runon mukaan hän oli Kustaa III:n sodassa kaatuneen Svärd-nimisen sotilaan leski. Nimi Svärd on ruotsia ja tarkoittaa miekkaa.
Historia Runeberg kirjoitti runon jo syksyllä 1853. Lotta Svärd on runossa kuvattu isänmaallisena ja äidillisenä hahmona sotilaille. Runosta tuli nopeasti hyvin suosittu, ja sitä on myöhemmin hyödynnetty maanpuolustushenkisissä tarkoituksissa. Runon mukaan nimettiin Suomen itsenäistymisen jälkeen perustettu naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd.Johan Wrede: Se kansa meidän kansa on: Runeberg, vänrikki ja kansakunta (suom. Timo Hämäläinen ja Risto Hannula), s. 186–188. Gummerus, Helsinki 1988. Hahmon harjoittama viinan myynti selitettiin tuolloin vanhentuneeksi lääkintämuodoksi.Anu Lahtinen: ”Maanpuolustuksen äidit”: Väitöskirja Lotta Svärd -liikkeen alkuvaiheista Ennen ja nyt 2/2004. Viitattu 29.4.2026. ”Lotta Svärdin” asettaminen nimenomaan valkoisen Suomen ideologiseen palvelukseen vaikutti paljon siihen, miten runoon ja koko Vänrikki Stoolin tarinoihin on Suomessa myöhemmin suhtauduttu.
Myöhemmin runon mukaan nimetyt järjestöt perustettiin myös Ruotsiin (Riksförbundet Sveriges lottakårer), Tanskaan (Lottekorps) ja Norjaan (Norges Lotteforbund).
Monien muiden Vänrikki Stoolin tarinoiden fiktiivisten hahmojen tavoin myös Lotta Svärdille on yritetty innokkaasti löytää todellista esikuvaa. Vaikka Ruotsin armeijalla ei Suomen sodan aikana virallisesti ollut kenttäkaupustelijoita, tosiasiassa joukkojen mukana kulki kaikenlaista armeijaan kuulumatonta väkeä, kuten sotilaiden vaimoja, jotka saattoivat myös hoitaa haavoittuneita. Ainakin kolmea eri naista on ehdotettu Lotta Svärdin mahdolliseksi esikuvaksi. Todellisuudessa Runeberg ei kuitenkaan liene perustanut hahmoa kehenkään yksittäiseen henkilöön. Vastaavantyyppisiä hahmoja esiintyi paljon myös aikakauden kirjallisuudessa ja muussa runoudessa.
”Lotta Svärdin” on väitetty innoittaneen saksalaista näytelmäkirjailijaa Bertolt Brechtiä tämän kirjoittaessa näytelmäänsä Äiti Peloton ja hänen lapsensa. Brecht asui toisen maailmansodan aikana vuoden ajan pakolaisena Suomessa.
Lähteet
Aiheesta muualla (Paavo Cajanderin suomennos)
Luokka:Johan Ludvig Runebergin runot Luokka:Vänrikki Stoolin tarinat