Serbianvuoristokoira () on serbialainen koirarotu, joka kuuluu laumaa vartioiviin vuoristokoiriin. Se on Serbian kennelliiton Kinoloski Savez Republike Srbije (KSS) hyväksymä, muttei vielä FCI:n tunnustama.
Ulkomuoto Serbianvuoristokoira on voimakasrakenteinen, toisinaan jopa karun ensivaikutelman antava molossityyppinen vuoristokoira. Runko on suorakaiteenmuotoinen ja voimakas antamatta kuitenkaan tanakkarakenteista vaikutelmaa. Kallo on pyöreä ja kapenee jonkin verran kasvoja kohti. Asteittain kirsua kohti kapeneva kuono on tylpän kiilanmuotoinen ja kuononselkä tasainen. Iso kirsu on väriltään joko musta tai ruskea karvapeitteen väristä riippuen. Huulten ei tule olla raskaat eikä riippuvat, ja ylähuuli peittää alahuulen vain kevyesti. Peräti kolme purentatyyppiä sallitaan: a) leikkaava purenta, b) käänteinen leikkaava purenta ja c) tasapurenta. Mantelinmuotoisten silmien väri vaihtelee karvapeitteen värin mukaan, mutta tummanruskeita arvostetaan enemmän kuin vaaleita. Kolmionmuotoiset korvat ovat asettuneet suunnilleen kuononselän ja silmien alareunan tasolle tai hieman alemmas. Niska on voimakas eikä joillain molosseilla tyypillistä löysää kaulanahkaa tule esiintyä.Serbian Shepherd Dog. Kinoloski Savez Republike Srbije, 2007. Haettu 22.10.2012.
Selkä on leveä, suora ja voimakas, ja rintakehä lihaksikas ja voimakas. Eturaajat ovat keskenään yhdensuuntaiset ja voimakasluustoiset, takaraajat yhdensuuntaiset ja voimakkaat olematta paksut. Tuuheakarvainen, sapelimaisen käyrä ja tyvestä erittäin paksu häntä kapenee hännänpäätä kohti. Levossa se jää selkälinjan alapuolelle. Urosten säkäkorkeus on 56–71 cm (ihanne 58–69 cm) ja narttujen 53–67 cm (ihanne 55–65 cm).
Karvapeite on runsas, tiheä, jäykkä ja vähintään 6 cm pitkä. Se muodostaa niskan ympärille kauluksen, raajojen takaosiin pitkät "housukarvat" ja häntään tuuhean töyhtön. Pääväri on yleensä valkoinen eri värisin merkein, ja kokomusta on ainoa virheellinen väritys. Tämän ominaisuuden osalta rotu poikkeaa monista muista tyypillisistä jugoslavialaisista vuoristokoirista (bosnialaista tornjakia lukuun ottamatta) - mm. sarplaninacista, šar tipista, karstinpaimenkoirasta ja albaniansusikoirasta - jotka ovat sudenharmaita. Sen sijaan se muistuttaa enemmän bulgarialaista sarakatsaninkoiraa.
Keskipitkä ravi on rodulle tyypillisin askellaji, ja liikkeiden tulee olla harmoniset ja elegantit, vailla "nykimistä" tai selän kaareutumista liikkeiden aikana. Oikeantyyppisten työkoiran liikkeiden merkitystä korostetaan niin paljon, että huonot liikkeet alentavat automaattisesti kokonaisarvostelua näyttelykehässä koiran ulkomuodon mahdollisesta erinomaisuudesta riippumatta.
Tärkeitä mittasuhteita Kallon leveys:pään pituus = 25:50 Kallon pituus:kuonon pituus = 60:40 Kuonon pituus:kuonon leveys = 65:60 Korvien pituus:kallon pituus = 40:50 Pään pituus:säkäkorkeus = 20:50 Niskan pituus:säkäkorkeus = 18:50 Rungon pituus:säkäkorkeus = 65:60 Eturaajojen pituus (kyynärvarsista maahan):säkäkorkeus = 25:50 Reisien pituus:säkäkorkeus = 17:50 Kinnerten pituus:säkäkorkeus = 15:50 Hännäntyven korkeus:säkäkorkeus = 43:50
Olkakulmaukset = 115-130° Kyynärkulmaukset = 145° Kinnerkulmaukset = 130-140° Niskan ja selkälinjan välinen kulma = 30° Olkavarsien ja selkälinjan välinen kulma = 55-65° Välikämmenten ja (kyynärvarsien akselin lävistävän) pystysuoran linjan välinen kulma = 25-35° Reisien ja selkälinjan välinen kulma = 60-70° Reisien ja lantioluiden välinen kulma = 80-85° Reisien ja säärien välinen kulma = 115-140° Säärien ja selkälinjan välinen kulma = 55-70°
Luonne ja käyttäytyminen Rotu on kunnioitusta herättävä, peloton ja rohkea, mutta samalla uskollinen, rauhallinen ja hyväluonteinen. Työkoirana se on erittäin valpas ja lahjomaton, ja se luottaa täysin omistajaansa, jonka läsnä ollessa se on täysin tyyni.
Alkuperä Rodun uskotaan eläneen jo satoja vuosia Serbian vuoristoissa ja kukkuloilla, ja sen tärkeimpiä esiintymisalueita ovat Stara Planina ja Kopaonik. Se polveutuu mahdollisesti valakkien ja kosovolaisten Negotinska Krajinan alueelle ja Rtanj-vuorelle 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa tuomista koirista. Paikalliset paimenet arvostavat sitä suuresti. Alun perin rotu saavutti FCI-hyväksynnän yhdessä bukovinankoiran kanssa vuonna 2009 yhteisellä alkuperäisellä nimellä "kaakkoiseuroopanpaimenkoira" (Southeast European Shepherd Dog)Dog Breeds: Serbian Shepherd Dog. Center for Preservation of Indigenous Breeds. Haettu 4.1.2025., ja vielä tuolloin FCI luokitteli alkuperämaiksi sekä Romanian että Serbian. Nykyisin kyseinen FCI-rotu luokitellaan kuitenkin ainoastaan romanialaiseksi ja tunnetaan ainoastaan romanialaisella nimellään.
Lähteet
Luokka:FCI:n ulkopuoliset rodut Luokka:Vuoristokoirat Luokka:Serbialaiset koirarodut