Valkorevonhäntä (Amaranthus albus) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva revonhäntälaji.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Valkorevonhäntä.
Yksivuotinen valkorevonhäntä kasvaa 5–50 senttimetriä korkeaksi. Kasvin kalju varsi on koheneva tai pysty, pitkä- ja kaarevahaarainen, vaalea ja kiiltävä. Kierteisesti olevat pitkäruotiset lehdet ovat 1–4 cm pitkiä, ehyitä, ehytlaitaisia ja kaljuja. Muodoltaan ne ovat vastapuikeita, pitkänsoikeita tai vinoneliömäisen puikeita, suipputyvisiä ja otakärkisiä. Väriltään ne ovat harmaan- tai tummanvihreitä, laidoilta vaaleita ja usein myös poimulaitaisia. Valkorevonhännän kukinnot ovat pieniä ja sijaitsevat varren ja haarojen lehtihangoissa. Kukintojen esilehdet ovat äimämäisiä, pitkäotaisia ja kaksi kertaa kehän pituisia. Pienet kukat ovat yksineuvoisia ja säteittäisiä. Emikukkien kehälehtiä on kolme, joskus myös vain kaksi kappaletta. Kehälehdet ovat suikeita. Suomessa valkorevonhäntä kukkii heinä-syyskuussa. Hedelmä on pallomainen, kurttupintainen ja kaksiluomainen kota.Retkeilykasvio 1998, s. 124–125.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 123.
Levinneisyys Valkorevonhäntä on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, mutta on levinnyt tulokkaana muun muassa Eurooppaan. Suomessa valkorevonhäntä on satunnainen uustulokas, jota on tavattu eri puolilta maata Oulun korkeudelle saakka.Retkeilykasvio 1998, s. 125.
Elinympäristö Suomessa valkorevonhäntää voi tavata joutomailla, lastaus- ja kaatopaikoilla sekä ratapihoilla.
Käyttö Useiden muiden revonhäntäkasvien tavoin myös valkorevonhäntä sopii ihmisravinnoksi.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Valkorevonhännän levinneisyys Suomessa.
Luokka:Revonhännät