Vyökeltayökkönen (Tiliacea aurago) on syksyn yöperhosiin kuuluva, levinneisyydeltään eteläinen yökköslaji.
Koko ja ulkonäkö Etusiipien pohjaväri on kirkkaan keltainen. Siiven tyviosa ja ulomman poikkiviirun ulkopuolelle jäävä kärkiosa ovat violetinpunertavat. Aivan siiven kärki ja aaltoviiru ovat kuitenkin keltaiset. Siiven keskiosassa rengastäplä ja munuaistäplän reunus ovat violetinpunertavat. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset, ulkoreunastaan punertavat. Siipiväli 29–38 mm.http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/x/xanthia_aurago.htmlhttp://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2272Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1977. s. 203
Samannäköinen, mutta paljon yleisempi laji on huppukeltayökkönen (Xanthia togata).
Levinneisyys ja lentoaika Vyökeltayökköstä tavataan koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/aurago.html Suomessa se tavattiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalta vuonna 1965 ja on edelleen harvinainen, lähinnä lounainen laji. Nykyisin yökköstä tavataan rannikon tuntumassa Pori-Kotka-linjan lounaispuolella sekä Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun loppupuolelta lokakuun alkupuolelle huipun sijoittuessa syyskuun puolivälin tuntumaan.http://insects.fi/hyonteistietokanta/plugins-html/Wiki/Lepidoptera/Species.html?&order=Lepidoptera&family=Noctuidae&genus=Tiliacea&species=aurago
Elinympäristö ja elintavat Syksyn laji, joka elää pääasiassa tammimetsissä ja erilaisissa puistoissa. Lentää yöllä ja tulee helposti valolle, kenties huonommin syötille. Toukka syö nuorena ravintokasvin silmuja, myöhemmin lehtiä ja kukintoja. Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan. Muna talvehtii.
Ravintokasvi Suomessa toukka syö lähinnä tammea (Quercus). Ulkomailla pääasiallinen ravintokasvi on pyökki (Fagus). Myös vaahterat (Acer) mainitaan ravintokasveina.
Lähteet
Aiheesta muualla Bestimmungshilfe des Lepiforums Moths and Butterflies of Europe and North Africa
Luokka:Tarhayökköset