William Parry Murphy (6. helmikuuta 1892 Stoughton, Wisconsin – 9. lokakuuta 1987 Brookline, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen professori, joka sai vuonna 1934 Nobelin lääketieteen palkinnon yhdessä George Minotin ja George Whipplen kanssa tutkimuksestaan maksan käytöstä anemian hoidossa.
Murphy väitteli lääketieteen tohtoriksi Harvardin yliopistossa vuonna 1920. Hän työskenteli Peter Bent Brighamin sairaalassa Bostonissa yhdessä George Minotin kanssa. Whipple oli osoittanut 1920-luvun alussa että maksan lisääminen ruokavalioon paransi anemiapotilaiden punasolujen määrää. Murphy ja Minot alkoivat syöttää maksaa kaikille pernisiöösin anemian vaivaamille potilailleen. Uusi hoitotapa muutti pernisiöösin anemian parantumattomasta, usein tappavasta taudista helposti hoidettavaksi, ja oli pohjana 1940-luvulla kehitetylle B12-vitamiinihoidolle.William P. Murphy Encyclopedia Britannica
Murphy saapui 18. joulukuuta 1934 Suomeen Tukholmasta, jossa hän on ollut noutamassa Nobel-palkintoaan. Hän esitelmöi saman päivän iltana Sisätautien Lääkärien Yhdistyksen kokouksessa Helsingissä.Lääketieteellisen Nobelpalkinnon saaja tri William P. Murphy käynnillä maassamme. Erikoistunut anemiatutkimuksiin, Helsingin Sanomat, 19.12.1934, nro 342, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.12.2024
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset lääkärit Luokka:Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat Luokka:Yhdysvaltalaiset professorit Luokka:Vuonna 1892 syntyneet Luokka:Vuonna 1987 kuolleet