HMS Shannon oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1875 vesillelaskettu ensimmäinen panssariristeilijä ja ensimmäinen alus, joka oli varustettu panssarikannella. Se oli myös viimeinen laivastolle valmistettu täystakiloitu, nostettavalla potkurilla varustettu panssaroitu sotalaiva.
Suunnittelu pienoiskuva|vasen|Kaavio aluksesta Amiraliteetti antoi laivaston pääsuunnittelija Nathaniel Barnabylle määräyksen suunnitella panssaroitu alus, joka kykenisi taistelemaan 2. luokan ironclad-taistelulaivoja vastaan. Määräyksellä tarkoitettiin nimenomaan Ranskan merivoimien Alma- ja La Galissonnière -luokkien panssarikorvetteja sekä Aasian ja Amerikan pienten valtioiden laivastojen aluksia. Britannian laivastolla oli jo näiden aiheuttaman uhan torjuntaan 1860-luvulla valmistetut Audacious- ja Swiftsure-luokkien 2. luokan ironclad-taistelulaivat. Shannonin suunnittelu oli linjassa mainittujen alusluokkien kanssa, vaikka taktinen asema oli erilainen.
Aluksen suunnittelun aikana Venäjän keisarikunnan laivasto laski vesille ensimmäisen vahvasti aseistetun panssariristeilijänsä General Admiralin ja sen sisaraluksen Gerzog Edinburgskin, jotka oli suunniteltu risteilijöiden perinteiseen tehtävään eli kauppamerenkulun häirintään. Alusten aiheuttaman uhan vuoksi Shannonille asetettiin uusi tehtävä eli kyky torjua panssariristeilijöiden aiheuttama uhka kauppamerenkululle, koska kauppamerenkulun suojaamiseen oli aiemmin käytetty panssaroimattomia Inconstant-luokan risteilijöitä.
Aseistus Shannon aseistettiin kahdella kymmenen tuuman tykillä, jotka asennettiin panssaroituun tuliasemaan aluksen keulaan. Lisäksi alukselle asennettiin kuusi yhdeksän tuuman tykkiä avoimelle kannelle aluksen laidoille ja seitsemäs yhdeksän tuumainen tykki aluksen perään. Perään asetetulle tykille valmistettiin kaksi panssaroimatonta tuliasemaa kummallekin kyljelle sekä panssaroitu tuliasema suoraan taakse. Alus varustettiin myös poikkeuksellisella irrotettavalla puskukeulalla, joka voitiin rauhan aikana pitää irrotettuna törmäysonnettomuuksien vähentämiseksi.
Suoja Aluksen suojana oli yhdeksän jalan korkuinen panssarivyö, joka kulki 6–9 tuumaa paksuna lähes koko aluksen kyljen pituudelta. Vyö päättyi 60 jalkaa ennen keulaa. Panssarivyön yläreunaan oli kiinnitetty 1,5 tuuman panssarikansi, joka oli ensimmäinen brittiläiseen sotalaivaan asennettu. Kannen päätepisteeseen oli tehty yhdeksän tuuman panssariseinä, joka kulki koko aluksen halki. Seinän yläosa muodosti tuen yläkannelle asetetulle kymmenen tuuman tykille. Seinän alareunasta jatkui kymmenen jalkaa vedenpinnan alla kolmituumainen panssarikansi aina keulaan asti. Keulaan sijoitetun panssarikannen yläpuolelle oli asetettu hiilivarastot sekä varastoja, joiden tehtävänä oli rajoittaa mahdollisia vuotoja. Yhdeksäntuumaisten tuliasemat olivat panssaroimattomia ja ne olivat siten hyvin suojattomia taistelussa.
Koneisto Alus oli suunniteltu matkaamaan sekä purjein että höyryvoimalla. Vaikka höyrykone oli käytössä taisteluissa, purjeet olivat välttämättömiä operoitaessa kaukaisilla vesillä, missä ei kyetty täydentämään hiilivarastoja. Aluksella käytössä ollut nostettava potkuri paransi sen purjeiden tehoa parantaen laivan hydrodynamiikkaa. Aluksella oli kolme mastoa, jotka mahdollistivat 24 000 neliöjalan takilan käytön. Palveluksessa olon aikana takila supistettiin 21 500 neliöjalan parkkitakilaksi. Aluksen höyrykoneena oli Lairdin valmistama compound-höyrykone, jonka korkeapainesylinterin halkaisija oli 44 tuumaa ja matalapainesylinterin 85 tuumaa. Höyrytuotettiin kahdeksalla sylinterikattilalla, jotka tuottivat 70 paunan paineen. Sen suunniteltu huippunopeus oli 13 solmua, mutta se kykeni vain 12,25 solmuun. Virtausvastuksen vähentämiseksi aluksen pohja oli vuorattu osittain sinkillä.Gardiner, Robert 1860-1905 s. 63
Valmistus Nathaniel Barnabyn suunnittelema alus tilattiin 1873 Pembroken telakalta, missä köli laskettiin 29. elokuuta. Alus laskettiin vesille 11. marraskuuta 1875 ja valmistui 19. heinäkuuta 1877.Lyon & Winfield 2004 s. 268
Palvelus Laivasto totesi aluksen olevan liian raskas ja ongelmia voimanlähteessä. Alus oli maaliskuuhun 1878 korjattavana telakalla, mistä päästyään se oli Kanaalin laivastossa koeajoissa. Huhtikuussa alus lähti Kiinan laivastoasemalle, mutta se määrättiin palaamaan jo heinäkuussa. Palattuaan alus siirrettiin muutostöihin telakalle, mistä se palasi joulukuussa palvelukseen Kanaalin ja Välimeren laivastoissa. Alus käväisi Tyynellä valtamerellä heinäkuussa 1879 palaten heinäkuussa 1881, jolloin se siirrettiin modernisoitavaksi. Tyynellä valtamerellä se oli ainoa kymmentuumaisin tykein varustettu sotalaiva ja siten se ei kyennyt täydentämään ammusvarastojaan Esquimaltissa, koska niiden kuljettaminen sinne oli kielletty kustannusten vuoksi. Ammustäydennysongelmien vuoksi alus ei saanut käyttää pääaseitaan koulutuksessa. Ongelma ratkaistiin vuonna 1881 vaihtamalla pääaseet, mutta sen merkitys jäi vähäiseksi aluksen pysyessä kotivesillä.Friedmann 2012 s.101
Toukokuussa 1883 alus hetken HMS Warriorin emälaivana ennen siirtoaan vuonna 1883 rannikkovartiostolle. Sodan uhatessa vuonna 1885 alus valmisteltiin sotatoimiin. Toukokuusta 1895 alkaen alus oli reservissä ja myytiin 15. joulukuuta 1899 romutettavaksi Kingille Garstoniin 10 105 punnalla.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kuninkaallisen laivaston risteilijät Luokka:Pembroken telakka