Tábor () on kaupunki Etelä-Böömin läänissä Tšekin tasavallassa. Vuonna 2021 kaupungissa asui 33 360 asukasta.
Maantiede Tábor sijaitsee Etelä-Böömin läänin pohjoisosassa ja Táborin piirikunnassa. Tšekin pääkaupunki Praha sijaitsee Táborista katsottuna 90 kilometriä pohjoiseen, České Budějovice 60 kilometriä etelään ja Písek 45 kilometriä länteen. Vuosien saatossa Tábor on kasvanut yhteen läheisten Sezimovo Ústín ja Planá nad Lužnicín kaupunkien kanssa. Yhdessä nämä kolme kaupunkia muodostavat Táborin agglomeraation.Palevičová, s. 7
Tábor sijaitsee Táborin ylängöllä, joka sijaitsee Třeboňin altaan ja Vlašimin ylängön rajalla. Alueen maisemalle on tyypillistä vuorottelevat, lajistoltaan monipuoliset metsäalueet sekä pienikokoiset vesistöt. Noin puolet kaupungin pinta-alasta on lähinnä pelloista muodostuvaa maatalousmaata, mutta myös metsät ovat yleisiä. Perinteisen kaupunki- ja teollisuusalueiden rinnalle Táboriin on viime vuosikymmeninä rakennettu paljon omakotialueita.Palevičová, s. 40
Táborin alueen maaperä on pääasiassa hapanta ruskomaata. Korkeimmilla alueilla maaperä on savista ja kosteaa, kun jokilaaksoissa esiintyy myös podsolia. Metsätyypeistä Táborin alueella yleisin on lehtipuumetsä, joissa kasvaa erityisesti tammia, koivuja ja pihlajia. Nykyään samoihin metsiin on istutettu myös mäntyjä. Lužnice-joen lähtettyvillä kasvaa niittyjä ja leppämetsiä. Táborin pelloilla kasvatetaan muun muassa erilajisia viljoja, juuri- sekä palkokasveja. Monokulttuuriviljelyn suosio on vuosien saatossa johtanut maaperän laadun heikkenemiseen.
Itse Táborin keskusta sijaitsee noin 450 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kaupungin korkein kohta on Hýlačkan kukkulalla, joka sijaitsee noin 525 metriä merenpinnan yläpuolella. Matalin kohta taas sijaitsee Lužnicessa 384 metriä merenpinnan yläpuolella.
Vesistöt pienoiskuva|Jordán on Keski-Euroopan vanhin tekojärvi.Tábor sijaitsee Lužnice-joen valuma-alueella. Joki saapuu kaupungin keskustaan etelästä, jossa kaartuu lounaaseen kohti Bechyněä. Tämän jälkeen joki laskee Vltavaan. Vuosisatojen kuluessa Lužnice ja sen sivujoet ovat luoneet Táborin alueelle syviä laaksoja. Palevičová, s. 38
Merkittävä vesistö on aivan Táborin historiallisen keskustan tuntumassa sijaitseva Jordán. Se sijaitsee keskustan koillispuolella, josta sen vesi laskee Košínskyn puroa pitkin Lužniceen. Vuonna 1492 valmistunut järvi on Keski-Euroopan vanhin tekojärvi. Nykyään se on varattu pääasiassa virkistys- ja kalastuskäyttöön. Jordán on suojeltu vuodesta 1992 alkaen ja 2010-luvulla sitä on kunnostettu.
Ilmasto Etelä-Böömin ilmasto kuuluu Keski-Euroopan väli-ilmastoon, jolle on tyypillistä sään vaihtelevaisuus. Táborin alue sijaitsee yhdessä alueen kylmimmistä kohdista.
Táborissa vallitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lauhkea (Dfb) ilmasto. Kesän keskilämpötila on 18,1 astetta, ja vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu. Kylmin kuukausi on puolestaan tammikuu, jolloin keskilämpötila on –1,5 astetta. Heinäkuu on myös sateisin kuukausi, jolloin keskimääräinen sademäärä yltää noin 96 millimetriin. Vähiten sataa helmikuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 43 millimetriä. Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 771 millimetriä. Vuosittain sadepäiviä on keskimäärin 108, joista eniten on heinäkuussa ja vähiten helmikuussa.
Historia
Ensimmäiset asukkaat ja Hradištěn perustaminen pienoiskuva|Táborin historiallinen keskusta on rakennettu helposti puolustettavalle kukkulalle. Táborista on löydetty todisteita Hallstattin kulttuurin ihmisten toiminnasta alueella. Tämän jälkeen se jäi käytännössä asumattomaksi moneksi vuosisadaksi.
Ennen nykyisen Táborin kaupungin perustamista samalla paikalla oli sijainnut pienempi, nimellä Hradiště (suom. linnavuori) tunnettu asutuskeskus, joka oli perustettu noin vuonna 1270. Se kuitenkin tuhoutui paikallisen Vítkovcien aatelissuvun ja Böömin kuningas Ottokar II Přemyslin välisen konfliktin seurauksena vain noin vuosikymmen myöhemmin. Hradiště pysyi tämän jälkeen luultavasti asumattomana, sillä aikalaislähteissä ei mainita sen maiden omistajaa ennen vuotta 1370, jolloin se oli palautunut Vítkovicien omistukseen. Hradištěn linnasta on tähän päivään saakka säilynyt ainoastaan Kotnovin torni.Kozoňová 2013, s. 16–19
Kaupungin perustaminen ja hussilaissodat Tšekkiläinen uskonpuhdistaja Jan Hus oli poltettu roviolla vuonna 1415 katolisen kirkon tuomitsemana kerettiläisenä. Husin seuraajat pysyivät hänen opeillleen uskollisina, ja Böömin poliittisen tilanteen kärjistyttyä osa heistä päätti ryhtyä kapinaan Böömin kuningasta ja katolista kirkkoa vastaan. Kun hussilaisia ei päästetty palaamaan läheiseen Sezimovo Ústín kaupunkiin Konstanzin kirkolliskokouksen jälkeen, he valloittivat kaupungin helmikuussa 1420. Tasaisella maalla sijainneen Ústin puolustaminen todettiin kuitenkin liian vaikeaksi, joten hussilaiset valloittivat pian Hradištěn linnan, jonne he siirsivät Ústísta kaiken hyödylliseksi katsotun. Maaliskuussa Ústi poltettiin maan tasalle, ja Hradištěssa sijainneen munkkiluostarin asukkaat karkoitettiin. Uutta kaupunkia alettiin kutsua nimellä Hradiště hory Tábor (’Taborinvuoren linnavuori’) Raamatussa mainitun Taborinvuoren mukaan.Kozoňová 2013, s. 20
Táborin luonne muotoutui alkaneiden hussilaissotien ja kaupunkiin muuttaneiden uskovaisten myötä hyvin uskonnolliseksi sekä sotilaalliseksi. Ústin hussilaiset hankkivat kaupungin parhaat paikat taloilleen, mutta seuraavien vuosien aikana he saivat naapureikseen uskonsisaruksiaan noin 200 kylästä ympäri Böömiä ja Määriä. Vaikka aluksi Táborin rakennukset noudattivat ajalleen tyypillistä kaupunkisuunnittelua, johti nopea väestönkasvu siihen, että sen taloja rakennettiin paitsi keskustorilta ulospäin myös kaupungin muureilta sisäänpäin. Tämä näkyi varhaisen Táborin katujen epäjärjestelmällisyytenä, mutta toisaalta kaupungin puolustukset olivat ajalleen hyvin kehittyneitä. Vuoteen 1440 mennessä Táborissa oli noin 600 rakennusta reilun 17,4 hehtaarin alueella.Kozoňová 2013, s. 21–23Kozoňová 2013, s. 23–27 pienoiskuva|159x159px|Táborin ensimmäinen vaakuna. Historiansa alkuaikoina taboriitit kävivät useita voitokkaita taisteluita ympäri Böömiä ja muuta Eurooppaa. Vaikka heidän päähuomionsa kohdistui kuningas Sigismundia ja tämän ristiretkeläisarmeijoita vastaan käytyihin taisteluihin, niin uskonnolliset erimielisyydet johtivat konflikteihin myös muun muassa Prahan maltillisempia hussilaisia vastaan. Taboriitit tapasivat olla muita hussilaisia jyrkempiä kannoissaan, ja heidän joukkoihinsa kuului monia tärkeitä hussilaisten sotilasjohtajia, kuten Jan Žižka ja Prokop Holý. Iältään nuoren kaupungin hallinto kehittyi nopeasti ajalleen hyvin demokraattiseksi. Vaaleilla valittu kaupunginvaltuusto hoiti Táborin ja sen hallinnoimien alueiden asioita yhdessä sotilasasioista vastanneen hetmanin sekä vaikutusvaltaisen papiston kanssa.Kozoňová 2013, s.29–31
Rauhan aika Vuosien sodankäynnin jälkeen Tábor teki vuonna 1436 Sigismundin kanssa rauhan, jossa se sai kuninkaallisen kaupungin oikeudet vastineeksi vannomastaan uskollisuudenvalasta. Täysin normaalit suhteet Böömin kuninkaaseen alkoivat kuitenkin vasta vuonna 1452, kun kaupunki antautui Yrjö Poděbradin armeijalle. Tuolloin kaupungissa asui noin 3 000 aikuisikäistä asukasta. Vieraillessaan kaupungissa italialainen diplomaatti Enea Silvio Piccolominin kiinnitti huomiota koko väestön korkeaan koulutustasoon sekä talojen arvokkaaseen sisustukseen, joka oli luultavasti peräisin menneiltä sotaretkiltä. Itse kaupungin rakennuskanta oli Piccolominin mukaan varsin yksinkertaista. Hussilaissotien aikakautta seurasi voimakas kehitys, jolloin Táborin historiallinen keskusta sai pitkälti nykyisen muotonsa. Näihin aikoihin rakennettiin muun muassa kaupungin raatihuone sekä Herran kirkastumisen kirkko Táborin vuorella. Keskustaan lähjeisyyteen rakennettu Jordánin tekojärvi vastasi kaupungin kaivojen vähyyden muodostamaan ongelmaan. Juomaveden nostamisesta kaupungin muurien ylitse vastasi 32 metriä pitkä pumppujärjestelmä, joka toimi pitkälti alkuperäisessä muodossaan aina 1800-luvun lopulle saakka. Vuosien 1532 ja 1559 tulipalojen jälkeen kaupungin vanhat puutalot uudelleenrakennettiin kivestä.Kozoňová 2013, s.33–35
Muutos katoliseksi kaupungiksi Táborin asukkaat säilyttivät hussilaisen uskonsa pitkään. Tämä näkyi muun muassa vuonna 1547, kun he kieltäytyivät antamasta kuningas Ferdinand I:lle sotilaallista apua hänen Saksan luterilaisia vastaan käymissä taisteluissaan. Tästä kostoksi kuningas takavarikoi suuren osan kaupungin omistamista maa-alueista. Kolmikymmenvuotisen sodan alettua Táborin joukot liittyivät tšekkiläisten protestanttisten säätyjen kapinaan. Kapinallisten Valkeavuoren taistelussa kokeman tappion jälkeen Tábor piiritettiin, ja kun avun todettiin olevan liian kaukana, kaupunki antautui. Tänä aikana Táborin rakennukset kokivat kovia paitsi Hapsburgien armeijan tykkitulessa, niin myös antautumista seuranneessa ryöstelyssä. Kaupungin asukkaat käännytettiin katolilaisuuteen. Sodan loppupuolella Arvid Wittenbergin johtama Ruotsin armeija ryösti Táborin 1648. Valtausta seurasi yli vuoden kestänyt miehitys, jonka aikana Tábor koki jälleen ankaraan ryöstelyä. Vielä kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen Táborin 379 talosta 165 oli asumattomia.
Tábor vallattiin toistaiseksi viimeisen kerran Itävallan perimyssodan aikana, kun Preussin joukot miehittivät kaupungin lokakuussa 1744. Itävallan armeija onnitui kuitenkin ajamaan valloittajat pois nopealla vastahyökkäyksellä. Sodan jälkeen Tábor ylennettiin piirikuntansa pääkaupungiksi 1750. Kaupunki koki uuden kukoistuskautensa vasta 1800-luvun toisella puoliskolla, kun se kasvoi paitsi taloudellisesti, niin myös kulttuurillisesti. Táborin hussilaisella historialla oli suuri merkitys tšekkien kansallinen heräämisessä. Suuri merkitys Táborin kasvulle oli Prahan ja Liszin yhdistänyt rautatie, joka valmistui 1871. Kaupunki laajeni uuden rautatieaseman ympärille, joka oltiin sijoitettu melko kauas keskustasta. Myös muita Táborin läheisyydessä sijainneita itsenäisiä kyliä liitettiin osaksi kasvavaa kaupunkia. Toisaalta moni kehitystä haitannut hussilaisaikainen rakennus purettiin uusien talojen ja liikenteen tieltä.
1900-luvulta nykypäivään pienoiskuva|Postikortti 1930-luvulta. Taustalla 1977 purettu synagoga. Tábor liittyi osaksi itsenäistä Tšekkoslovakian tasavaltaa vuonna 1918. Sotien välisenä aikana sen infrastruktuuri kehittyi voimakkaasti, ja siitä tuli yksi ensimmäisen tasavallan moderneimmista kaupungeista. Tässä sitä auttoi pormestari Václav Soumarin aktiivisuus. Lužnicen ylittänyt silta valmistui 1935 ja kaupunkiin siirrettiin tykistörykmentti. Sen kasarmialuetta käytettiin toisen maailmansodan aikana Gestapon teloituskenttänä. Muuten kaupunki säilyi sodan suurimmilta vaurioilta. Keskustan vuonna 1891 valmistunut synagoga purettiin 1977 liian korkeisiin korjauskustannuksiin vedoten.
Asuntokanta Suurin osa Táborin noin 5 000 asuinrakennuksesta on omakotitaloja. Kerrostaloja on 810, joissa sijaitsee myös suurin osa kaupungin asunnoista. Táborin asunnoista 89 % oli asuttuja vuonna 2023. 2000-luvulla kaupunkiin on rakennettu noin sata uutta asuntoa vuosittain, mikä yhdessä väestön hienoisen laskun kanssa on parantanut sen asukkaiden elinoloja.Palevičová, s. 36
Táborin asuntokanta on iältään melko nuorta. Noin puolet rakennuksista on rakennettu ennen vuotta 1971. Kerrostaloja rakennettiin erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla, kun taas omakotitalojen rakentaminen on jakautunut tasaisemmin eri vuosikymmenille.
Kaupungin tunnukset Táborin kilven muotoinen vaakuna on taustaväriltään kultainen. Sen alaosassa on kuvattuna kaksi valkoista tornia, joita yhdistää toisiinsa goottilaisella portilla varustettu muuri. Tornien yläpuolella sijaitsee musta kaksipäinen kotka, jonka päissä on keltaiset diadeemit. Kotkan rinnassa on historiallinen Böömin vaakuna.Palevičová, s. 13