pienoiskuva|Suunniteltu Smile-LP:n kansikuva. Piirroksen tekijä on Frank Holmes. Smile (joskus kirjoitettu muodossa SMiLE) on The Beach Boysin vuosien 1966 ja 1967 aikana äänittämä albumi. Beach Boysin Brian Wilson aikoi levystä Pet Sounds -albumin seuraajaa, mutta Smile ei koskaan valmistunut aiotussa muodossaan. Niiden vuosien aikana kun Smilen materiaali pysyi julkaisemattomana, sitä pidettiin maailman kuuluisimpana julkaisemattomana levynä.
Osa Smilelle tarkoitetuista kappaleista julkaistiin myöhemmin The Beach Boysin muilla levyillä ja osa materiaalista on ollut saatavilla bootleg-äänityksinä. Vuonna 2004 Brian Wilson julkaisi Grammy-palkitun albumin Smile, joka oli uudelleensoitettu versio Smilelle aiotuista kappaleista. Levyllä ei ollut Wilsonin lisäksi mukana muita Beach Boysin alkuperäisjäseniä. Smile-albumin aiemmin virallisesti julkaisematon materiaali julkaistiin 1. marraskuuta 2011 viiden CD:n kokoelmana The Smile Sessions.
Albumin tausta
Smile-projekti alkoi syntyä Pet Soundsin äänittämisen aikoihin. 17. helmikuuta 1966 Pet Soundsin äänityssession aikana Brian Wilson alkoi työskennellä uuden singlen ”Good Vibrations” parissa. Single oli aikansa kallein (sen on väitetty maksaneen yli 50 000 dollaria) ja monimutkaisin popkappale. ”Good Vibrations” syntyi aivan uudella äänitystekniikalla: lähes 30 minuuttia näennäisesti toisiinsa liittymätöntä musiikkia nauhoitettiin ja siitä leikkaamalla ja liittämällä saatiin aikaan kolmen minuutin popkappale. Kappaleesta tuli yhtyeen siihen asti suurin hitti: se nousi listaykköseksi niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassa. Smile oli tarkoitus toteuttaa samalla tekniikalla.
Lokakuussa 1966 tehdyssä haastattelussa Brian Wilson kertoi kirjoittavansa ”teinisinfoniaa jumalalle”. Hänen ajatuksenaan oli viedä Pet Sounds uudelle tasolle: Smile olisi albumillinen kappaleita, jotka yhdistyisivät toisiinsa musiikillisesti ja teemallisesti. Äänitystyössä käytettäisiin samanlaisia uudenlaisia innovatiivisia tekniikoita kuten ”Good Vibrationsissa”.
Van Dyke Parks
Tärkeä osa Smilen syntyä oli Wilsonin tapaaminen laulaja-lauluntekijä Van Dyke Parksin kanssa. Wilson kutsui Van Dyke Parksin kirjoittamaan sanoituksia albumia varten keväällä 1966. Projektia kutsuttiin väliaikaisella nimellä Dumb Angel. Kaksikko työskenteli tiiviisti ja tuotteliaasti. Huhtikuun ja syyskuun 1966 välisenä aikana syntyi yhteistyössä useita kappaleita kuten ”Surf's Up”, ”Heroes and Villains”, ”Wonderful”, ”Cabin Essence” ja ”Wind Chimes”. Kaikki nämä kappaleet kirjoitettiin kuuluissa hiekkalaatikossa, jonka Wilson oli hankkinut kotiinsa. Ensimmäisenä syntyi ”Heroes And Villains”. Levyn ylistetyin kappale ”Surf's Up” syntyi yhden yön aikana. Pet Soundsin sanoittaja Tony Asher kirjoitti alkuperäiset sanat ”Good Vibrationsiin”, mutta lokakuussa 1966 julkaistun hittiversion sanoituksen tekivät Brian Wilson ja Mike Love. Wilson pyysi Van Dyke Parksia kirjoittamaan uudet sanat kappaleeseen, mutta tämä kieltäytyi koska ei halunnut tulla mukaan jo meneillä olevaan projektiin.
Alkuperäiset teemat ja ideat
Vaikka alkuperäisen konseptin luonteesta yhä kiistellään, useista Smilen avainelementeistä ollaan yksimielisiä: sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti Wilson ja Parks halusivat Smilen olevan tyyliltään ja aihepiireiltään amerikkalainen vastareaktiona tuon ajan brittimusiikin dominoivalle asemalle. Wilsonin mukaan tarkoitus oli tehdä musiikillinen matka halki Amerikan idästä länteen alkaen Plymouth Rockista päätyen Havaijille. Levy olisi ottanut aiheita amerikkalaisesta kulttuurista ja historiasta kuten valkoisten maahanmuuttajien vaikutuksesta alkuperäiskansoihin, Espanja-vaikutteista, Villistä Lännestä ja maan avautumisesta rautateiden ja valtateiden myötä.
Kuten albumin nimi (”hymy”) kertoo, huumori oli eräs avainelementeistä. Smilen sanoituksissa on sanaleikkejä ja monimerkityksellisiä sanontoja. Esimerkiksi ”Vega-Tables”, jossa lauletaan I'm gonna do well, my vegetables, cart off and sell my vegetables, kohta ”cart off” on kaksikielinen viittaus saksan kielen perunaa merkitsevään sanaan Kartoffeln. Eräässä vaiheessa Wilsonilla oli ilmeisesti ajatus tehdä erillinen huumorilevy ja useita äänityksiä tehtiin tätä varten. Nämä eivät kuitenkaan onnistuneet ja idea haudattiin. Tästä projektista syntyi ilmeisesti esimerkiksi Smiley Smile -albumin ”She's Goin' Bald”, joka Smilella tunnettiin nimellä ”He Gives Speeches”.
Smile otti vaikutteita myös vanhoista amerikkalaisista suosikkisävelmistä. Wilsonin omiin innovatiivisiin sävellykseen oli liitetty mukaan otteita vanhoista klassikoista kuten ”The Old Master Painter” (Peggy Leen tunnetuksi tekemä), ”You Are My Sunshine”, Johnny Mercerin jazzklassikko ”I Wanna Be Around” (tunnetuin esittäjä Tony Bennett) ja ”Gee”, jota esitti 1950-luvun doo-wop-yhtye The Crows. Levyllä oli myös muita viittauksia populaarikulttuuriin kuten Nakke Nakuttaja -animaatioiden tunnuskappale.
Wilsonin LSD-kokeilut vaikuttivat epäilemättä merkittävästi levyn muotoon. Äänitysten aikaan Wilsonin suurimpia vaikuttajia oli Loren Schwartz, jonka kerrotaan tutustuttaneen hänet sekä marijuanan että LSD:n pariin. Kirjailija Bill Tobelmanin mukaan Smile on täynnä viittauksia Brianin elämään ja LSD-kokemuksiin. Hän myös väittää, että Wilsonin kiinnostus Zen-filosofiaan vaikutti merkittävästi albumiin (erityisesti Zen-tekniikka kōan, jossa käytetään absurdia huumoria ja paradokseja sanaleikkejä mielen vapauttamiseen ennakkoluuloista) ja että Smile voidaan kokonaisuudessaan nähdä laajennettuna Zen-koanina.
Studiotekniikka
Smilen äänitysten aikoihin oli vielä tavanomaista, että popkappaleet äänitettiin livenä studiossa yhdellä otolla. Brian Wilson kehitti kuitenkin modulaarisemman lähestymistavan, joka nojautui uusimpaan äänitystekniikkaan käyttäen sekä neliraitanauhureita että uudempia kahdeksanraitanauhureita. Useiden nauharaitojen päällekkäin soittamisen lisäksi vuodesta 1964 lähtien Wilson alkoi editoida äänittämiään masternauhoituksia. Aluksi tätä käytettiin pienten lyhyiden, vaikeasti laulettavien osuuksien liittämiseksi aiemmin äänitettyjen kappaleiden alkuihin tai loppuihin. Vuoden 1965 Summer Days -albumin aikaan Wilson käytti tekniikkaa jo monipuolisemmin: esimerkiksi lyhyt a cappella -laulu ”And Your Dreams Come True” äänitettiin useissa muutaman nuotin pätkissä, jotka liitettiin yhteen lopullisessa kappaleessa.
Wilson hioi käyttämänsä tekniikan huippuunsa Pet Soundsin äänitysten aikaan vuosina 1965 ja 1966. Hän tuotti Pet Soundsin kappaleet kahdessa erässä: muun yhtyeen ollessa kiertueella hän käytti joukkoa losangeleslaisia studiomuusikoita (ryhmää kutsutaan usein nimellä ”The Wrecking Crew”) soittamaan kappaleiden instrumentaalitaustat. Perusraidat äänitettiin tyypillisesti livenä yhdellä otolla neliraitanauhurille. Näistä muodostettiin lopulliset taustanauhat käyttäen useita neliraitaäänityksiä, jotka siirrettiin sitten kahdeksanraitanauhalle ja miksattiin monona yhdelle toisen kahdeksanraitanauhurin raidalle. Kun muu osa Beach Boysista palasi kiertueelta, Wilson äänitti lauluraidat käyttäen silloin vielä harvinaista tekniikkaa, jossa jokainen lauluääni nauhoitettiin omalle raidalleen jättäen kahdeksannen raidan "avoimeksi" ylimääräisille lisä-äänille tai instrumentaalidubbauksille.
”Good Vibrationsissa” Wilson vei tämän modulaarisen lähestymistapansa vielä pidemmälle. Hän teki lopulliset kappaleet työstämällä ne useista eri aikaan nauhoitetuista pätkistä. Aiemmin hän oli äänittänyt jokaisen raidan enemmän tai vähemmän lopullisen kappaleen kaltaisena, nyt hän jakoi kappaleet ja raidat osiin, joista nauhoitettiin useita otoksia. Näitä paloja Wilson sitten kehitti ja vaihteli tuotantoprosessin edistyessä. Toisinaan hän äänitti samoja kohtia uudelleen eri studiossa saadakseen käytettyä studioiden erilaista äänimaailmaa ja erikoistehosteita. Sen jälkeen hän valitsi parhaat esitykset jokaisesta osasta ja editoi nämä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi. Lopputuloksena oli populaarimusiikin levytyksen mullistava tekniikka, jossa jokainen kappaleen osa muodosti oman selväpiirteisen äänellisen osionsa verrattuna perinteiseen homogeeniseen ”yhden oton” studioäänitykseen.
Wilson jatkoi tätä Smilen kappaleiden kanssa. Hän työskenteli enimmäkseen United Western Recordersin äänitysstudiolla numero 3, sillä silloin hän pystyi työskentelemään suosikkiteknikkonsa Chuck Britzin kanssa ja toisinaan myös Phil Spectorin suosikkistudiolla Gold Star Studiolla Los Angelesissa. Kaikkiaan äänityssessioita oli noin 50 (lisäksi Good Vibrationsiin oli tarvittu 17 sessiota) alkaen loppuvuonna 1966 jatkuen alkuvuoteen 1967. Hän käytti myös Sunset Sound Studiota ja Columbia Studiota Sunset Boulevardilla. Columbialla oli ainoana merkittävistä studioista käytössä kahdeksanraitanauhuri joten Pet Soundsin tapaan lauluäänitykset tehtiin useimmiten Columbialla.
Monet lyhyemmistä äänityksistä kuten lyhyet instrumentaali- ja lauluotokset oli selvästikin tarkoitus käyttää yhdistävinä linkkeinä varsinaisten kappaleiden välillä. Tällainen laulujen pieniin osiin pilkkominen ja vahvasti muokkaava tuotantotyyli olivat Smilen aikaan uniikkia valtavirran popmusiikissa ja se kertoo siitä, että Wilson oli tietoinen esimerkiksi konkreettisen musiikin (musique concrète) tekniikoista.
Vaikka stereoäänitykset olivat tulleet jo suosituiksi, Wilson teki aina lopullisen miksauksen monona kuten Phil Spector. Wilson teki sen useista eri syistä: hänen mielestään monomiksaus antoi paremman kontrollin kuuntelijan kuulemaan lopputulokseen minimoiden kaiuttimien sijoittelun ja eri laitteistojen äänenlaadun vaihtelun. Lisäksi radioasemat lähettivät yhä monona ja useimmat auto- ja kotiradioista olivat monofonisia. Lisäksi Wilson on ollut kuuro oikeasta korvastaan syntymästä lähtien.
Äänitykset
Uuden, nyt virallisesti Smileksi nimetyn albumin äänitykset alkoivat elokuussa 1966 ja jatkuivat keskeytyksettä joulukuun puoliväliin asti. Näihin alkoihin alkoivat erimielisyydet yhtyeen sisällä ja työ keskeytyi hetkeksi jatkuen tammikuussa ja muutamia kuukausia sen jälkeen.
Joulukuun alussa Capitol Records sai levykannen tekoa varten 12 kappaleen käsin kirjoitetun listan lauluista, joiden oli suunniteltu tulevan albumille. Listaus ehdittiin painamaan kansiin, joita ei sitten koskaan käytetty. Pitkään listan ajateltiin olevan Wilsonin suunnitelma albumin sisällöstä, mutta koska albumin kappalelistauksessa oli tyypillinen varoitus ”katso oikea kappalejärjestys etiketistä” sitä pidettiin vain hänen ajatuksenaan sen hetken kappalevalinnoista, mutta ei niiden järjestyksestä. Vuonna 2006 kuitenkin huomattiin, ettei lista ollut Brianin kirjoittama vaan jonkun muun. Kysyttäessä Wilson kertoi, ettei ollut koskaan sitä edes nähnyt. Käsialavertailu antaa olettaa, että sen on kirjoittanut joko Carl Wilson tai Brianin käly Diane Rovell.
Capitol rupesi tekemään albumille pakkausta. Albumiin tuli taitettavat kannet ja 12-sivuinen kirjanen. Kannen kuvituksen teki Van Dyke Parksin ystävä Frank Holmes ja värikuvat yhtyeestä otti Guy Webster. Tammikuun 1967 alussa painettiin 466 000 kantta ja 419 000 kirjasta. Promomateriaalia lähetettiin levytukuille ja levykauppoihin, ja Billboardissa ja Teen Setissä julkaistiin mainoksia.
Jossain vaiheessa joulukuuta Wilson kertoi Capitolille, että Smile ei valmistu joulukuussa, mutta ilmoitti että se olisi valmis ennen tammikuun puoliväliä. Wilsonin työskentelyssä tapahtui muutos samoihin aikoihin, luultavasti johtuen erimielisyyksistä yhtyeen kanssa. Alkuvuodesta 1967 työskentely päättyi kaikkien muiden kappaleiden paitsi ”Heroes and Villains” ja ”Vega-Tables” osalta.
”Heroes and Villains”
Pääartikkeli: Heroes and Villains