Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta

Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta (tšekiksi sekä slovakiksi Československá socialistická republika, lyh. ČSSR) oli kylmän sodan aikainen valtio Euroopassa.

Historia Perustaminen pienois|vasen|Tšekkoslovakia tumman- ja vaaleansinisellä. Neuvottelut Tšekkoslovakian uudelleen perustamisesta Eduard Benešin johdolla alkoivat Moskovassa vuonna 1943. Tšekkoslovakian pakolaishallitus solmi joulukuussa 1943 Neuvostoliiton kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Sillä Neuvostoliitto hyväksyi Tšekkoslovakian rajoiksi tilanteen ennen Münchenin sopimusta. Sopimuksen voimassaoloaika oli 20 vuotta.

Toisen maailmansodan lopulla 1945 pääasiassa Neuvostoliitto vapautti tasavallan saksalaisten miehityksestä. Prahan taistelu päättyi 11. toukokuuta liittoutuneiden voittoon.

Josif Stalin oli tyytyväinen kommunistien osuuteen ”Kansallisen rintaman” työläisten ja talonpoikien muodostamassa hallituksessa vuonna 1945. Hallitus oli muodostettu huhtikuussa Košicessa Slovakiassa, ja sitä johtivat Moskovassa koulutetut kommunistit, mutta mukana oli myös porvarillisia puolueita. Pääministerinä toimi sosiaalidemokraatti Zdeněk Fierlinger. Presidentti Beneš ja Fierlingerin hallitus siirtyivät Prahaan 16. toukokuuta 1945. Syksyllä 1945 aloitti toimintansa Benešin nimittämä väliaikainen kansalliskokous. Puna-armeija vetäytyi maasta vuoden 1945 lopussa.

Kommunistien kannatus oli hyvä toukokuun 1946 vaaleissa. He saivat valtakunnallisesti lähes 38 prosentin ääniosuuden, mutta vaalit eivät olleet täysin demokraattiset. Kahden puolueen oikeus asettaa ehdokkaita oli kielletty. Lisäksi saksalais- ja unkarilaisvähemmistöihin kuuluneilta kansalaisilta sekä kansallissosialistien kanssa yhteistoiminnassa olleilta äänioikeus oli evätty. Kommunistit pysyivät ”Kansallisen rintaman” hallituksessa. Klement Gottwald valittiin Tšekkoslovakian pääministeriksi kommunistien vaalivoiton myötä vuonna 1946. Kuitenkin Moskovan toivo kommunistien voitosta seuraavissa vaaleissa oli hiipumassa. Kremlin raportissa todetaan, että ”taantumukselliset elementit” ylistävät länsimaista demokratiaa. Gottwaldin johtama kommunistien vallankaappaus tapahtui helmikuussa 1948. Tšekkoslovakia oli kommunistien vallassa helmikuusta 1948 lähtienMaatiedosto Slovakia, Historia; Suomen suurlähetystö, Bratislava .

Gottwald ja Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen (TKP) pääsihteeri Rudolf Slánský alkoivat uudistaa maata Neuvostoliiton mallin mukaan. Uudistukset toteutettiin kommunistien kovien otteiden avulla. Uuden perustuslain mukaan maan valtiomuoto nimettiin kansantasavallaksi. Ei-kommunistiset järjestöt kiellettiin, tiedotusvälineet ja koulutusjärjestelmä joutuivat puolueen kontrolliin. Maan kaivos- ja raskasteollisuus sekä pankit ja vakuutuslaitokset kansallistettiin asetuksella, minkä seurauksena 60 prosenttia teollisuudesta ja valtaosa liikennevälineistä siirtyi yhteiskunnan haltuun. Tuotantovälineiden kansallistamista täydennettiin maareformilla ja perustamalla kansallinen vakuutuslaitos. Yksityisomistus säilyi edelleen jossain määrin maataloudessa. Myös Slánský joutui väistymään. Hänen tilalleen tuli Antonín Novotný.

Myöhempi historia Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana vuosina 1949–1953 etusijalla oli koneteollisuuden kehittäminen, millä luotiin perusta sosialismin rakentamiselle. Lisäksi maaseudulle perustettiin ensimmäiset maatalousosuuskunnat ja valtiontilat sekä lakkautettiin porvarillinen valtiokoneisto, joka korvattiin uudella sosialistisella hallinnolla. Uusi keskitetty hallintojärjestelmä perustui suunnitelmatalouteen ja viisivuotissuunnitelmiin. Järjestelmä kopioitiin Neuvostoliitosta eikä siinä huomioitu tarpeeksi kansallisia ominaispiirteitä. Tšekkoslovakia oli jo teollistunut valtio, sillä oli rajalliset luonnonvarat ja sen kotimaiset markkinat olivat pienet. Lisäksi maan teollisuus oli riippuvainen ulkomaankaupasta, ja vuosina 1950–1953 Korean sota vaikeutti raaka-aineiden saamista koneteollisuudelle. Tšekkoslovakian kansantasavalta liittyi Keskinäisen taloudellisen avun neuvostoon (SEV) vuonna 1949 ja Varsovan liittoon vuonna 1955.

Gottwaldin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Antonin Zápotocký nimitettiin Tšekkoslovakian presidentiksi. Touko-kesäkuun vaihteessa 1953 Plzeňinissä sijainneella Škodan tehtaalla työväki seisautti työt protestoidakseen rahauudistusta vastaan. Työläiset ja opiskelijat asettivat komitean, joka vaati vapaita vaaleja ja salaisen poliisin rankaisemista. Noin 6000 mielenosoittajaa valtasi kaupungintalon, ja Yhdysvaltojen lippu nostettiin salkoon. Prahasta tulleet miliisit ja 80 panssarivaunua kävivät mielenosoittajien kanssa katutaistelun, jossa noin sata ihmistä menetti henkensä. Protestiliike levisi moniin kaupunkeihin, lakossa oli 360 000 henkeä ja katumielensoituksissa neljännesmiljoona. Hallituksen oli peruttava hintojen ja työnormien korotukset.Kujala s. 130–131.

Kansantulo kasvoi 1950-luvun viimeisinä vuosina 7–8 prosenttia vuodessa ja työn tuottavuus oli samaa luokkaa. Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta syntyi vuonna 1960, kun hyväksyttiin sosialistinen perustuslaki. 1960-luvulla Tšekkoslovakian talouskehitys seisahtui. Teollisuuden kasvuvauhti oli SEV-maiden hitainta, minkä vuoksi TKP esitteli vuonna 1965 uuden talousmallin, jossa suunnitelmatalouteen lisättiin markkinatalouden piirteitä ja tuotannon tehokkuutta nostettiin.

Tammikuussa 1968 Alexander Dubček korvasi Novotnýn TKP:n pääsihteerinä. Kenraali Ludvík Svobodasta tuli maan uusi presidentti. Dubček julkaisi oman taloudellisen uudistusohjelmansa, jonka tavoitteeksi ilmoitettiin “ihmiskasvoinen sosialismi”. Uudistuksen oli suunnitellut taloustieteilijä Ota Šik. Vuoden 1968 Prahan kevät oli kommunistisessa Tšekkoslovakiassa poliittisesti liberaali ajanjakso, joka päättyi Varsovan liiton miehitykseen.

Miehityksen seurauksena Dubček syrjäytettiin TKP:n johdosta, ja valtaan astui Neuvostoliitolle myötämielisempi hallitus. TKP:n uudeksi pääsihteeriksi valittiin Gustáv Husák. Seuraavana vuonna maasta muodostettiin liittovaltio, jonka osavaltioina olivat Tšekin ja Slovakian sosialistiset tasavallat. Toukokuussa 1970 Neuvostoliiton kanssa solmittua ystävyyssopimusta jatkettiin 20 vuodellaKujala s. 229..

Vuoden 1975 lopulla Tšekkoslovakia ratifioi Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Tšekkoslovakian toisinajattelijat alkoivat järjestäytyä vuonna 1977. He vaativat julkisesti itselleen laajempaa poliittista osallistumisoikeutta ja sananvapautta vedoten edellä mainittuihin yleissopimuksiin ja Helsingin päätösasiakirjan kolmanteen koriin. Peruskirja 77 (Charta 77) oli toisinajattelijoiden kansalaisliikkeistä merkittävin.Kujala s. 306.

Vuosina 1971–1975 Tšekkoslovakian bruttokansantuote kasvoi keskimäärin 5,7 prosenttia vuodessa, mutta vuosina 1976–1980 kasvu supistui. Kauppataseen vaje kasvoi 1970-luvun lopulla, ja polttoaineiden hintoja jouduttiin korottamaan vuonna 1979. Musta pörssi ja korruptio kukoistivat. Elintaso oli kuitenkin kohtuullinen köyhimpiin itäblokin maihin verrattuna. Palkka oli taattu, eikä työttömyyttä tarvinnut pelätä.Kujala s. 308.

Mihail Gorbatšovin valtaannousu vuonna 1985 ja perestroika Neuvostoliitossa olivat hälyttäviä merkkejä TKP:lle. Se ei kuitenkaan tinkinyt vuonna 1969 saavuttamastaan tiukasta kontrollista, vaikka suunnitelmatalous maassa alkoikin joustaa. Gorbatšov vieraili Tšekkoslovakiassa vuonna 1987, mutta ei puuttunut TKP:n omavaltaiseen linjaan. Husák jätti TKP:n pääsihteerin tehtävän vuoden 1987 lopussa, mutta jatkoi presidenttinä. TKP:n uudeksi pääsihteeriksi valittiin Miloš Jakeš, joka oli edeltäjänsä tapaan tiukan linjan kannattaja. Bratislavan kynttilämielenosoitus 25. maaliskuuta 1988 oli suuri kommunismin vastainen mielenosoitus Slovakiassa.

Kommunistivalta loppui rauhanomaisesti loppuvuonna 1989 Samettivallankumouksen seurauksena, ja syntyi Tšekin ja Slovakian liittotasavalta.

Kulttuuri Vuonna 1967 järjestettiin kirjailijoiden kongressi, jossa moni kirjailija kieltäytyi noudattamasta työssään TKP:n määräyksiä. Niskurointiin vastattiin rangaistuksilla: Jan Beneš sai vankeusrangaistuksen, Ludvík Vaculík, Antonín J. Liehm, Ivan Klíma erotettiin puolueesta ja Jan Procházka erotettiin TKP:n keskuskomitean varajäsenen paikalta.

Jaroslav Seifert oli runoilija, joka sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1984. Milan Kundera oli tunnettu toisinajattelija ja kirjailija, joka oli TKP:n jäsen ja asui pitkään Tšekkoslovakiassa. Zdeněk Miler oli palkittu animaattori ja kuvittaja, jonka tunnetuin animaatiohahmo on Myyrä. Jan Splìchal on valokuvamontaasiin erikoistunut valokuvataiteilija, jonka töitä on ollut esillä useissa taidenäyttelyissä myös ulkomailla. Petr Tausk oli vuosina 1956–1988 toiminut vapaa valokuvaaja, joka myös opetti valokuvausta. Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta solmi Suomen kanssa sopimuksen yhteistyöstä kulttuurin ja tieteen aloilla vuonna 1974. Tšekkoslovakian kansallislaulu koostui kahdesta osasta: Tšekin kansallislaulusta ja Slovakian kansallislaulusta.

Katso myös StB Milada Horáková Pavel Kohout

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Kommunistiset valtiot Luokka:Sosialistiset valtiot Luokka:Tšekkoslovakian historia