Matti Kustaa Lukkari (3. lokakuuta 1936 – 21. maaliskuuta 2012Heikki Koskelo, Purmo Saarikoski, Kaivoi kätketyt aseet esiin, Kuolleet, Helsingin Sanomat 29.4.2012 sivu C 12 Artikkelin verkkoversio) oli suomalainen yleisesikuntaeversti, Sotilasaikakauslehden päätoimittaja ja sotahistorioitsija. Hän toimi Kadettikoulun viimeisenä johtajana vuosina 1988–1993 juuri ennen Maanpuolustuskorkeakoulun (MpKK) perustamista. Kadettikoulun jälkeen hän toimi Viron uudelleen perustetun Kaitseväen pääesikunnan neuvonantajana.
Lukkari oli lähtöisin upseeriperheestä. Hänen isänsä oli asekätkijä ja Mannerheim-ristin ritari nro 67, pioneerimajuri Reino Lukkari. Hänen veljensä yleisesikuntaupseeri, everstiluutnantti Jussi Reino Lukkari (s. 1943) on myös pioneeriupseeri.Pioneeriaselajinliitto Mannerheim-ristin ritarit
Lukkari toimi myös Sotilasaikakauslehden päätoimittajana ja Upseeriliiton puheenjohtajana, josta asemasta hän siirtyi Kadettikoulun johtajaksi. Uransa aikana hän toimi erityisesti pioneerialan opettajana Kadettikoulun lisäksi Reserviupseerikoulussa ja Sotakorkeakoulussa, jossa hän oli sotateknisen opintosuunnan johtajana. Opettamisen ohella hän ehti toimia myös johtotehtävissä, muun muassa Keski-Suomen Pioneeripataljoonan komentajana Keuruulla.
Laajempaan tietoisuuteen Lukkari nousi sotahistorioitsijana ja kirjailijana. Hänen esikois- ja pääteoksensa oli Asekätkentä, joka käsitteli historiantapahtumia, joissa hänen isänsäkin oli mukana. Teos ilmestyi aikana, jolloin vaikuttivat vielä suomettumisen jälkimainingit. Toinen pääteos oli kenraali Lauri Sutelan elämäkerta. Lukkarin viides ja viimeinen teos oli Syyttömänä Siperiassa. Kalevi Leppälän tarina, joka kertoo 1930-luvun Neuvostoliitossa eläneen suomalaisen kommunistiperheen pojasta. Teos käsittelee myös Suomen sodissa taistellutta heimopataljoonaa, johon Leppälä päätyi jäätyään suomalaisten vangiksi talvisodassa, sekä heimopataljoonalaisten karkottamisesta Siperiaan.Juhana Lepoluoto: Matti Lukkari, Syyttömänä Siperiaan, kirja-arvostelu, Keskisuomalainen 9.11.2008
Kausi Virossa Lukkari erosi Kadettikoulun johtajan paikalta ja lopulta koko puolustusvoimista keväällä 1993, koska olisi halunnut säilyttää itsenäisen Kadettikoulun. Puolustusvoimista erottuaan hän toimi vuosina 1993–1994 Viron puolustusvoimain pääesikunnassa vapaaehtoisena avustajana ja johti "Lukkarin Pojat" -ryhmää, joka organisoi itsenäisyytensä palauttaneen Viron armeijaa.Lauri Väättänen, ”Ystäviä tulee auttaa”, Viro.org Suomeen palattuaan hän jatkoi kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamaan Viro-projektiin, jota Suomen valtio ja puolustusvoimat tukivat.Tapio Partanen ja Stig-Göran Grönberg, Matti Lukkarin haastattelu, Perinnepalsta, Defensor Patriae, 3/2009 sivut 42-45
Viron-aikanaan Lukkari tutustui Jalkaväkirykmentti 200:n veteraanien olosuhteisiin, ja tuolloin perustettiin heitä auttamaan Suomen-poikien tukiyhdistys.
Teokset Asekätkentä, Otava 1984 Viron itsenäistyminen: kerran me voitamme kuitenkin, Otava 1996. Veteraanien perintö – itsenäinen isänmaa (toim. Matti Lukkari), Suomi 80 vuotta - toimikunta 1997. Vastuunkantaja: Aito Keravuoren sotilaanelämä, Otava 2000. Lauri Sutela: puolustusvoimain komentaja, Otava 2003. Syyttömänä Siperiassa. Kalevi Leppälän tarina, Otava 2008.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Suomalaiset sotahistorioitsijat Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2012 kuolleet