Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012
Esimerkkejä
naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua iso: lapsi on iso, ei suuri suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sanasto-oppi