thumb|pysty=1.25|Arkkiherttua Rudolf vasemmalla, paronitar Maria von Vetsera oikealla. Mayerlingin tapaus (tunnetaan myös nimellä Mayerlingin murhenäytelmä) oli Itävalta-Unkarin kruununprinssin, arkkiherttua Rudolfin ja hänen rakastajattarensa, paronitar Maria von Vetseran väkivaltainen kuolema 30. tammikuuta 1889 keisarillisessa Mayerlingin metsästyslinnassa noin 30 kilometrin päässä Wienistä. Kyseessä oli todennäköisesti yhteisestä sopimuksesta tehty kaksoisitsemurha, mutta koska kuolemaa välittömästi edeltäneitä tapahtumia ei tarkalleen tunneta, tapaukselle on kehitetty myös monenlaisia vaihtoehtoisia selityksiä.
Tausta thumb|Maria Vetsera (1888). Rudolf oli Habsburg-sukuisen keisari Frans Joosef I:n ja keisarinna Elisabetin ainoa poika, ja häntä kasvatettiin lapsesta alkaen valtakunnan tulevaksi hallitsijaksi. Hän oli kuitenkin mielipiteiltään isäänsä huomattavasti liberaalimpi ja riitautui tämän kanssa arvosteltuaan Itävallan monarkiaa taantumukselliseksi ja tuhoontuomituksi. Rudolf oli huolissaan varsinkin voimistuvan ja militantin Saksan keisarikunnan vaikutuksesta Itävaltaan. Saksan kansleri Otto von Bismarck määräsikin pian asiamiehensä pitämään kumouksellista kruununprinssiä silmällä. Rudolf alkoi lähetellä isälleen keisarikunnan itsevaltaisuutta arvostelevia muistioita ja vieläpä julkaista nimettöminä samansisältöisiä artikkeleita ystävänsä Moritz Szepsin liberaalissa Neues Wiener Tagblatt -lehdessä.Tuntematon totuus, s. 133. Keisari Frans Joosef piti poikaansa tarkoin silmällä, sillä hän pelkäsi tämän syyllistyvän jopa maanpetokseen. Rudolf pitikin yhteyttä muun muassa Itävallasta eroa tavoitteleviin unkarilaisiin separatisteihin.Tuntematon totuus, s. 135–136.
Rudolf oli mennyt vuonna 1881 naimisiin vain 16-vuotiaan Belgian prinsessa Stephanien kanssa, mutta avioliitto muuttui pian pelkäksi kulissiksi. Heidän ainoa lapsensa oli vuonna 1883 syntynyt tytär, josta ei voinut tulla kruununperillistä. Stephanie sai ilmeisesti mieheltään tippurin, eikä voinut siksi saada enempää lapsia. Viimeisinä elinvuosinaan Rudolf menetti uskonsa poliittiseen muutokseen ja antautui irstailevaan elämäntapaan sekä ryhtyi harkitsemaan itsemurhaa. Hän tiettävästi ehdotti yhteistä itsemurhaa ensin rakastajattarelleen Mizzi Kasparille, joka kuitenkin kieltäytyi. Lokakuussa 1888 Rudolf tutustui Maria von Vetseraan, viettelevään 17-vuotiaaseen paronittareen. Heidät esitteli toisilleen laukkakilpailuissa Walesin prinssi Edvard, tuleva Britannian kuningas Edvard VII. Arkkiherttua ja paronitar aloittivat salaisen suhteen. Vetsera kirjoitti pian entiselle kotiopettajalleen olevansa valmis kuolemaan tehdäkseen Rudolfin onnelliseksi.Tuntematon totuus, s. 134–135.
Tapahtumat Rudolfilla oli 26. tammikuuta tuntemattomasta aiheesta riita isänsä kanssa. Erimielisyyden aiheena saattoi olla kruununprinssin poliittisten mielipiteitten ohella myös tämän yksityiselämä, sillä hänen väitettiin jopa suunnittelevan avioeroa voidakseen mennä naimisiin paronitar Maria von Vetseran kanssa. Sunnuntai-illan 27. tammikuuta ja sitä seuranneen yön Rudolf vietti rakastajattarensa Maria "Mizzi" Kasparin luona ja sanoi lähtevänsä seuraavana päivänä metsästysretkelle.
pienoiskuva|Mayerlingin metsästyslinna vuonna 1889. Rudolf lähti Wienistä maanantaina aamupäivällä ja eksytti häntä seuranneet poliisit vaihtamalla vaunuja metsässä. Sen jälkeen hän ja Maria von Vetsera matkustivat vajaat 30 kilometriä Wienistä etelään sijaitsevaan Mayerlingin metsästyslinnaan, jonne he saapuivat illalla. Tiistaiaamuna 29. tammikuuta saapuivat kruununprinssin ystävä kreivi Joseph von Hoyos-Stichstenstein sekä hänen lankonsa Coburgin ruhtinas, joiden kanssa hänen oli määrä metsästää. Rudolf kuitenkin jäi vilustumiseen vedoten pois metsästysretkeltä sekä saman illan hovipäivällisiltä ja vietti illan ystäviensä ja palveluskuntansa seurassa Mayerlingissä.Tuntematon totuus, s. 136. Vieraille ei kerrottu Vetseran olevan linnassa, ja asian sai tietää vain prinssin kamaripalvelija Johann Loschek.Tuntematon totuus, s. 132–133.
Rudolf nähtiin viimeisen kerran elossa 30. tammikuuta puoli seitsemältä aamulla, jolloin hän pyysi Loschekia tuomaan aamiaisen makuuhuoneeseen tunnin kuluessa. Tultuaan aamiaisen kanssa puoli kahdeksalta Loschek koputti toistuvasti makuuhuoneen lukittuun oveen vastausta saamatta, kunnes puolen tunnin kuluttua kutsui kreivi Hoyosin ja Coburgin ruhtinaan paikalle. Heidän kehotuksestaan Loschek mursi lopulta oven kirveellä, jolloin he löysivät Rudolfin ja Vetseran kuolleina, molemmat päähän ammuttuina. Vetsera makasi sängyllä kädessään yksi ruusu, Rudolf oli puolittain istuvassa asennossa yöpöytää vasten lyyhistyneenä. Arkkiherttua oli nähtävästi ensin ampunut rakastajattarensa ja sen jälkeen itsensä käyttäen tähtäämisessä apuna yöpöydän peiliä. Rudolf oli jättänyt viestit äidilleen, vaimolleen, rakastajattarelleen Mizzi Kasparille sekä palvelijalleen Loschekille, mutta ei paljastanut yhdessäkään itsemurhan syytä.
thumb|Kruununprinssi Rudolfin näytteille pantu ruumis. Kreivi Joseph von Hoyos-Stichstenstein kiirehti Wieniin, jonne hän saapui vartin yli kymmenen aamulla. Hän kertoi keisarinna Elisabetille Maria von Vetseran myrkyttäneen Rudolfin ja itsensä, ja myös keisari Frans Joosef kuuli kuolemasta alkujaan tässä muodossa. Skandaali pyrittiin salaamaan antamalla julkisuuteen useita valheellisia versioita tapahtumista. Kun Rudolfin kuolemasta kerrottiin lehdissä 31. tammikuuta, kuolinsyyksi ilmoitettiin ensin halvauskohtaus, sitten sydänkohtaus ja lopuksi ampumisonnettomuus. Itsemurha paljastui jo seuraavana päivänä, mutta paronitar Maria von Vetseran mukanaolo onnistuttiin salaamaan.
Keisarin määräyksestä Vetseran ruumis salakuljetettiin vaunuilla eläväksi naamioituna ja luudanvarrella tuettuna pois Mayerlingista ja haudattiin Heiligenkreuzin luostarin kirkkomaalle. Hänen nimeään ei mainittu vuosikausiin lehdistössä eikä kirjallisuudessa. Hovilääkärin suorittaman ruumiinavauksen jälkeen Rudolf todettiin kuolinhetkellään ”mielenhäiriössä” syyntakeettomaksi itsemurhaansa ja sai siten kirkolliset hautajaiset. Ennen hautajaisia ruumis pantiin näytteille siten, että päässä ollut haava oli peitetty siteellä. Rudolf haudattiin 5. helmikuuta juhlallisesti Habsburgien sukuhautaan, Wienin kapusiinikirkon keisarilliseen kryptaan.Tuntematon totuus, s. 136–138.
Mayerlingin metsästyslinna muutettiin myöhemmin keisarin määräyksestä karmeliittaluostariksi.Tuntematon totuus, s. 138.
Lähteet Mayerlingin murhenäytelmä, teoksessa Tuntematon totuus: Uutta valoa historian arvoituksiin, s. 132–138. Valitut Palat, Helsinki 1992. (alkuteos Great mysteries of the Past, The Reader's Digest Association, 1992.)
Viitteet
Aiheesta muualla Das Mayerling-Forum Tapausta esittelevä sivusto David Angyal : Mielipuoli kruununprinssi, sanomalehtimies, suurpoliitikko ja taipumustensa vanki. Meyerlingin murhenäytelmä uudessa valossa, Aamulehti, 09.02.1930, nro 38, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Mayerlingin murhenäytelmä todellisuudessa ja filmissä, Seura, 09.09.1936, nro 37, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Mayerlingin murhenäytelmästä 50 vuotta, Helsingin Sanomat, 30.01.1939, nro 28, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Ammuttiinko maailmansodan ensimmäiset laukaukset Mayerlingin metsästyslinnassa?, Kuva, 01.02.1939, nro 3, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Henkilöiden kuolemat Luokka:1889 Luokka:Skandaalit Luokka:Itävallan historia