Rudolf (21. elokuuta 1858 Laxenburgin linna, lähellä Wieniä, Itävalta-Unkari – 30. tammikuuta 1889 Mayerling, Itävalta-Unkari)Rudolf, Archduke and Crown Prince of Austria Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.7.2013. oli Itävalta-Unkarin arkkiherttua ja kruununprinssi.
Hän teki osittain epäselvissä olosuhteissa kaksoisitsemurhan nuoren rakastajattarensa, paronitar Maria Vetseran kanssa Mayerlingin metsästyslinnassa. Mayerlingin murhenäytelmänä tunnettu tapaus herätti kohua ja synnytti monenlaisia salaliittoteorioita, ja sen jälkivaikutukset heikensivät Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa.
pienoiskuva|Kruununprinssi Rudolf vuonna 1887.
Suku ja koulutus Hän oli keisari Frans Joosef I:n ja keisarinna Elisabetin ainoa poika.
Opintojensa päätyttyä Rudolf muutti vuonna 1878 Prahaan, jossa hän suoritti asepalveluksensa jalkaväkirykmentti nro 36:ssa. Hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1878, kenraalimajuriksi vuonna 1880, kenttämarsalkka-luutnantiksi vuonna 1882, ja jalkaväen tarkastajakenraaliksi vuonna 1888.
Kruununprinssi Rudolf sai laajan koulutuksen ja matkusteli laajalti. Hänen poliittiseen ajatteluunsa kuuluivat pyrkimys ratkaista Habsburgien monarkian eri kansallisuuksiin liittyvät ongelmat ja vastenmielisyys Venäjän imperialismia kohtaan; nämä yhdistyivät liberaaleihin ja kirkon valtaa vastustaviin näkemyksiin, mikä ajoi hänet välirikkoon isänsä sekä pääministeri, kreivi Eduard von Taaffen kanssa.
Avioliitto ja lapset Keisari Frans Joosef sulki poikansa poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle ja järjesti hänen 10. toukokuuta 1881 Wienissä Augustinerkirchessä solmitun avioliittonsa prinsessa Stéphanien, Belgian kuningas Leopold II:n ja Itävallan arkkiherttuatar Marie Henrietten tyttären kanssa. Avioparin ainoa lapsi oli syyskuussa 1883 syntynyt tytär Elisabeth Marie, joka sukupuolensa vuoksi ei voinut periä kruunua.
Lisäksi avioparin suhteet olivat etäiset ja Rudolf viihtyi paremmin toisten naisten seurassa. Stéphanie ei voinut tulla uudelleen raskaaksi, koska Rudolf oli tartuttanut vaimoonsa sukupuolitaudin, joka teki tämän hedelmättömäksi jo 22-vuotiaana.
Kruununprinssi Lokakuussa 1881 Rudolf tutustui radikaaliin lehtimieheen Moritz Szepsiin ja alkoi kirjoitella nimettömiä artikkeleita tämän julkaisemaan Neues Wiener Tagblatt -lehteen. Hän kirjoitti myös kaksi matkakirjaa ja tuki Österreich-Ungarn in Wort und Bild -nimisen Itävalta-Unkaria esitelleen tietoteoksen julkaisua. Rudolfin on väitetty suunnitelleen itsensä kruunauttamista Unkarin kuninkaaksi ja Puolan kuningaskunnan uudelleenperustamista. Ilmeisesti suunnitelmiensa toteutumattomuuden ja avioliittonsa onnettomuuden seurauksena hän kuitenkin ajautui masennukseen ja epätoivoon. pienoiskuva|Itävallan kruununprinssi Rudolf ja puoliso Belgian prinsessa Stéphanie vuonna 1882.
Suhteet naisiin Jo naimisissa oleva 37-vuotias Walesin prinssi Edward kirjasi muistiin havaintonsa 19-vuotiaasta nuorukaisesta, joka vieraili Lontoossa alkuvuodesta 1878: ”Ikäisekseen Rudolf tietää hämmästyttävän paljon seksuaaliasioista. Minulla ei ole hänelle mitään opetettavaa.”
Rudolf ei peitellyt kiinnostuksen kohteitaan eikä juuri tehnyt eroa naimisissa olevien ja naimattomien naisten välillä; hänen yrityksensä liehitellä arkkiherttuatar Maria Theresaa, setänsä arkkiherttua Karl Ludwigin nuorta kolmatta vaimoa, kiristivät heidän ennestäänkin huonoja välejään. Rudolfin mieltymykset eivät tosin pysyneet samoina pitkään: käytettyään asemaansa lukuisien naisten hurmaamiseen ja sänkyyn saamiseen hän kyllästyi yleensä nopeasti ja siirtyi uuden suhteen pariin.
Hovimies muisteli, että Rudolfilla oli "hyvin vähän arvostusta naisia kohtaan, heidän määrätyn roolinsa ulkopuolella" – toisin sanoen alistuvina vaimoina ja äiteinä. Hänen lähestymistapansa oli kyyninen. Rudolf julisti naiset "itsepetoksen ikuisiksi uhreiksi", jotka olivat valmiita hylkäämään kaikki periaatteet romantiikan tavoittelussa. Hänen käsitykseensä vaikutti naisviha: "Kuinka tylsiä jotkut naiset voivat olla!" hän kerran valitti. "Naiset kyllästyttävät minut kuoliaaksi, kun he eivät naura tai laula. Itse asiassa, ovatko he hyviä mihinkään muuhun?"
Hän kirjasi seksikumppaniensa nimet luetteloon, jossa käytettiin punaista mustetta merkitsemään naisia, joiden neitsyyden Rudolf oli vienyt, ja mustaa muiden valloitusten kohdalla. Hän kehitti kumppaniensa palkitsemiseksi järjestelmän, joka oli yhtä tiukka ja snobistinen kuin keisarillisen hovin espanjalainen etiketti. Avioliiton kannalta vertaisiksi katsottuihin ruhtinassukuihin kuuluvat naiset saivat hopearasian, johon oli kaiverrettu jäljennös Rudolfin nimikirjoituksesta ja vaakunasta; hoviin pääsyn saaneet, mutta arvoltaan ei-vertaiset aatelisnaiset saivat rasioita, joihin oli painettu hänen nimensä ja vaakunansa, kun taas ne, joilla ei ollut pääsyä hoviin, saivat rasioita, joihin oli kaiverrettu hänen nimensä ja arkkiherttuallinen kruunu.
Sanomalehtikustantaja ja Rudolfin pitkäaikaisen ystävän Moriz Szepsin tyttären Berta Zuckerkandlin mukaan Rudolfilla oli Prahassa rakkaussuhde nuoren juutalaisnaisen kanssa, joka hänen lapsenlapsensa Stephanie Windisch-Graetzin (1909–2005) mukaan oli tämän elämän suuri rakkaus. Wienin poliisijohtaja Franz von Kraußin arkistoissa olevat tiedonantajien raportit viittaavat siihen, että tämä rakastajatar jopa seurasi häntä Brysselin hoviin, kun hän matkusti sinne etsimään morsianta. Nainen kuoli palattuaan maanpaosta, johon hänet oli karkotettu.
Kuolema
Rudolf tutustui lokakuussa 1888 paronitar Maria von Vetseraan, joka lopulta hyväksyi hänen ehdotuksensa yhteisestä itsemurhasta. Heidät löydettiin kuolleina tammikuun 30. päivänä aamuna 1889 Mayerlingin metsästyslinnasta. Vetsera oli kuollessaan vain 17-vuotias. Keisarillinen hovi yritti kömpelösti salata totuuden, mikä johti monenlaisten huhujen leviämiseen sekä myöhemmin virheellisiin ja romantisoituihin tulkintoihin tapahtumista. Mayerlingin tapauksesta ja Rudolfista on myöhemmin tehty useita kirjoja ja elokuvia.
Rudolfin kuoltua kruununperimys siirtyi ensin hänen sedälleen Karl Ludwigille ja Kaarlen kuoltua vuonna 1896 tämän pojalle, arkkiherttua Frans Ferdinandille.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Itävallan arkkiherttuat Luokka:Kruununperijät Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Habsburgin hallitsijasuku Luokka:Vuonna 1858 syntyneet Luokka:Vuonna 1889 kuolleet