Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella) on pieni, violetinsävyinen, päistärkoihin kuuluva perhoslaji. Se on alkeellisen heimonsa kookkaimpia, laajimmalle levinneitä ja yleisimpiä lajeja niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tosiasiassa kyseessä on ilmeisesti useista lajeista muodostuva lajikompleksi.
Koko ja ulkonäkö Heimon muiden lajien tapaan isopäistärkoi on vaikeasti määritettävä perhonen, jonka erottaminen muista päistärkoilajeista vaatii yksityskohtaista tarkastelua. Lajin erottaminen erityisesti purppurapäistärkoista (Eriocrania sangii) saattaa olla mahdotonta ilman koiraan genitaalipreparaatin tutkimista. Naaraiden määrittäminen on genitaaleistakin vaikeaa.Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. s.61
Etusiivet ovat pääasiassa punaisen violetit, ja niissä on hajallaan kullankeltaisia suomuja, jotka eivät muodosta erityistä kuviointia ja siivet ovat kauttaaltaan metallinkiiltoiset. Siiven takaosassa on keltainen, vaihtelevan kokoinen kiilamainen täplä. Takasiivet ovat ruskeat, ja niiden tyviosassa on pitkiä, ohuita, karvamaisia suomuja. Koiraan genitaaleissa anelluksen kärkiosassa on piikkejä. Naaraan takaruumiin neljännen jaokkeen vatsakilven läpikuultavat kohdat ovat suunnilleen saman kokoiset kuin viidennen jaokkeen vatsakilven feromonirauhasten nystyt. Päälaella on harmaiden karvojen muodostama tupsu. Siipiväli on 12–16 mm.http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eriocrania_semipurpurella.htmlhttp://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=13
Toukka on vaalea tai kellertävä. Pää on ruskea tai musta, ja keskiruumiin ensimmäisessä jaokkeessa on iso musta täplä.Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. s.63
Levinneisyys ja lentoaika Isopäistärkoita esiintyy lähes koko holarktisella alueella, ja se puuttuu vain puuttomilta, arktisilta saarilta.Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. s. 71–72 Suomessa se on heimonsa laajimmalle levinnyt edustaja, ja perhosta tavataan erittäin yleisenä pohjoisinta Lappia myöten kaikkialla, missä kasvaa koivuja. Sukunsa ensimmäisinä lentäjinä perhosia tavataan huhtikuun alkupuolelta toukokuun loppupuolelle huipun osuessa vapun tienoolle.http://www.insects.fi/Lepidoptera/Eriocraniidae/Eriocrania/semipurpurella/Eriocrania%20semipurpurella.htm Lämpiminä keväinä lento saattaa alkaa jo maaliskuun puolella.
Elinympäristö ja elintavat Kaikilla koivua kasvavilla paikoilla tavattava perhonen. Perhoset lentävät päivällä eivätkä tule valolle. Naaras asettaa munat veitsimäisellä munanasettimellaan ravintokasvin lehtisilmuijen tai nuorten lehtien sisään. Toukka on lehtimiinaaja ja kovertaa touko-kesäkuussa vajaan parin viikon aikana ravintokasvin lehden reunaosaan laikkumaisen miinan, jonka sisällä se elää kunnes pudottautuu jo kesäkuussa maahan, kehrää kotelokopan ja talvehtii sen sisällä.
Tutkimukset naaraiden tuottamien feromonien tehosta koiraisiin ovat antaneet syyn epäillä, että kyseessä on yhden lajin sijasta kolmesta kryptisestä lajista muodostuva ryhmälaji.http://jeb.biologists.org/content/205/7/989.full.pdf
Ravintokasvi Toukka elää koivuilla (Betula).
Lähteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella) UniProt: Taxonomy - Eriocrania semipurpurella PheroBase: Semiochemicals of Eriocrania semipurpurella, the Early purple moth koiraan genitaalit naaraan genitaalit lajin miina Bestimmungshilfe des Lepiforums microlepidoptera.nl
Luokka:59.6 Selkärangattomat Luokka:Päistärkoimaiset