Ian Patrick McLagan (12. toukokuuta 1945 Hounslow – 3. joulukuuta 2014 Austin, Texas, Yhdysvallat) oli englantilainen kosketinsoittaja, joka soitti rock-yhtyeissä Small Faces ja The Faces. Hän oli myös arvostettu taustamuusikko. Hän työskenteli urallaan esimerkiksi Rolling Stonesin, Jackson Brownen, Joe Cockerin, Bob Dylanin, Melissa Etheridgen ja Bonnie Raittin taustamuusikkona.
Elämä ja ura Ian McLagan alkoi soittaa pianoa jo varhaisessa teini-iässä. Hänen varhaisia yhteitä olivat The Muleskinners sekä Boz and the Boz People, jota johti Boz Burrell, joka myöhemmin työskenteli King Crimsonin ja Bad Companyn kanssa. Marraskuussa 1965 McLagan liittyi laulaja-kitaristi Steve Marriottin, basisti Ronnie Lanen ja rumpali Kenney Jonesin seuraan brittiläiseen pop/rock-yhtyeeseen Small Facesiin.
McLaganin ensimmäinen levytys Small Facesin kanssa oli heidän kolmas singlensä ”Sha La La La Lee”, joka nousi Britannian Top Ten -listalle maaliskuussa 1966. Seuraavien kahden vuoden aikana he saivat lisää Britannian Top Ten -hittejä kappaleilla ”Hey Girl”, ”All or Nothing” (joka nousi listaykköseksi), ”My Mind’s Eye”, ”Itchycoo Park” (joka nousi myös Yhdysvaltain Top 40 -listalle).
Maaliskuussa 1969 yhtyeen laulaja Steve Marriott erosi yhtyeestä perustaakseen Humble Pien. Kolme kuukautta myöhemmin McLagan, Lane ja Jones yhdistivät voimansa laulaja Rod Stewartin ja kitaristi Ron Woodin kanssa, jotka olivat aiemmin soittaneet Jeff Beck Groupissa, ja muodostivat yhdessä Faces yhtyeen.
Tämä yhtye sai maineen riehakkaista esiintymisistään ja nousi Britannian Top Ten -listalle singlellä ”Stay with Me.” mutta samaan aikaan yhtyeen laulajan Rod Stewartin sooloura alkoi varjostaa Facesin urakehitystä. Stewart oli kiinnostuneempi omasta urastaan, kuin Faces yhtyeestä ja hänen läpimurto sooloartistina tapahtui syksyllä 1971 hitillä ”Maggie May” Vuonna 1975 Stewart lähti lopullisesti yhtyeestä. Sen seurauksena kitaristi Ron Wood liittyi Rolling Stonesiin, ja Faces hajosi. pienoiskuva|321x321px|Ian McLagan Liittyessään Rolling Stonesiin, Ron Wood kutsui Ian McLaganin mukaan Rolling Stonesin kiertueelle ja yhtyeen vuoden 1978 albumin Some Girlsin äänityksiin. McLagan aloitti pitkään kestäneen yhteistyönsä Rolling Stonesin taustamuusikkona. Hänestä tuli pian arvostettu studio ja taustamuusikko. Hän työskenteli Rolling Stonesin lisäksi muun muassa artistien kuten Bruce Springsteenin, Jackson Brownen, Joe Cockerin, Bob Dylanin, Melissa Etheridgen ja Bonnie Raittin kanssa.
McLagan julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Troublemaker vuonna 1979, ja sitä seurasi Bump in the Night vuonna 1980. Kumpikaan ei myynyt hyvin hyvistä arvosteluista huolimatta. Vuonna 1997 McLagan liittyi Billy Braggin yhtyeeseen the Blokes, kiersi Braggin kanssa ja soitti myös tämän vuoden 2002 albumilla England, Half English.
Vuonna 1999 hän vieraili kosketinsoittajana suomalaisen Freud Marx Engels & Jung -yhtyeen Hittihökkeli-levyllä. Vuonna 2000, asuttuaan Austinissa, hän julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Best of British, joka kreditoitiin nimellä Ian ”Mac” McLagan & the Bump Band ja se julkaistiin myöhemmin myös nimellä Turn Faces.
Vuonna 2000 hän julkaisi myös omaelämäkertansa All the Rage. Pitkän tauon jälkeen McLagan palasi soolouralle ja julkaisi Rise and Shine albumin vuonna 2004 sekä kolme albumia vuonna 2008: studioalbumin Here Comes Trouble, livealbumin Extra Live, sekä Spiritual Boy -tribuuttialbumin entiselle yhtyetoverilleen Ronnie Lanelle. Never Say Never ilmestyi loppuvuodesta 2008, ja Yep Roc Records julkaisi vielä albumin United States kesäkuussa 2014. 1 joulukuuta 2014 McLagan sai aivohalvauksen kotonaan Austinissa. Hän kuoli sairaalassa seuraavana päivänä 69 vuoden iässä. Suomalainen laulaja Michael Monroe on levyttänyt cover version McLaganin kappalesta "Little Troublemaker" albumilleen Life Gets You Dirty.
Diskografia Troublemaker (Mercury, 1979) Bump in the Night (Mercury, 1980) Last Chance to Dance (EP) (Barking Dog, 1985) Best of British (Maniac, 2000) Rise & Shine (Maniac, 2004) Here Comes Trouble (Maniac, 2005) Live (Maniac, 2006) Spiritual Boy (Maniac, 2006) Never Say Never (Maniac, 2008) United States (Maniac, 2014)
Lähteet
Luokka:Brittiläiset kosketinsoittajat Luokka:Vuonna 1945 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet