Michael Irvin (s. 5. maaliskuuta 1966 Fort Lauderdale, Florida) on yhdysvaltalainen entinen amerikkalaisen jalkapallon laitahyökkääjä, joka pelasi koko NFL-uransa vuosina 1988–1999 Dallas Cowboysissa. Irvin, kutsumanimeltään The Playmaker, muodosti yhdessä pelinrakentaja Troy Aikmanin ja keskushyökkääjä Emmitt Smithin kanssa Dallas Cowboysin 1990-luvun mestaruusjoukkueiden The Triplets -hyökkäyskolmikon.
Irvin teki NFL-urallaan 750 vastaanottoa, 11 904 vastaanottojaardia ja 65 vastaanotto-touchdownia. Hän oli keskeinen osa Dallas Cowboysin kolmea Super Bowl -mestaruutta (XXVII, XXVIII ja XXX) ja valittiin viidesti Pro Bowliin sekä NFL:n 1990-luvun All-Decade-joukkueeseen. Irvin valittiin Pro Football Hall of Fameen vuonna 2007.
Peliuransa jälkeen Irvin on toiminut NFL-televisiostudioiden asiantuntijana muun muassa ESPN:llä ja NFL Networkilla sekä juontanut omaa podcastiaan.
Varhaisvuodet ja yliopistoaika Lapsuus ja lukio Michael Irvin syntyi 5. maaliskuuta 1966 Fort Lauderdalessa Floridassa. Hän oli 17-lapsisen suurperheen 15. lapsi. Irvinin isä Walter työskenteli eri töissä, muun muassa osa-aikaisena baptistisaarnaajana, ja äiti Pearl hoiti kotia.
Irvinin 17-lapsinen suurperhe asui vaatimattomassa kahden makuuhuoneen asunnossa Fort Lauderdalen vähävaraisten asuntoprojektissa, jota Irvin on kutsunut Brokevilleksi. Hän on myöhemmin kuvaillut lapsuuttaan hyvin köyhäksi ja kertonut pitäneensä amerikkalaisen jalkapallon pelaamista tärkeimpänä mahdollisuutenaan päästä elämässä eteenpäin.
Irvin pelasi ensin Piper High Schoolin joukkueessa Sunrisessa Floridassa useilla eri pelipaikoilla. Myöhemmin hän siirtyi St. Thomas Aquinas High Schooliin Fort Lauderdaleen valmentaja George Smithin alaisuuteen. Siellä hänen roolinsa vakiintui laitahyökkääjäksi. Seniorikaudellaan 1983–1984 hänet valittiin Floridan osavaltion All-State-joukkueeseen ja hän sai Parade All-American -kunniamaininnan. Irvinistä tuli yksi Floridan seuratuimmista laitahyökkääjälupauksista, ja useat yliopistot tarjosivat hänelle urheilustipendiä.
Miamin yliopisto
Irvin sai urheilustipendin Miamin yliopistolta ja pelasi Hurricanes-joukkueessa vuosina 1985–1987 valmentaja Jimmy Johnsonin alaisuudessa. Hän jätti yliopiston juniorivuoden jälkeen ja ilmoittautui NFL-draftiin 1988 tultuaan draft-kelpoiseksi. Johnsonista tuli myöhemmin Dallas Cowboysin päävalmentaja ja hänen vaikutuksestaan Irvin valikoitui vuoden 1988 NFL:n varaustilaisuudessa Cowboysiin.
Ensimmäisellä kaudellaan 1985 Irvin teki 46 vastaanottoa keräten 840 jaardia ja 9 touchdownia. Toisella kaudellaan 1986 hän teki 53 vastaanottoa keräten 868 jaardia ja 11 touchdownia. Juniorikaudellaan 1987 hän oli avainpelaaja Miamin yliopiston NCAA-mestaruuden voittaneessa joukkueessa, joka kukisti Oklahoman yliopiston Fiesta Bowlissa lukemin 20–14.
Yhteensä yliopistourallaan Irvin teki 143 vastaanottoa keräten 2 423 jaardia ja 26 touchdownia. Hän rikkoi useita Miamin yliopiston vastaanottoennätyksiä ja sai lempinimen The Playmaker ratkaisevien suoritustensa vuoksi isoissa otteluissa. Irvin sai All-America-tunnustuksen jokaisella kolmella kaudellaan. Vuonna 1986 hänet valittiin ykkösjoukkueeseen ja vuonna 1987 kakkosjoukkueeseen.
NFL-ura Ammattilaisura Varaus ja tulokausi (1988) Dallas Cowboys varasi Irvinin ensimmäisellä kierroksella 11. pelaajana vuoden 1988 NFL-draftissa. Hän oli seuran ainoa ensimmäisen kierroksen varaus kyseisenä vuonna ja jäi viimeiseksi Tex Schrammin, Gil Brandtin ja päävalmentaja Tom Landryn aikana tehdyksi Cowboysin ensimmäisen kierroksen varaukseksi. Varausta edeltäneissä arvioissa Irvinin nopeutta ei pidetty liigan laitahyökkäjän silloista huipputasoa vastaavana, mutta hänen vahvuuksinaan pidettiin fyysisyyttä, reittijuoksua ja kykyä voittaa kiistapalloja. Cowboys solmi Irvinin kanssa nelivuotisen tulokassopimuksen heinäkuussa 1988.
Tulokaskaudellaan 1988 Irvin pelasi 14 runkosarjaottelua, joista 10 aloittavana laitahyökkääjänä. Hänestä tuli ensimmäinen Cowboysin tulokaslaitahyökkääjä yli 20 vuoteen, joka aloitti seuran kauden avausottelun, ja samassa ottelussa hän teki uransa ensimmäisen touchdownin Pittsburgh Steelersiä vastaan Three Rivers Stadiumilla. Irvin päätti kauden 32 vastaanotolla, 654 vastaanottojaardilla ja viidellä touchdownilla. Hänen 20,4 jaardin keskiarvonsa vastaanottoa kohden oli NFC:n paras. Cowboys voitti Landryn viimeisellä valmennuskaudella vain kolme ottelua ja päätti kauden saldolla 3–13.
Kauden näkyvimpiin peleihin kuului joulukuussa 1988 RFK Stadiumilla pelattu vierasottelu Washington Redskinsiä vastaan. Irvin teki ottelussa kolme touchdown-vastaanottoa ja auttoi Cowboysin 24–17-voittoon. Voitto jäi Tom Landryn viimeiseksi Cowboysin päävalmentajana.
Cowboysin jälleenrakennuksen kausi (1989–1990)
25. helmikuuta 1989 Jerry Jones osti Dallas Cowboysin ja nimitti maaliskuussa Jimmy Johnsonin päävalmentajaksi Tom Landryn tilalle. Joukkue aloitti jälleenrakennuksen, ja kausi 1989 päättyi saldoon 1–15.
Irvin pelasi kaudella 1989 kuusi ottelua ja teki 26 vastaanottoa, 378 vastaanottojaardia ja kaksi touchdownia. Lokakuussa 1989 hänen polvensa etummainen ristiside repesi, mikä päätti hänen kautensa.
Kaudella 1990 Irvin palasi kokoonpanoon ja pelasi 12 runkosarjaottelua. Hän teki 20 vastaanottoa, 413 vastaanottojaardia ja viisi touchdownia. Cowboys paransi saldoaan 7–9:ään, mutta jäi vielä pudotuspelien ulkopuolelle.
Dallas-dynastian nousu ja Super Bowl -mestaruusvuodet (1991–1995) thumb|right|alt=Troy Aikman (8), Emmitt Smith (22) ja Michael Irvin (88) Dallas Cowboysin ottelussa.|Troy Aikman (8), Emmitt Smith (22) ja Michael Irvin (88) Dallas Cowboysin ottelussa. Trio muodosti 1990-luvun alussa kuuluisan Triplets-hyökkäyskolmikon.
Kaudella 1991 Irvin vakiinnutti roolinsa Dallas Cowboysin hyökkäyksen ensisijaisena laitahyökkääjänä. Hän teki 93 vastaanottoa, 1 523 vastaanottojaardia ja kahdeksan touchdownia ja johti NFL:ää vastaanottojaardeissa. Cowboys päätti runkosarjan saldoon 11–5 ja eteni pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1985. Irvin valittiin ensimmäistä kertaa Pro Bowliin sekä All-Pro-ykkösjoukkueeseen. Hyökkäyksen koordinaattoriksi tullut Norv Turner rakensi joukkueelle heittopelin, jonka ytimeen muodostui Irvinin, pelinrakentaja Troy Aikmanin ja keskushyökkääjä Emmitt Smithin muodostama Triplets-kolmikko. Kolmikko oli keskeinen osa Cowboysin hyökkäystä seuran 1990-luvun huippuvuosina.
Kaudella 1992 Dallas Cowboys voitti NFC East -divisioonan runkosarjasaldolla 13–3. Irvin pelasi kaikki 16 runkosarjaottelua ja teki 78 vastaanottoa, 1 396 vastaanottojaardia ja seitsemän touchdownia, mikä toi hänelle toisen peräkkäisen yli tuhannen jaardin kauden. Pudotuspeleissä Cowboys eteni Super Bowl XXVII:ään ja voitti Buffalo Billsin 52–17. Irvin teki finaalissa kuusi vastaanottoa 114 jaardilla ja kaksi touchdownia.
Kaudella 1993 Dallas Cowboys uusi NFC East -divisioonan mestaruuden runkosarjasaldolla 12–4. Irvin pelasi kaikki 16 runkosarjaottelua ja teki 88 vastaanottoa, 1 330 vastaanottojaardia ja seitsemän touchdownia, mikä merkitsi hänen kolmatta peräkkäistä yli tuhannen jaardin kauttaan. Cowboys eteni toistamiseen mestaruusotteluun ja voitti Buffalo Billsin 30–13 Super Bowl XXVIII:ssa. Irvin teki finaalissa viisi vastaanottoa 66 jaardilla.
Kaudella 1994 Irvin teki 79 vastaanottoa, 1 241 vastaanottojaardia ja kuusi touchdownia. Cowboys päätti runkosarjan saldoon 12–4 ja eteni kolmatta kertaa peräkkäin NFC:n mestaruusotteluun. NFC:n mestaruusottelussa San Francisco 49ersiä vastaan Irvin teki 12 vastaanottoa, 192 vastaanottojaardia ja kaksi touchdownia. Cowboys hävisi ottelun 28–38.
Kaudella 1995 Irvin teki runkosarjassa 111 vastaanottoa, 1 603 vastaanottojaardia ja 10 touchdownia. Nämä olivat tuolloin Dallas Cowboysin yhden kauden seuraennätykset vastaanotoissa ja vastaanottojaardeissa. Hän pelasi 11 runkosarjaottelussa vähintään 100 vastaanottojaardia, mikä oli tuolloin NFL:n yhden kauden ennätys.
Pudotuspeleissä Irvin jatkoi vahvasti. NFC:n mestaruusottelussa Green Bay Packersia vastaan hän teki seitsemän vastaanottoa 100 jaardilla ja kaksi touchdownia. Super Bowl XXX:ssä Irvin teki viisi vastaanottoa 76 jaardilla, kun Cowboys voitti Pittsburgh Steelersin 27–17. Voitto oli joukkueen kolmas Super Bowl -mestaruus neljän kauden aikana.
Uran loppuvaihe Cowboysissa (1996–1999)
Kaudella 1996 Irvin pelasi 11 runkosarjaottelua ja teki 64 vastaanottoa, 962 vastaanottojaardia ja kaksi touchdownia. Dallas Cowboys voitti NFC East -divisioonan saldolla 10–6 ja eteni pudotuspeleihin, joissa se hävisi divisioonakierroksella Carolina Panthersille 17–26.
Kaudella 1997 Irvin pelasi kaikki 16 runkosarjaottelua ja teki 75 vastaanottoa, 1 180 vastaanottojaardia ja yhdeksän touchdownia. Cowboys päätti runkosarjan saldoon 6–10 ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten kauden 1990.
Kaudella 1998 Irvin pelasi kaikki 16 runkosarjaottelua ja teki 74 vastaanottoa, 1 057 vastaanottojaardia ja yhden touchdownin. Cowboys voitti NFC East -divisioonan runkosarjasaldolla 10–6 ja eteni pudotuspeleihin. Joukkue hävisi villin kortin kierroksella Arizona Cardinalsille 7–20.
Kaudella 1999 Irvin pelasi neljä runkosarjaottelua ja teki 10 vastaanottoa, 167 vastaanottojaardia ja kolme touchdownia. 3. lokakuuta 1999 vierasottelussa Philadelphia Eaglesiä vastaan Veterans Stadiumilla Irvin loukkaantui taklauksessa ja sai kaularangan trauman. Vamma johti lopulta Irvinin peliuran päättymiseen.
Irvinin NFL-uran runkosarjatilastot olivat 750 vastaanottoa, 11 904 vastaanottojaardia ja 65 touchdownia. Hän pelasi urallaan 47 runkosarjaottelussa vähintään 100 vastaanottojaardia. Irvin valittiin NFL:n 1990-luvun All-Decade-joukkueeseen.
Irvin pelasi aikana, jolloin NFL:n hyökkäyspeli oli nykyistä juoksupainotteisempaa. Hänen vastaanottotilastojaan ei siksi voi verrata täysin suoraan myöhempien aikakausien laitahyökkääjien lukuihin.
Pelityyli ja persoona
Irvin tunnettiin fyysisenä laitahyökkääjänä, joka teki suuren osan työstään keskialueen heittokuvioissa ja vastaanotti palloa kontaktissa puolustajien kanssa. Hän ei kuulunut vuoden 1988 NFL-draftin nopeimpiin tai ketterimpiin laitahyökkääjiin, mutta kookkaana ja voimakkaana pelaajana hän pystyi voittamaan kiistapalloja ja jatkamaan etenemistä kontaktin jälkeen.
Irvinin tavaramerkkeihin kuului niin sanottu Bang-8 -reitti, jossa hän leikkasi jyrkästi keskelle kenttää ja vastaanotti pallon usein puolustajien välisessä kontaktissa. Irvin käytti fyysisyyttään myös heittopelin ulkopuolella ja osallistui juoksupelin tukemiseen blokkaajana.
Pro Football Hall of Fame -esittelyssä Irvinin on todettu erottuneen erityisesti työmoraalinsa ja harjoitteluasenteensa ansiosta. Dallas Cowboysin Ring of Honor -esittelyssä häntä luonnehditaan joukkueen parhaaksi harjoituspelaajaksi, joka piti harjoituksissa yllä kovaa fyysistä tempoa ja asetti esimerkillään korkean vaatimustason koko Cowboys-hyökkäykselle.
Cowboysin omissa esittelyissä Irviniä on luonnehdittu joukkueen hengennostattajaksi, joka kykeni innostamaan joukkuettaan niin pukuhuoneessa kuin kentän sivurajalla. Kentällä Irvin oli näkyvä ja äänekäs pelaaja, joka juhli onnistumisiaan näyttävästi. Hänen näkyvä pelityylinsä ja ratkaisevat suorituksensa vahvistivat The Playmaker -kutsumanimeä.
Loukkaantuminen ja uran päättyminen
3. lokakuuta 1999 vierasottelussa Philadelphia Eaglesiä vastaan Veterans Stadiumilla Irvin loukkaantui toisen neljänneksen heittopelissä taklauksen seurauksena. Hän iskeytyi pää edellä tekonurmeen ja sai selkäydinvamman C3–C4-nikamien tasolla. Irvin kannettiin paareilta kentällä ja kuljetettiin sairaalaan jatkotutkimuksiin.
Tutkimusten jälkeen lääkärit suosittelivat Irvinille peliuran lopettamista vakavan lisävammavaaran vuoksi. Loukkaantumisensa jälkeen, Irvin ei enää palannut pelikentille ja ilmoitti NFL-peliuransa päättymisestä helmikuussa 2000.
Saavutukset ja palkinnot
NFL-saavutukset 3× Super Bowl -mestari Dallas Cowboysissa (XXVII, XXVIII, XXX).