Kyproksen tasavalta (, ) eli Kypros (, ) on valtio Kyproksen saarella itäisellä Välimerellä. Se on saaren ainoa kansainvälisesti tunnustettu valtio mutta hallitsee vain noin kahta kolmasosaa saaren pinta-alasta. Noin kolmasosa saaresta on Turkin miehittämänä ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan hallussa. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta ylläpitää ja hallitsee suvereenisti kahta sotilastukikohta-aluetta, Akrotíria ja Dekéleiaa.
Kyproksen tasavallan virallinen, koko saaren käsittävä pinta-ala on ja väkiluku arviolta (vuonna 2024). Kyproksen tasavallan hallussa olevan saaren eteläosan pinta-ala on ja väkiluku (v. 2011). Kyproksen tasavallan pääkaupunki on Nikosia ja suurin kokonaan tasavallan alueella oleva kaupunki Limassol.
Kyproksen tasavalta kuuluu Euroopan unioniin, Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Kansainyhteisöön. Sen bruttokansantuote asukasta kohden on maailman 38. suurin. Merkittäviä elinkeinoja ovat muun muassa turismi ja laivanvarustus. Maan valuutta on euro. Tasavallan asukkaista on etnisiä kreikkalaisia. Kyproslaisten enemmistö puhuu kreikan kieltä ja kuuluu ortodoksiseen kirkkoon.
Maantiede, ilmasto ja luonto
Kyproksen tasavalta hallitsee noin kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta. Tróodosvuorten massiivi muodostaa valtaosan tasavallan alueesta. Se on mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi ja muodostaa Kyproksen korkeimman vuoriston. Myös koko saaren korkein kohta Ólymposvuori () sijaitsee Tróodoksessa.
pienoiskuva|vasen|Tróodosvuoristoa. pienoiskuva|vasen|Akámaksen niemen rannikkoa. Saaren pohjoisosassa, Pohjois-Kyproksen puolella, kulkevat Pentadáktylosvuoret. Niiden ja Tróodoksen välissä sekä Famagustan ja Mórfoun kaupunkien välissä sijaitsee hedelmällinen Mesaorían tasanko. Myös siitä pääosa sijaitsee Pohjois-Kyproksen puolella.
Kyproksen tasavalta on jaettu hallinnollisesti kuuteen alueeseen, joista de facto vain kaksi sijaitsee kokonaan tasavallan puolella, kolme osittain sen ja osittain Pohjois-Kyproksen puolella ja yksi kokonaan Pohjois-Kyproksen puolella. Alueet on jaettu kuntiin ja yhdyskuntiin.
Kyproksen saaren suurin kaupunki on kummankin tasavallan pääkaupunkina toimiva Nikosia eli Lefkosía (), jonka kreikkalaisen puolen väkiluku on . Muut Kyproksen tasavallan hallussa olevan alueen suurimmat kaupungit ovat Limassol eli Lemesós (), Stróvolos (), Lárnaka (), Lakatámeia () ja Páfos () (2011). Väestö on keskittynyt Nikosian, Páfoksen, Limassolin ja Lárnakan alueille.
Kyproksen tasavallan ja Pohjois-Kyproksen välillä kulkee noin 156 kilometriä pitkä rajavyöhyke, joka tunnetaan vihreänä linjana. Lisäksi Kyproksen tasavallalla on rajaa sen alueesta erotettujen Yhdistyneen kuningaskunnan Akrotírin tukikohdan kanssa noin 48 kilometriä ja Dekéleian tukikohdan kanssa noin 108 kilometriä.
Kyproksella vallitsee välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei varsinkaan saaren länsirannikolla ole kesäisin niin kuuma kuin muualla. Myös korkeus vaikuttaa lämpötiloihin: kilometrin nousu korkeudessa aiheuttaa noin viiden asteen laskun lämpötilassa. Kesäaikaan keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee Mesaorían tasangon 29 °C:sta Tróodosvuorten 22 °C:seen.
Kyproksen kasvilajien kartoitus on käynnissä. Siellä on tavattu jo eri kasvilajia ja niiden alalajia, joiden joukossa 140 kotoperäistä lajia. Kyproksen eläinkuntaan kuuluu noin 30 nisäkäslajia, 25 matelijaa ja sammakkoeläintä, 370 lintulajia, 250 kalalajia ja suunnilleen hyönteislajia. Se sijaitsee tärkeän lintujen muuttoreitin varrella. Hanhikorppikotka, joka oli aikaisemmin saarella yleinen, on nyt erityisen suojelun kohteena.
Historia
Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Britannian alaisuudesta kompromissina. Saaren kreikkalaisväestö olisi halunnut saaren liittyvän Kreikkaan ja turkkilaisväestö siirtomaavallan jatkumista, joten kompromissiksi perustettiin uusi valtio. Maa ajautui kuitenkin sisällissotaan vuonna 1963, ja tilanne rauhoittui vasta YK:n johdolla 1964 aselevossa, jota valvomaan YK asetti kansainväliset UNFICYP-rauhanturvajoukot.
pienoiskuva|vasen|200px|Kyproksen ensimmäinen presidentti, arkkipiispa Makarios III. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan. Turkin miehittämät alueet julistautuivat itsenäiseksi vuonna 1975. YK:n johdolla sovittiin ”väestönvaihto-ohjelmasta”, joka lupasi kreikkalaistaustaisille oikeuden jäädä pohjoiseen tai muuttaa pois, ja vastaavasti eteläosan turkkilaisille oikeuden muuttaa pohjoiseen omaisuutensa kanssa. Tämän sopimuksen nojalla 196 000 kreikkalaistaustaista kyproslaista muutti saaren eteläosaan ja turkkilaistaustaista pohjoiseen. Seuraavan 20 vuoden aikana saaren pohjoisosaan muutti vielä turkkilaista. Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin vuonna 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon, jonka alueelle on muuttanut noin siirtolaista Turkista. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3:aa saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu.
YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen. Suomalaiset osallistuivat näihin joukkoihin operaation alusta vuoteen 2005 saakka. Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa, Akrotíri ja Dekéleia.
Kyproksen tasavalta liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Virallisesti unioniin kuuluu koko saari, mutta käytännössä vain eteläosa. Maan talous kasvoi EU-jäsenyyden alkuvuosina, mutta vuonna 2009 se joutui Kreikan tavoin talouskriisiin osana maailmanlaajuista kriisiä. Yhtenä tekijänä maan ongelmissa olivat rahoitussektorin suuret lainat Kreikkaan. Kypros alkoi toipua kriisistä vuonna 2015.
Väestö Kyproksen tasavallan viralliseen väkilukuun (arvio vuonna 2024) sisältyvät myös Turkin miehittämän alueen asukkaat. Kyproksen tasavallan viimeisimmän virallisen, vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tasavallan hallussa olleen alueen väkiluku oli .
pienoiskuva|Panagía Galaktotrofoúsan luostarin munkkeja. Kyproslaisten mediaani-ikä on noin 39,5 vuotta. Vuotuinen väestönkasvu on noin , syntyvyys noin 10,2 ja kuolleisuus noin 7 tuhatta asukasta kohden. Eliniänodote on 80,2 vuotta, naisilla 83,1 ja miehillä 77,4 vuotta. Väestöstä noin asuu kaupungeissa, ja kaupungistuminen lisääntyy noin vuodessa.
Koko Kyproksen väestö voidaan karkeasti jakaa kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kyproksen tasavallan hallinnoiman alueen väestöstä noin 98,8 % on etnisiä kreikkalaisia, ja kreikkaa puhuu ensimmäisenä kielenään noin väestöstä. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa maroniittia, jotka vuoteen 1974 asti asuivat yhdessä ainoassa kylässä. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Lisäksi Kyproksella asuu joitakin tuhansia armeniankielisiä. Muita yleisiä kieliä väestössä ovat englanti, romania, venäjä ja bulgaria. Kahden virallisen kielen (kreikka ja turkki) lisäksi kahdella muulla kielellä on laillisesti tunnustettu asema: arabialla ja armenialla.
Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon yleiskreikasta ja sen muista murteista. Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaiseen murteeseen eli arkadokyproslaiseen murteeseen vaan on kehittynyt koinee-kreikasta. Kyproksen murre on nykyisin vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja. Lukutaitoprosentti on 99,4.
Kyproksen tasavallan väestöstä on ortodokseja noin , katolisia noin , anglikaaneja tai muita protestantteja noin ja muslimeja noin .
Hallinto, politiikka ja asevoimat Kypros on presidentillinen tasavalta. Kyproksen presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johtaja, joten erillistä pääministerin virkaa ei ole. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein, samoin kuin 80-paikkainen kansanedustuslaitos eli Kyproksen edustajainhuone. Vuoden 1960 perustuslain mukaan varapresidentti on kyproksenturkkilainen, ja paikka on nykyisin täyttämättä. Samoin parlamenttipaikoista 56 on varattu kreikkalaisille ja 24 turkkilaisille, mutta turkkilaisten paikat ovat täyttämättä.
Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin vuonna 2004. Saaren molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys 24. huhtikuuta 2004. Siinä pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin Genevessä tammikuussa 2017.
Kyproksen tasavallan suurimmat puolueet ovat kommunistinen AKEL, keskusta-oikeistolainen DISY ja demokraattinen puolue DIKO. Vuonna 2013 Kyproksen presidentiksi valittu Níkos Anastasiádis edusti DISY-puoluetta. Vuonna 2018 Anastasiádis valittiin presidentiksi uudelle viisivuotiskaudelle prosentin ääniosuudella, mitä pidettiin osoituksensa kansalaisten tyytyväisyydestä hänen osoittamaansa stabiiliin johtajuuteen ensimmäisen viisivuotiskautensa aikana.
Kyproksen nykyinen presidentti on sitoutumaton Níkos Christodoulídis vuodesta 2023. Hän voitti vaalit noin :n ääniosuudella.
Hallinnollinen jako
Koko Kypros on jaettu kuuteen alueeseen, jotka sijaitsevat kummallakin puolella Kyprosta. Alueet on jaettu edelleen kuntiin ja yhdyskuntiin. Kyproksen alueet ovat:
Nimi Nimi kreikaksi Nimi turkiksi Pääkaupunki Hallinta 300pxKyproksen alueet ja hallinnollinen jako. Tummanpunainen alue on turkkilaisten hallussa, vaaleansininen YK:n turvavyöhyke ja vihreät brittien tukikohtia. Famagustan alue Αμμόχωστος, Ammóchostos Gazimağusa (Famagusta) enimmäkseen turkkilaisten hallussa Kyrenian alue Κερύvεια, Kerýneia Girne (Kyrenia) kokonaan turkkilaisten hallussa Lárnakan alue Λάρνακα, Lárnaka Larnaka Lárnaka enimmäkseen tasavallan hallussa Limassolin alue Λεμεσός, Lemesós Limasol Limassol kokonaan tasavallan hallussa Nikosian alue Λευκωσία, Lefkosía Lefkoşa Nikosia enimmäkseen tasavallan hallussa Páfoksen alue Πάφος, Páfos Baf Páfos kokonaan tasavallan hallussa
Asevoimat pienoiskuva|Kyproksen kansalliskaartin T-80U -taistelupanssarivaunu paraatissa. Kyproksen puolustuksesta vastaa kansalliskaarti. Se koostuu maa-, meri- ja ilmavoimista, joilla on arviolta – aktiivista kaartilaista. 18–50 -vuotiaille kyproksenkreikkalaisille miehille asepalveluksen suorittaminen on pakollista.
Kyproksen tasavallan ensisijaisena sotilaallisena uhkana on Pohjois-Kyproksen turkkilaista sotilasta. Saaren eteläosassa on noin tuhannen kreikkalaissotilaan varuskunta ELDYK:n alaisuudessa kansalliskaartia tukemassa.
Kypros käyttää maanpuolustukseen 1,7–1,8 prosenttia BKT:staan. Aseistus on valmistettu pääasiassa Venäjällä tai Neuvostoliitossa, mutta Yhdysvaltojen helpotettua asevientirajoituksiaan vuonna 2022 Kypros julkaisi vuonna 2023 viisivuotissuunnitelman siirtymisestä länsimaisiin asejärjestelmiin.
Talous ja liikenne pienoiskuva|Skouriótissan kuparikaivos.Kypros on markkinatalous, jossa palveluiden osuus on neljä viidesosaa koko taloudesta. Tärkeimmät toimialat ovat turismi, rahoitusala, laivanvarustus ja kiinteistöt. Kyproksen bruttokansantuote on noin 33,89 miljardia Yhdysvaltain dollaria (arvio vuodesta 2023). Valtion velka on 97,5 % BKT:stä (arvio v. 2017) ja inflaatio 1,8 % (2024).
Työikäisen väestön suuruus on noin . Maan työttömyysaste on ja nuorisotyöttömyys (2024). Kyproksen tasavallan rahayksikkö on euro, joka syrjäytti vuoden 2008 alussa vanhan Kyproksen punnan.