thumb|Akkadilainen sylinterisinetti noin vuodelta 2300 eaa. se esittää jumaluuksia Inannaa, Enkiä ja Utua, jotka kaikki ovat kolme Anunnakin jäsentä|285x285px
Anunnakit (sumeriksi: 𒀭𒀀𒉣𒈾, myös transkriboitu muodoissa Anunaki, Annunaki, Anunna, Ananaki ja muita muunnelmia) ovat ryhmä jumaluuksia muinaisten sumerilaisten, akkadilaisten, assyrialaisten ja babylonialaisten uskonnoista. Varhaisimmissa sumerilaisissa kirjoituksissa, jotka ovat peräisin akkadilaiselta jälkeiseltä kaudelta, anunnakit ovat jumalkunnan jumaluuksia, Anun (taivaan jumalan) ja Kin (maan jumalattaren) jälkeläisiä, ja heidän ensisijainen tehtävänsä oli päättää ihmiskunnan kohtaloista.
Etymologia
Sumeriksi tämän jumalryhmän nimi kirjoitetaan vaihtelevasti muodoissa "a-nun-na", "a-nun-na-ke4-ne" tai "a-nun-na", mikä tarkoittaa todennäköisesti "prinssillistä jälkeläistä",Black, Jeremy & Green, Anthony: Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia: An Illustrated Dictionary, s. 34. The British Museum Press, 1992. . "kuninkaallista jälkeläistä" tai kirjaimellisesti "prinssien jälkeläistä/siemenperää". Koska tämä lausuttiin todennäköisesti "anunak", se siirtyi akkadin kieleen lainasanana "anunnak(k)u". "Anunnaki" on tämän sanan genetiivimuoto, joten sen käyttö erisnimenä on pohjimmiltaan virheellistä. Sumerilaiseen taivasjumala Anuun ei ole etymologista yhteyttä.
Uskottiin, että anunnakit olivat Anin ja maanjumalatar Kin jälkeläisiä. Samuel Noah Kramer yhdistää Kin sumerilaiseen äitijumalatar Ninhursagiin todeten, että he olivat alun perin sama hahmo.Kramer, Samuel Noah: Sumerian Mythology: A Study of Spiritual and Literary Achievement in the Third Millennium B.C.: Revised Edition, s. 41. University of Pennsylvania Press, 1961. .Kramer, Samuel Noah: The Sumerians: Their History, Culture, and Character, s. 122. University of Chicago Press, 1963. . Vanhin anunnakeista oli Enlil, ilman jumalaColeman, J. A. & Davidson, George: The Dictionary of Mythology: An A-Z of Themes, Legends, and Heroes, s. 108. Arcturus Publishing Limited, 2015. . ja sumerilaisen jumalkunnan pääjumala.Kramer, Samuel Noah: "The Sumerian Deluge Myth: Reviewed and Revised". Anatolian Studies, 1983, vsk 33, s. 115–121. British Institute at Ankara. doi:10.2307/3642699. JSTOR 3642699. Sumerilaiset uskoivat, että taivas ja maa olivat erottamattomat kunnes Enlil syntyi.Kramer 1961, s. 72–73. Sitten Enlil jakoi taivaan ja maan kahtiaKramer 1961, s. 72–73. ja vei maan mukanaan,Kramer 1961, s. 72–75. kun taas hänen isänsä An vei taivaan.Kramer 1961, s. 72–75.
Palvonta ja kuvasto
thumb|Akkadilainen sylinterisinettikuvio, jossa esitetään kasvillisuusjumalatar, mahdollisesti Ninhursag, istumassa valtaistuimella palvojien ympäröimänä (n. 2350–2150 eaa.)
Anunnakeista mainitaan pääasiassa kirjallisissa teksteissä,Leick, Gwendolyn: A Dictionary of Ancient Near Eastern Mythology, s. 8. Routledge, 1998 (ensijulkaisu 1991). . eikä niiden kulttia tukevaa todistusaineistoa ole juurikaan löydetty.Falkenstein, A.: "Die Anunna in der sumerischen Überlieferung". Assyriological Studies, 1965, nro 16, s. 127–140. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että jokaisella anunnakilla oli oma yksilöllinen kulttinsa, erillään muista.Brisch, Nicole: "Anunna (Anunnaku, Anunnaki) (a group of gods)". Ancient Mesopotamian Gods and Goddesses, University of Pennsylvania Museum, 2016. Arkistoitu 2019-09-03. Vastaavasti kuvauksia anunnakeista kokonaisena ryhmänä ei ole myöskään löydetty, vaikka muutamia kuvauksia kahdesta tai kolmesta yksittäisestä jäsenestä yhdessä on tunnistettu. Muinaisessa Mesopotamiassa jumaluuksia kuvattiin lähes aina ihmismuotoisina.Black & Green 1992, s. 93. Heillä uskottiin olevan poikkeuksellisia voimia ja heidät kuviteltiin usein valtavan kokoisiksi. Jumaluudet käyttivät tyypillisesti melamia, monitulkintaista ainetta, joka "peitti heidät pelottavaan loistoon".Black & Green 1992, s. 93–94. Melamia saattoivat käyttää myös sankarit, kuninkaat, jättiläiset ja jopa demonit.Black & Green 1992, s. 130–131. Vaikutusta, jonka jumaluuden melamin näkeminen aiheuttaa ihmisessä, kutsutaan nimellä ni, joka tarkoittaa ihon pistelyä.Black & Green 1992, s. 130. Jumaluudet kuvattiin lähes aina sarvipäähineissä,Black & Green 1992, s. 98.Nemet-Nejat, Karen Rhea: Daily Life in Ancient Mesopotamia, s. 185. Greenwood, 1998. . joissa oli jopa seitsemän päällekkäistä häränsarviparia.Black & Green 1992, s. 102. Heidät kuvattiin toisinaan myös vaatteissa, joihin oli ommeltu monimutkaisia koristeellisia kulta- ja hopeakoristeita.
Muinaiset mesopotamialaiset uskoivat jumaluuksiensa asuvan Taivaassa,Black & Green 1992, s. 94. myyttiteksteissä kuvatun maapallolla vierailun historiatarinoita lukuun ottamatta, ja että jumalan patsas oli fyysinen ruumiillistuma jumalasta itsestään.Nemet-Nejat 1998, s. 186. Siksi kulttipatsaille annettiin jatkuvaa hoitoa ja huomiota,Nemet-Nejat 1998, s. 186–187. ja heitä varten oli määrätty pappiryhmä.Nemet-Nejat 1998, s. 186–188. Nämä papit pukivat patsaatNemet-Nejat 1998, s. 186. ja asettivat juhlat niiden eteen, jotta ne voisivat "syödä".Nemet-Nejat 1998, s. 186–187. Jumaluuden temppelin uskottiin olevan kyseisen jumaluuden kirjaimellinen asuinpaikka.Black & Green 1992, s. 174. Jumalilla oli veneitä, täysikokoisia proomuja, jotka säilytettiin normaalisti heidän temppeliensä sisälläBlack & Green 1992, s. 44–45. ja joita käytettiin heidän kulttipatsaidensa kuljettamiseen vesiteitse erilaisten uskonnollisten juhlien aikana.Black & Green 1992, s. 44–45. Jumalilla oli myös vaunut, joita käytettiin kulttipatsaiden kuljettamiseen maateitse.Black & Green 1992, s. 52. Joskus jumaluuden kulttipatsas kuljetettiin taistelupaikalle, jotta jumaluus saattoi seurata taistelun kulkua. Mesopota-mialaisen jumalkunnan pääjumaluuksien, joihin kuuluivat anunnakit, uskottiin osallistuvan "jumalten kokoukseen",Black & Green 1992, s. 98. jonka kautta jumalat tekivät kaikki päätöksensä. Tämä kokous nähtiin jumalallisena vastineena puolidemokraattiselle lainsäädäntöjärjestelmälle, joka oli olemassa Uurin kolmannen dynastian aikana (n. 2112 eaa. – n. 2004 eaa.).
Mytologia
Sumerilainen
thumb|Neljä perustushahmoa, jotka on valmistettu kupariseoksesta ja jotka esittävät muinaisia mesopotamialaisia jumaluuksia tunnusomaisissa sarvikruunuissa (n. 2130 eaa.)|285x285px
Varhaisimmat tunnetut 'Anunnaki'-termin käytöt esiintyvät Gudean (n. 2144–2124 eaa.) hallituskauden aikana laadituissa kaiverruksissa ja Uurin kolmannen dynastian aikana laadituissa kaiverruksissa. Varhaisimmissa teksteissä termiä käytetään sumerilaisen jumalkunnan mahtavimmista ja tärkeimmistä jumaluuksista: taivasjumala Anin jälkeläisistä.Katz, D.: The Image of the Underworld in Sumerian Sources, s. 403. CDL Press, 2003. Tähän jumalryhmään kuuluivat todennäköisesti "seitsemän päättävää jumalaa":Kramer 1963, s. 123. An, Enlil, Enki, Ninhursag, Nanna, Utu ja Inanna.Kramer 1963, s. 122–123.
Vaikka tiettyjä jumalia kuvataan anunnakkien jäseniksi, täydellistä luetteloa kaikkien anunnakkien nimistä ei ole säilynyt, ja heihin viitataan yleensä yhtenäisenä ryhmänä vain kirjallisissa teksteissä. Lisäksi sumerilaiset tekstit kuvaavat anunnakeja epäjohdonmukaisesti eivätkä ole yksimielisiä siitä, kuinka monta anunnakia oli tai mikä heidän jumalallinen tehtävänsä oli. Alun perin anunnakit näyttävät olleen taivaallisia jumaluuksia, joilla oli valtavat voimat. Runossa Enki ja maailmanjärjestys anunnakit "kunnioittavat" Enkiä, laulavat hänen kunniakseen ylistyslauluja ja "asettuvat asumaan" sumerilaisten keskuuteen.Kramer 1963, s. 180. Samassa kirjoituksessa todetaan kahdesti, että anunnakit "päättävät ihmiskunnan kohtaloista".
Käytännössä jokaista sumerilaisen jumalkunnan pääjumaluutta pidettiin tietyn kaupungin suojelijanaNemet-Nejat 1998, s. 179. ja hänen odotettiin suojelevan kyseisen kaupungin etuja.Nemet-Nejat 1998, s. 179. Uskottiin, että jumaluus asui pysyvästi kyseisen kaupungin temppelissä.Nemet-Nejat 1998, s. 187-189. Yhdessä tekstissä mainitaan jopa viisikymmentä Eridun kaupunkiin assosioitua anunnakia.Black & Green 1992, s. 34.Edzard, D. O.: "Mesopotamien. Die Mythologie der Sumerer und Akkader". Wörterbuch der Mythologie, erste Abteilung, 1965, vsk I, nro Götter und Mythen im Vorderen Orient, s. 17–140. Inannan laskeutuminen alamaailmaan -kertomuksessa anunnakeja on vain seitsemän, ja he asuvat alamaailmassa ja toimivat tuomareina.Wolkstein, Diane & Kramer, Samuel Noah: Inanna: Queen of Heaven and Earth: Her Stories and Hymns from Sumer, s. 60. Harper & Row, Publishers, 1983. . Inanna joutui heidän eteensä oikeuteen yrityksestään vallata alamaailma; he tuomitsevat hänet syylliseksi ylimielisyydestä ja langettavat hänelle kuolemantuomion.
Sumerilaisen mytologian pääjumaluuksia yhdistettiin tiettyihin taivaankappaleisiin.Nemet-Nejat 1998, s. 201–203. Inannan uskottiin olevan planeetta Venus.Black & Green 1992, s. 108–109.Nemet-Nejat 1998, s. 203. Utu uskottiin olevan aurinko.Black & Green 1992, s. 182–184. Nanna puolestaan oli kuu.Black & Green 1992, s. 135. An yhdistettiin kaikkiin ekvaattoritaivaan tähtiin, Enlil pohjoistaivaan tähtiin ja Enki etelätaivaan tähtiin.Rogers, John H.: "Origins of the Ancient Astronomical Constellations: I: The Mesopotamian Traditions". Journal of the British Astronomical Association, 1998, vsk 108, nro 1, s. 13. The British Astronomical Association. Bibcode:1998JBAA..108....9R. Enlilin taivaankierron rata oli jatkuva, symmetrinen ympyrä pohjoisen taivaannavan ympäri,Levenda, Peter: Stairway to Heaven: Chinese Alchemists, Jewish Kabbalists, and the Art of Spiritual Transformation, s. 29. Continuum International Publishing Group, Inc., 2008. . mutta Anin ja Enkin ratojen uskottiin leikkaavan toisensa eri kohdissa.Levenda 2008, s. 29–30.
Akkadilainen, babylonialainen ja assyrialainen
thumb|Babylonialainen kuvaus valtakunnan jumala Mardukista, jonka babylonialaiset ja assyrialaiset kuvittelivat näkyväksi anunnakkien jäseneksi
Akkadilaiset tekstit toisella vuosituhannella eaa. noudattavat samankaltaisia kuvauksia anunnakeista kuin Inannan laskeutuminen alamaailmaan -kertomuksessa, kuvaillen heidät kteonisiksi alamaailman jumaluuksiksi. Lyhennetyssä akkadilaisessa versiossa Inannan laskeutumisesta toisen vuosituhannen alussa laadittuna, Ereshkigal, alamaailman kuningatar, kommentoi "juovansa vettä anunnakkien kanssa".Dalley, Stephanie: Myths from Mesopotamia: Creation, the Flood, Gilgamesh, and Others. Oxford University Press, 1989. . Myöhemmin samassa runossa Ereshkigal käskee palvelijaansa Namtaria hakemaan anunnakit Egalginasta,Dalley 1989, s. 159. "koristamaan kynnysaskelmat koralleilla"Dalley 1989, s. 159. ja "istuttamaan heidät kultaisille valtaistuimille".Dalley 1989, s. 159.
Vanhan Babylonin kauden aikana (n. 1830 eaa. – n. 1531 eaa.) otetaan käyttöön uusi jumalisto, joka tunnetaan nimellä Igigit.Black & Green 1992, s. 106. Anunnakkien ja igigien välinen suhde on epäselvä. Joissakin tapauksissa luokkia näyttää käytettävän synonyymisesti, mutta toisissa kirjoituksissa, kuten Erran runossa, niiden välillä tehdään selvä ero. Myöhäisessä akkadilaisessa Atrahasis-eepoksessa igigit ovat jumalten kuudes sukupolvi, jotka pakotetaan tekemään työtä anunnakkien hyväksi.Leick 1998, s. 85.Leick, Gwendolyn: The Babylonians: An Introduction, s. 96. Routledge, 2003. . Neljänkymmenen päivän jälkeen igigit kapinoivat, ja jumala Enki, yksi anunnakeista, luo ihmisen korvaamaan heitä.Leick 2003, s. 96.
Keski-Babylonian kaudelta (n. 1592–1155 eaa.) lähtien nimeä Anunnaki käytettiin yleisesti alamaailman jumaluuksista; kun taas nimeä Igigi käytettiin taivaallisista jumaluuksista. Tänä aikana alamaailman jumaluuksia Damkina, Nergal ja Madānu luetellaan mahtavimpina anunnakkien joukossa, yhdessä Mardukin, muinaisen Babylonin valtakunnan jumalan, kanssa.