pienoiskuva|Saksasta saatiin välirauhan aikana ostaa mm. 48 kpl moderneja 150 mm:n haupitseja. Sotamateriaalitilanne Suomessa oli parantunut jo talvisodan aikana, mutta Moskovan välirauhan ajan viitenätoista kuukautena materiaalinen puolustusvalmius kohentui entisestään mm. kunnostetun sotasaalismateriaalin, kotimaassa tuotettujen ja ulkomailta ostettujen sotatarvikkeiden myötä. Välirauhan aikaisten sotamateriaalin lisähankintojen ansiosta jatkosotaan lähdettäessä oli Suomen puolustusvoimien kokonaisvahvuus nostettavissa noin 500 000 mieheen. Materiaalitilanteen suotuisasta kehittymisestä huolimatta Suomen puolustusvoimat olivat edelleen sangen pienen ja taloudellisilta resursseiltaan vähäisen maan armeija.Suomi sodassa s. 190

Kesään 1940 mennessä kenttäarmeijan kotiuttamisen päätyttyä puolustusvoimien varastoissa oli laadultaan kirjavaa materiaalia, joka oli pääosin kuitenkin osoittautunut käyttökelpoiseksi sotatilanteessa. Sotamateriaalia ei kuitenkaan ollut riittävästi uusissa suunnitelmissa olleen, noin puolen miljoonan miehen, kenttäarmeijan tarpeisiin. Asehankintoja jatkettiin niin kotimaasta kuin ulkomailta.Jatkosodan historia – Osa 1 s. 142

Vuoden 1941 perushankintaohjelma Talvisodan jälkeen puolustusvoimien perushankintoja jatkettiin ja hallitus myönsi puolustusministeriölle luvan ylittää sille valtion tulo- ja menoarviossa varatut määrärahat käytännössä kaikissa menoluokissa. Vuodelle 1941 myönnetyn 350 miljoonan markan määrärahan perushankintoja varten puolustusministeriö sai ylittää peräti 3,376 miljardilla markalla. Ohjelmasta ehdittiin kuitenkin ennen jatkosotaa kuitenkin toteuttaa vain vajaa neljännes. Perushankintoihin varatuista menoista suunnattiin:Jatkosodan historia – Osa 1 s. 144 70 % maavoimille (2 366,8 miljoonaa markkaa), joista taisteluvälineisiin 459,5 miljoonaa markkaa ampumatarvikkeisiin 514,3 milj. mk raaka-aineisiin 300 milj. mk 16 % ilmapuolustukseen (537 milj. mk), joista lento- ja ilmavalvontakalustoon 311,1 milj. mk ilmatorjuntakalustoon 225,8 milj. mk 14 % meripuolustukseen (472,4 milj. mk), joista laivastolle 303,2 milj. mk rannikkotykistölle 169,3 milj. mk

Katso myös:Sotatalouden rahoittaminen Suomessa toisen maailmansodan aikana

Jalkaväen asetilanteen kehittyminen

Jalkaväen asetilanne kehittyi seuraavasti välirauhan aikana (lähteissä esiintyy ristiriitaisuuksia mm. laskenta-ajankohdista johtuen. Lisäksi mm. talvisodan lopun asetilanteessa on epävarmuutta johtuen siitä, miten sotasaaliiksi saatu materiaali on laskettu ja miten Suomeen ulkomailta vielä tulossa oleva sotamateriaali on otettu lähteissä huomioon. Myös käytöstä poistetun materiaalin määrät ovat osin epäselviä):

Jalkaväen asetilanteen kehitys välirauhan aikana|Jatkosodan historia – Osa 1 s. 144 ja 155-157Suomi sodassa s. 95 ja 190 AsetyyppiOli 13.3.1940Oli 24.6.1941LisäysSotasaalistaUlkomailtaKotimaastaHuom!Kiväärit416 074507 60191 527n. 25 000ainakin 100 000n. 15 000mm. Italiasta n. 100 000 Terni-kivääriä. Poistettu suuri määrä kuluneita.Pikakivääri11 64714 4932 846n. 1 500??talvisodan aikana hankituista 5 800:sta pikakivääristä suuri osa poistettiinKonekivääri3 4755 4351960n. 950??Konepistooli4 70413 7119 007178774n. 9 000Vajaa tuhat poistettu käytöstä.Pistoolit32 25932 20653 (-) - - -Krh 81–82 mm78891112363 - -Lisäyksestä loput pääosin kotimaasta.Krh 120 mm1162161 - -161Pst-kivääri 8–14 mm130410280 -300 -Englanti 100 kpl ja Saksa 200 kpl.Pst-kivääri 20 mm1487486 -27456Sveitsiläisiä Solothurn-kiväärejä talvisodan jälkeen.Pst-tykki 25 mm50250200 -200 -Talvisodan tykit Ranskasta, lisäys Saksasta.Pst-tykki 37 mm164386222215070luvut osin epävarmoja (Saksa 100 kpl ja Espanja 50 kpl)Pst-tykki 45 mm -13513512510 -

Tykistön asetilanteen kehittyminen

Talvisodan päättyessä Suomen puolustusvoimien käytössä oli yhteensä:Talvisodan historia – Osa 4 s. 298 1 030 erilaista kenttätykkiä, joista 723 kpl oli joustolavettista ja 307 kpl oli jäykkälavettista.

Kenttätykkien määrä Suomessa lisääntyi välirauhan aikana 797 kappaleella ja saavutti kokonaismääräkseen:Jatkosodan historia – Osa 1 s. 157 1 827 kpl, joista 1 349 kpl oli joustolavettisia, 470 kpl oli jäykkälavettisia ja 8 kpl rannikkotykkejä.

Jatkosodan alkaessa kenttätykkien kokonaismäärästä oli varattu:Jatkosodan historia – Osa 1 s. 157 ja 231 904 kpl kenttätykistölle, 353 kpl linnoitustykistölle, 169 kpl rannikkotykistölle ja 46 kpl kotijoukoille. Lisäksi 355 kenttätykkiä oli päämajan taisteluvälineosaston alaisissa varikoissa.

Kaikkiaan erilaisia tykkimalleja oli yhteensä 67 kpl, joten ampumatarvikehuollolla riitti haasteita (varsinkin kun jokaiselle tykkimallille oli olemassa useita erilaisia ampumatarvikelajeja). Tykkikalusto oli peräisin suurimmalta osaltaan ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja täysin moderneina voitiin pitää vain 59:ää tykkiä. Lisäksi lähes 500 tykin mallivuosi sijoittui 1800-luvulle.Jatkosodan historia – Osa 1 s. 231

Katso myös:Suomalaisen kenttätykistön kalusto jatkosodassa

Pioneerialan materiaalitilanne jatkosodan syttyessä Talvisodan aikana pioneeriaselajin materiaalin todettiin olevan pahasti puutteellista, jota ongelmaa saatiin osin ratkaistua jo talvisodan aikana. Välirauhan aikana laaditusta perushankintaohjelmasta ehdittiin ennen jatkosotaa toteuttaa noin puolet, jolla paikattiin suurimmat puutteet pioneerimateriaalin suhteen. Materiaalitilanne oli eräiden välineiden osalta jatkosodan syttyessä seuraava:Jatkosodan historia – Osa 1 s. 158 Panssarimiinoja lähes määrävahvuuksien edellyttämä määrä (mm. hankittu Saksasta 150 000 kpl) Sytytysvälineitä samoin lähes riittävästi Räjähdysaineita noin 60 % arvioidusta tarpeesta Työkoneita noin 50 % Ponttonikalustoa lähes riittävästi (varusteista puuttui noin puolet) Kenttäkirveitä noin 65 % arvioidusta tarpeesta Hakkuja noin 90 % Piikkilankaa 100 % Pioneerimateriaalin osalta kalusto siis lisääntyi, mutta myös monipuolistui välirauhan aikana käsittäen jatkosodan syttyessä noin 500 eri nimikettä. Pioneeriaselajin toimintaa jatkosodan alusta lähtien haittasi kuljetuskaluston (lähinnä kuorma-autojen) vähäisyys.Jatkosodan historia – Osa 1 s. 234

Viestialan materiaalitilanne jatkosodan syttyessä Samoin kuin pioneerialalla oli myös viestialalla todettu talvisodan aikana merkittäviä puutteita, joita pyrittiin korjaamaan jo talvisodan aikana. Välirauhan aikaisen perushankintaohjelman mukaisista hankinnoista ehdittiin ennen jatkosodan syttymistä toteuttamaan vain puolet. Viestimateriaalin osalta tilanne jatkosodan syttyessä oli seuraava (suluissa puute - / ylitys + määrävahvuuksista):Jatkosodan historia – Osa 1 s. 158-159 ja 235 Kenttäpuhelimia 16 721 kpl (-24%) 10-johdon kenttäkeskuksia 2 087 kpl (+7%) 30-johdon kenttäkeskuksia 212 kpl (-50%) Keskusosia 4 060 kpl (-54%) Kenttäkaapelia 36 559 km (-22%) Lennätinlaitteita 115 kpl (+17%) Kaukokirjoittimia 36 kpl (-14%) Kenttäkaukokirjoittimia 10 kpl (-81%) Ylijohdon (AB-)kenttäradioita 47 kpl (-27%) Keskijohdon (B-)kenttäradioita 325 kpl (-56%) Jalkaväen (C-)kenttäradioita 526 kpl (-4%) Tykistön (D-)tulenjohtoradioita 100 kpl (-87%) F-lähiradioita 196 kpl (-95%) Ilmasuojeluradioita 0 kpl (-100%)

Radiokaluston käyttöä ja huoltoa vaikeutti merkittävästi radioiden suuri mallikirjavuus. Radiokaluston kenttäkelpoisuus oli lisäksi sangen vaihtelevaa mm. teknisten ominaisuuksiensa tai käytettävyytensä suhteen. Lisäksi kiinteiden puhelinyhteyksien rakentamiseen tarvittavia materiaaleja ei ollut hyökkäyssodan edellyttämiä määriä, vaikka puolustuksessa ne riittivätkin. Hyökkäyssodassa tarvittavia, liikkuvia radioasemia tai puhelinkeskuksia, ei oltu saatu hankittua lainkaan. Tykistön tulenjohtoradioiden puutetta jouduttiin korvaamaan jalkaväen radioilla, josta syystä jalkaväelle voitiin jakaa vain noin puolet määrävahvuuksien edellyttämästä määrästä radiokalustoa.Jatkosodan historia – Osa 1 ss. 234-235

Huoltoalan materiaalitilanne jatkosodan syttyessä Välirauhan aikana puolustusvoimien materiaalitilanteen positiivinen kehitys jatkui myös huoltoalaan kuuluvien materiaalierien osalta vaikka puutteita esiintyikin lähes kaikkien nimikkeiden osalta jatkosodan syttyessä. Intendentuuri-materiaalin osalta päästiin siihen, että perustettaville joukoille voitiin jakaa lähes määrävahvuuksien mukainen varustus, vaikka mm. kypäristä ja kenttäpulloista puuttui noin 20 %. Lääkintämateriaalista puuttui 20-50 %, josta huolimatta kenttäarmeija voitiin varustaa lähes määrävahvuuksien mukaan. Eläinlääkintämateriaalin osalta tilanne oli hieman parempi. Kuljetusvälinemateriaalissa tilanne oli hyvin vaihteleva ja puutteita suunniteltiin paikattavaksi siviilielämältä tehtävin pakko-otoin. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka, että polkupyöriä oli puolustusvoimien varastoissa n. 85 % lasketusta tarpeesta, kun taas kuormauspeitteitä oli vain puolet lasketusta tarpeesta. Joitakin materiaalilajikkeita oli saatu hankittua jopa yli ns. varausnormien siten, että oli pystytty varautumaan mahdollisesti alkavan sodan alkukuukausien kulutukseen (mm. ruoan kuljetus- ja säilytyskalustoa, satuloita, tykkivaljaita jne.).Jatkosodan historia – Osa 1 s. 159

Ilmapuolustuksen kalustohankinnat välirauhan aikana

Ilmapuolustuksen, joka jakaantui kolmeen eri osa-alueeseen (lentojoukkoihin, ilmatorjuntajoukkoihin ja ilmavalvontajoukkoihin), materiaalinen tilanne kehittyi alempana kerrotun mukaisesti (pl. ilmavalvontajoukot).Jatkosodan historia – Osa 6 ss. 126-127

Lentojoukkojen kaluston kehitys

pienoiskuva|oikea|Suomen ilmavoimille talvisodan aikana ostettu Fiat G.50 jatkosodan aikana. Talvisodan alkaessa Suomen ilmavoimilla oli käytettävissään mm. 51 hävittäjä-, 18 pommitus-, 56 yhteistoiminta- sekä 178 koulutuskonetta. Taisteluarvoltaan edes tyydyttäviksi oli sodan aikana osoittautunut vain 41 hävittäjää (Fokker D.XXI -tyyppiset), joista lentokuntoisia sodan alkaessa 31 kpl) ja 18 varsinaista pommituskonetta (BL, joista lentokuntoisia 16). Taistelutappioista huolimatta lentojoukkojen käytössä ollut kalusto lisääntyi sodan aikana, koska Suomeen saapui ulkomailta uusia lentokoneita. Suomen oma lentokoneteollisuus joutui sodan aikana keskittymään ainoastaan olemassa olevien koneiden korjaustoimintaan, eikä uusia lentokoneita talvisodan aikana valmistunut. Lentokoneiden maahan saapuminen ei käytännössä tarkoittanut valmiita taisteluyksiköitä. Vain osa koneista ehti osallistua sotatoimiin ja mm. lentäjien ja mekaanikkojen koulutus uusiin konetyyppeihin oli vielä pahasti kesken. Sodan päätyttyä (tilanne 15. maaliskuuta 1940) Suomessa oli yhteensä:Talvisodan historia – Osa 1 s. 184Talvisodan historia – Osa 4 s. 321 133 hävittäjäkonetta, joista konetyypeittäin lueteltuina oli mm. (suuri määrä koneista korjattavana/huollettavana): 25 kpl Fokker D.XXI -tyyppisiä 33 kpl Fiat G.50 30 kpl Morane-Saulnier M.S.406 30 kpl Gloster Gladiator 8 kpl Hawker Hurricane 8 kpl Brewster F2A 32 Pommituskonetta, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta kaikki Bristol Blenheim –tyyppisiä. 66 Tiedustelu- ja yhteistoimintakoneita, jotka olivat useita eri tyyppejä.

Ilmavoimien lentokoneiden kokonaismäärä talvisodan päättyessä oli 231 (pl. harjoitus- ja koulukoneet), joista peräti 62 kpl oli sotatoimiin kelpaamattomia tai jopa poistokuntoisia. Välirauhan aikana jälkimmäisistä osa siirrettiin koulutuskäyttöön tai todellakin poistettiin käytöstä. Talvisodan aikana suomalaiset menettivät 62 lentokonetta, joista (tappioluvuissa mukana myös ruotsalaisten vapaaehtoisten pohjois-Suomessa menettämät koneet):Talvisodan historia – Osa 4 s. 96 ja Jatkosodan historia – Osa 1 s. 162 11 kpl oli Fokker D.XXI -tyyppisiä 17 kpl Gloster Gladiator -tyyppisiä 7 kpl Fokker C.X -tyyppisiä 5 kpl Blackburn Ripon -tyyppisiä 12 kpl Bristol Blenheim -tyyppisiä.