pienoiskuva|Ferdinand Barthin kuvitusta noin vuodelta 1882.
Noidan oppipoika eli Taikurinoppilas () on Johann Wolfgang von Goethen vuonna 1797 kirjoittama runo (balladi). Se kertoo noidan oppipojasta, joka on oppinut mestarinsa taikasanoja. Mestarin poistuttua hän komentaa luudat kantamaan vettä joesta kylpyynsä. Oppipoika on kuitenkin unohtanut lopetuskäskyn, ja pian talo on täynnä vettä. Epätoivoissaan oppipoika hakkaa luudan kirveellä kahtia, mutta palaset alkavat kantaa vettä taloon kahta ahkerammin. Lopulta oppipoika kutsuu mestariaan apuun, ja tämä komentaa luudan takaisin komeroon. Tarina-aihe on yli kaksituhatta vuotta vanha, ja Goethe lienee saanut innoituksensa Lukianoksen tarinasta Filopseudes (n. 150 jaa.).
Vuonna 1897 säveltäjä Paul Dukas sävelsi aiheen innoittamana orkesteriteoksen L’Apprenti sorcier. Musiikkia ja tarinaa käytettiin vuonna 1940 Walt Disneyn elokuvassa Fantasia.
Näyte runosta
Saksankielinen teksti alkaa: Der Zauberlehring
Hat der alte Hexenmeister Sich doch einmal wegbegeben! Und nun sollen seine Geister Auch nach meinem Willen leben. Seine Wort’ und Werke Merkt’ ich, und den Brauch, Und mit Geistesstärke Thu’ ich Wunder auch.
Walle! walle Manche Strecke, Daß, zum Zwecke, Wasser fließe, Und mit reichem vollem Schwalle Zu dem Bade sich ergieße.
Otto Mannisen suomennos alkaa seuraavasti:
Taikurinoppilas
Meni matkoilleen jo kerran vanha taikamestar’ äsken; saavat henget uuden herran, nyt ma itse heitä käsken. Toistan sanoin, toimin taiat tarkalleen, heti henkivoimin ihmeit’ itse teen.
Teitä, maita joudu, juokse virran luokse, vettä kanna, kyllitellen kylpy laita, aallota kuin kosken anna!
Aiheesta muualla
Luokka:Runot Luokka:Johann Wolfgang von Goethe Luokka:1797