Kalkki-imarre (Gymnocarpium robertianum, syn. Lastrea robertiana, Dryopteris robertiana) on Euraasian ja Pohjois-Amerikan kalkkialueilla tavattava saniainen.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Kalkki-imarteen lehti.
Kalkki-imarre kasvattaa 10–30 cm korkeita yksittäisiä lehtiä. Ne nousevat kasvin maavarresta, joka on pitkä, hento, tummanruskea ja jokseenkin kiilloton. Lehden ruoti on noin kaksi kertaa lavan pituinen ja tiheään nystykarvainen. Tummanvihreä lehtilapa on nystyinen, tavallisesti leveyttä pitempi, kolmiomaisen puikea ja kaksi kertaa parilehdykkäinen. Kapeanpuikea tyvilehdykkä on selvästi lehden kärkiosaa pienempi. Tyvilehdykän ensimmäisen pikkulehdykkäparin lehdykät ovat hyvin erikokoisia, pienemmän pikkulehdykän keskiosan leveyden ollessa 3/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdykät ovat muodoltaan kapean pitkulaisia ja pariosaisia tai parijakoisia. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja katesuomuttomia. Kalkki-imarteen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Itiöt ovat väriltään tummanruskeita.Retkeilykasvio 1998, s. 53.
Kalkki-imarre muistuttaa hyvin paljon lähisukulaistaan idänimarretta (G. continentale).Ulvinen 1997, s. 166.
Levinneisyys Kalkki-imarteen levinneisyysalue on hajanainen ja osin huonosti tunnettu. Euroopassa sitä tavataan paikoitellen Pyreneiltä Keski-Eurooppaan, Italiaan, Balkanin niemimaalle, Britteinsaarille, Fennoskandiaan, Baltiaan, Länsi- ja Keski-Venäjälle ja Kaukasukselle. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena Venäjältä suurimpaan osaan Siperiaa, Japaniin, Kiinan pohjoisosiin ja Keski-Aasiaan. Pohjois-Amerikassa levinneisyysalue jatkuu Alaskan ja Kanadan keskiosiin ja Kalliovuorille.Den virtuella floran: Kalkbräken (myös levinneisyyskartat) Viitattu 8.10.2011. Suomesta kalkki-imarre löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Laji on harvinainen ja sitä tavataan ainoastaan Koillismaalla Kuusamossa ja Sallan eteläosissa. Suurin osa Suomen esiintymistä on Oulangan kansallispuistossa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2011: Kalkki-imarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.10.2011.
Elinympäristö Kalkki-imarre kasvaa puolivarjoisissa kallionraoissa ja kivisillä rinteillä. Laji on kalkinvaatija.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Kalkki-imarre. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 166.
Viitteet
Aiheesta muualla Pohjolan kasvien pauloissa: Gymnocarpium robertianum – kalkki-imarre Kasviatlas 2020: Kalkki-imarteen levinneisyys Suomessa.
Luokka:Pikkuimarteet