Alfonso I Taistelija tai Soturi (esp. El Batallador); (n. 1073/1074 – 7. syyskuuta 1134 Poleñino, Huescan maakunta, Aragonia) oli Aragonian kuningas vuosina 1104–1134.O’Callaghan 1975, s. 680.O’Callaghan 1975, s. 212. pienoiskuva|Alfonso I:n aikainen hopearaha, latinankielinen teksti: ANFVS·SAN·REX.

Suku ja koulutus Hänen vanhempansa olivat Aragonian kuningas Sancho I Ramirez ja tämän toinen puoliso, kuningatar Félicie de Roucy (n. 1055/1060–1094 jälkeen, n. 1123), joka oli Picardie-sukuisen Roucyn kreivi Hilduin IV de Montdidier'n ja Alix de Roucyn tytär. Hänen velipuolensa oli hänen edeltäjänsä, kuningas Pietari I ja nuorempi veljensä tuleva kuningas Ramiro II. Lisäksi hänellä oli nuorena kuollut veli Ferdinand Sánchez (1071–1094).

Avioliitto Leónin kuningas Alfonso VI järjesti tyttärensä, prinsessa Urracan, Galician kreivi Raimundo de Borgoñan (n. 1070–1107) lesken avioliiton Alfonso I:n kanssa vuonna 1106.O’Callaghan 1975, s. 213. Alfonso VI:n kuoltua kesä-heinäkuussa vuonna 1108 tai vuonna 1109 ja piintyneen poikamiehen, yli 30-vuotiaan Alfonso I:n avioiduttua loka-marraskuussa 1109 hallitsevan Kastilian ja Leónin kuningatar Urracan kanssa, hän pääsi nimellisesti yhdistämään Leónin, Navarran ja Aragonian valtakunnat ja otti appensa käyttämän el Emperador, Imperator totius Hispaniae (keisari, Koko Espanjan keisari) arvonimen.O’Callaghan 1975, s. 216. Avioliitto toi merkittävän maaomaisuuden hänen perintöalueidensa länsipuolella ja pakotti hänet jatkuvaan sodankäyntiin. Kuningatar Urraca ajautui pian kiistoihin aviomiehensä kanssa.O’Callaghan 1975, s. 215.

Liitto epäonnistui, koska Leónin ja Kastilian alamaiset olivat vihamielisiä aragonialaista hallitsijaansa kohtaan; koska Urraca ei pitänyt uudesta aviomiehestään; ja koska Bernard, Toledon ranskalainen clunyläinen arkkipiispa, halusi nähdä oman suojattinsa infante, Kastilian ja Leónin prinssi Alfonso Ramírezin, Urracan ja tämän ensimmäisen aviomiehen pojan valtaistuimella.

Tilannetta mutkisti entisestään avioero ja aviopuolisoiden väliset sodat, joka huipentui arkkipiispa Bernardin kehotuksesta paavi Gelasius II:n myöntämään avioliiton mitätöintiin vuonna 1112/1114.O’Callaghan 1975, s. 217. Avioliitto oli lapseton.

Alfonso jatkoi sisällissodan käymistä kuningaskuntansa keskiosissa, kunnes hän lopulta luopui vaatimuksistaan ​​Kastilian kruunuun poikapuolensa Alfonso VII:n hyväksi kuningatar Urracan kuoltua vuonna 1126.

Kuningas Vaikka Alfonso I:llä oli kiistoja muiden kristittyjen johtajien kanssa, hän saavutti loisteliaita voittoja Espanjan muslimihallitsijoistaO’Callaghan 1975, s. 219. ja oli näin oman aikansa kenties ihailluin kristitty sotilasjohtaja.O’Callaghan 2003, s. 36. Vuonna 1118 hän valtasi ZaragozanO’Callaghan 1975, s. 255. ja vuonna 1125 Alfonso johti suuren retkikunnan eteläiseen Andalusiaan.O’Callaghan 1975, s. 220.O’Callaghan 2003, s. 37.

Hän sai paljon apua Pyreneiden pohjoispuolisten kreivikuntien hallitsijoilta, minkä seurauksena Aragonia osallistui myös Etelä-Ranskan asioihin.

Zaragozan taifan heikkeneminen ja ulkomailta saapuneiden joukkojen (Etelä-Ranskan ritarit) tuki johtivat siihen, että hän keskitti huomionsa hyökkäykseen Zaragozaan, ja valloitti sen joukkoineen vuonna 1118. Tudelan, Tarazonan, Calatayudin ja muiden kaupunkien valloitukset seurasivat pian tämän jälkeen, ja vuonna 1120 hän pysäytti Valenciasta etenevät muslimijoukot Cutandassa. Hän johti joukkojensa hyökkäyksiä Valenciaan ja pääsi aina Murciaan ja Andalusiaan asti palaten merkittävän mozarabien joukon kanssa.

Vuonna 1131 hän aloitti intervention Ranskassa ja keskitti sitten ponnistelunsa Ebron jokilaaksoon. Alfonso kärsi joukkoineen tappion Fragan kaupungin muureilla vuonna 1134.

Perintö ja testamentti pienoiskuva|Alfonso I:n hallituskaudella Jacassa lyöty hopearaha eli denaari. Etupuoli: kuninkaan profiilikuva, latinankielinen teksti ANFUS-REX-ARA-GON (Anfusus rex Aragonensium, Aragonian kuningas Alfonso). Kääntöpuoli: Varressa kulkueristi, jonka sivuilla oksakoriste, jonka päällä on risti (virheellisesti kutsuttu "Sobrarbe-tammeksi" 1500-luvulla). Alfonso I haavoittui kuolettavasti joko Fragan taistelussa tai Poleñinon kaupungin piirityksessä ja kuoli noin 60-vuotiaana syyskuussa 1134.The New Encyclopaedia Britannica, s. 256. Vuonna 1131 tekemässään ja vain muutama päivä ennen taistelua ratifioimassaan testamentissaan hän jätti pääosan valtakuntaansa Johanniittain ritarikunnalle, Temppeliherrain ritarikunnalle sekä Pyhän haudan kirkolle, joiden hän uskoi jatkavan reconquistaa.O’Callaghan 1975, s. 222.

Aragonialaiset ja navarralaiset kieltäytyivät kuitenkin hyväksymästä testamenttia,O’Callaghan 2003, s. 40. navarralaiset kannattivat García Ramírezia, Navarran kuningas García IV:n jälkeläistä, kun taas aragonialaiset valitsivat vuonna 1134 kuninkaaksi Alfonson munkkiveljen, tulevan Ramiro II:n, jolloin valtioliitto purkaantui.O’Callaghan 1975, s. 254.

Huescan kampanjan (esp. la Campana de Huesca) legenda kertoo, kuinka kuningas Ramiro II onnistui lunastamaan oikeutensa Aragonian valtaistuimeen. Vanhin versio tästä legendasta San Juan de la Peñan kronikassa kertoo, että aragonialaiset halveksivat kuningastaan, kuningaskunta oli täydellisessä anarkiassa, eikä Ramiro tiennyt, miten lopettaa tämä. Hän pyysi neuvoa entiseltä opettajaltaan, San Ponce de Tomerasin luostarin apotilta sanansaattajan välityksellä. Apotti ei vastannut sanansaattajalle, vaan saattoi tämän puutarhaan ja otti veitsen, leikaten pois kaikki ulkonevat kaalit jättäen jäljelle vain pienet. Sitten hän sanoi: "Mene herrani kuninkaan luo ja kerro hänelle, mitä olet nähnyt, sillä en anna sinulle muuta vastausta." Ramiro II:n mielestä hänen opettajansa ele tuli tulkita kaikkien niiden erottamiseksi, jotka erottuivat monarkianvastaisella ja vallankumouksellisella asenteellaan. Hän kutsui koolle Cortesin eli parlamentin Huescaan ja ilmoitti aikomuksestaan ​​aloittaa sotaretki, joka kattaisi koko kuningaskunnan. Kun aateliset saapuivat Cortesiin, kuningas kutsui heidät yksi kerrallaan neuvostoonsa ja määräsi kapinalliset teloitettaviksi. Kun tieto hänen toimistaan ​​levisi, rauha palasi Aragonian kuningaskuntaan. pienoiskuva|Alfonso I:n "El Batalladorin" patsas Parque Grande José Antonio Labordeta puistossa Zaragozassa.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Aragonian hallitsijat Luokka:Navarran hallitsijat Luokka:1070-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1134 kuolleet