Rooman valtakunta (, usein myös antiikin Rooma) oli antiikin aikaisen Rooman kaupunkivaltion pohjalta kasvanut laaja imperiumi, joka suurimmillaan käsitti koko Välimeren alueen. Varhaisimmat merkit asutuksesta Rooman kaupungin alueella ovat pronssikaudelta noin 1300-luvulta eaa.Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Hakusana Rooma Kaupungistuminen lienee alkanut 700-luvulla eaa. Rooma kehittyi vuosisatojen aikana Välimeren ympäröiväksi maailmanvallaksi. Vuonna 395 valtakunta jakautui kahtia, Länsi- ja Itä-Rooman valtakunniksi, joista Länsi-Rooma kuitenkin kukistui jo vuonna 476, jolloin sen viimeinen keisari syrjäytettiin. Rooman valtakunnan yhdistämisyritykset Itä-Rooman johdolla päättyivät arabien valtakunnan nousuun 600-luvulla. Silti Itä-Rooma, jota lännessä alettiin kutsua Bysantiksi, oli olemassa, joskin alueeltaan huomattavasti pienentyneenä, Konstantinopolin turkkilaisvaltaukseen saakka 1453.Maailmanhistorian pikkujättiläinen: Maailmanhistorian vuosilukuja (s. 1075) Lisäksi Trebizondin keisarikunta säilyi vuoteen 1461 saakka ja Theodoron ruhtinaskunta vuoteen 1475.
Historia
Alkuvaiheet
Tiedot Rooman kaupungin alkuajoista ovat suurelta osin peittyneet myyttien ja legendojen alle. Nykykäsityksen mukaan Rooma sai alkunsa pronssikautisena kyläyhteisönä ehkä noin vuoden 1000 eaa. tienoilla, ehkä jonkin verran aiemmin tai myöhemmin. Alueella on ilmeisesti ollut jo tätä ennen metsästyksestä ja kalastuksesta elänyttä ihmisasutusta. Vähitellen arkeologiseen todistusaineistoon ilmestyy jälkiä paimentolaisuudesta, maanviljelystä ja hautausrituaaleista, sitten kaupasta, sosiaalisesta hierarkiasta, sodankäynnistä ja kylämäisestä asutuksesta.
Nykyisen Italian alueella asui tuolloin monia kansoja. Pohjoisosan, Gallia cisalpinan eli ”Alppien tämänpuoleisen Gallian”, ei oikeastaan katsottu kuuluvaan Italiaan, vaan se luettiin Galliaan. Tämä maa, jonka Padus- eli Pojoki jakoi kahteen puolikkaaseen, oli metsäinen ja hedelmällinen. Sen asukkaat olivat pääosin gallialaisia. Keskiosassa, jota varsinaisesti sanottiin Italiaksi, asui kolme pääheimoa: etruskit, sabiinit ja latinalaiset. Etruskit, joita vahva pappishallitus piti koossa, kehittyivät varhain paikallisesti merkittäväksi sivistyskansaksi esimerkiksi kaupan ja rakennustaiteen alalla. Sabiinilaiset, joita merkkisukujen päämiehet hallitsivat, olivat Italian suurin heimo, moneen pienempään kansaan jakautuneena. Latinalaiset, joiden yhteiskunta oli kansanvaltaisempi, tekivät aikaisin keskenään vapaiden kaupunkien liiton, ja sen johtajana oli ensin Alba longa, sittemmin Rooma.Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.
800-luvulta eaa. on merkkejä kreikkalaisvaikutteista, ehkä Etelä-Italian Suur-Kreikan kreikkalaissiirtokunnista. Suur-Kreikan kaupungit, varsinkin Kyme (lat. Cumae) ja sen siirtolaisista kasvanut Neapolis sekä doorilainen Taras (Tarentum) toivat Italiaan kreikkalaisia vaikutteita.
Rooma oli paikalla, jossa etruskien, sabiinilaisten ja latinalaisten alueet sattuivat yhteen. Siten se otti itseensä vaikutteita kaikilta näiltä kolmelta kansalta. Kaupungin varhaisin väestö oli tarinoiden mukaan pääosin latinalaista syntyperää olevia maanpakolaisia ja irtolaisia. Myöhemmin kaupunkiin muutti sabiinilaisia. Viimeisenä oli voimakkaan etruskivaikutuksen kausi. Jo Rooman vanhimmassa yhteiskunnassa esiintyi voimakasta vastakkainasettelua sabiinilais-etruskilaisen ylimysvallan ja latinalaisen kansanvallan välillä.
Rooman imperiumin synty
Ensin roomalaiset alistivat valtaansa omaa niemimaataan asuttaneet heimot kuten etruskit ja latinalaiset, sekä siirtolaisina alueelle muuttaneet kreikkalaiset ja levittäytyivät sitten pitkin Välimeren rantoja. Etelässä Italian niemimaata asuttivat kreikkalaisten siirtokunnat ja pohjoisosaa keltit. Keskiosaa puolestaan hallitsivat etruskit, joiden alkuperästä ja kulttuurista ei edelleenkään tiedetä kovin paljoa – esimerkiksi heidän kieltään ei osata tulkita.
Roomalaiset käyttivät monia etruskikulttuurin saavutuksia hyväkseen. Näihin lukeutuvat esimerkiksi holvaustekniikka. Vesijohdot, kastelujärjestelmä ja ojittaminen tunnettiin myös etruskikulttuurissa. Vesirakentamisen avulla kuivatettiin suoalueita, mikä kasvatti roomalaisten asuinalueita.
Roomalaisten uskonnot pohjautuivat paljolti etruskiuskontoihin. Esimerkiksi Rooman Capitoliumilla sijainneen Jupiterin temppelin rakentaminen aloitettiin etruskiaikana. Etruskikulttuuri on tunnettu häkellyttävän hienosti kultaesineillä, muotokuvilla ja käsitöillä koristelluista haudoista.
Etruskien kulttuuri oli voimakkaimmillaan 600-luvulla eaa. Löyhien liittoutumien sijaan he eivät onnistuneet luomaan yhtenäistä valtiota, kuten roomalaiset myöhemmin. Etruskit olivat liittoutuneita karthagolaisten kanssa ja taistelivat kreikkalaissiirtokuntia vastaan. Etruskien valta alkoi heiketä 500-luvun alussa eaa. ja keltit ajoivat heidät Pohjois-Italiasta. Viimeisen hallitsevan etruskisuvun sanotaan lähteneen Roomasta 509 eaa.
Eräänä selityksenä etruskien heikentymiselle on pidetty heidän pääelinkeinonsa aiheuttamia ympäristötuhoja. Etruskien vauraus perustui heidän kykyynsä valmistaa rautaa ja puuhiiltä, mikä kulutti koko Toscanan alueen metsävarat loppuun. Metsien katoaminen altisti maaperän eroosiolle, mikä vaikeutti maanviljelyä ja aiheutti rannikkoseutujen soistumisen. Tämä puolestaan lisäsi malariaa levittäviä hyttyskantoja.
Kuningaskunta
Rooman perustivat tarun mukaan veljekset Romulus ja Remus 21. huhtikuuta 753 eaa. Tarun mukaan Romuluksesta tuli kaupungin ensimmäinen kuningas 753 eaa. Romulusta seuranneita kuutta kuningasta pidetään todellisina henkilöinä, mutta heidän lisäkseen uskotaan olleen muitakin kuninkaita. Roomalaiset historioitsijat ajoittivat kaupungin perustamisen juuri 700-luvun puoliväliin, koska he tiesivät tasavallan syntyneen noin 500 eaa. ja uskoivat kaupunkia hallinneen sitä ennen seitsemän kuningasta.
Kuningasajalta 753–509 eaa. ei ole säilynyt dokumentteja. Kreikkalaiset historioitsijat olivat kyllä tietoisia Italiassa kasvavasta kaupunkivaltiosta, mutta he eivät kirjoittaneet siitä ennen Rooman ja Tarentumin välistä sotaa 270-luvulla eaa. Ajanlaskun alkua edeltäneiden kahden vuosisadan aikana historioitsijat kirjoittivat useita teoksia kuningasajasta, mutta he käyttivät lähteinään roomalaisia ja kreikkalaisia kansantaruja, ja moni asia on keksitty, liioiteltu tai salattu.
Rooman kuudesta todellisesta kuninkaasta ei tiedetä paljonkaan, etenkään kolmesta ensimmäisestä, joista tiedetään käytännössä vain nimet. Historioitsijat yhdistivät kuninkaisiin jälkeenpäin erilaisten roomalaisten tapojen ja instituutioiden synnyt. Numa Pompiliuksen ajan kerrotaan olleen rauhaisa, ja hänen kerrotaan perustaneen kaikki Rooman uskonnolliset instituutit ja perinteet. Hänen seuraajansa Tullus Hostiliuksen ajan kerrotaan olleen sotaisa. Ancus Marciuksen ajassa kerrotaan yhdistyneen uskonnollinen uudistaminen ja sodankäynti. Kolmen viimeisen kuninkaan aikana 600-luvun eaa. lopulla ja 500-luvulla eaa. Rooma kaupungistui.
Vuosina 700–650 eaa. Rooman kukkulat yhdistyivät, mistä kertoo esimerkiksi tarina sabiinitarien ryöstöstä. 600-luvulla Rooma levittäytyi Latiumiin ja tuhosi emäkaupunkinsa Alba longan.Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Hakusana Alba Longa, rex, Rooma, sabiinitMaailmanhistorian pikkujättiläinen: Ab urbe condita (s. 112–)
700-luvulta on löytynyt Rooman alueelta merkkejä paalutuksista, jotka kertovat jonkinlaisesta linnoittautumisesta. Rooma alkoi etruskikulttuurin vaikutuksesta muodostua kaupunkimaiseksi yhteisöksi 600-luvun eaa. kuluessa. Kukkuloiden välinen suo kuivatettiin. Tässä vaiheessa Rooma ei juuri eronnut muista Latiumin kaupungeista. Eriytymistä ilmenee 500-luvulla. Tältä ajalta löytyy muureja, hallintorakennuksia ja uskonnollisia rakennuksia. Lisäksi on löydetty kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettuja piirtokirjoituksia.
Tasavalta
pienois|Rooman poliittisen vallan keskus oli Forum Romanum.
Roomalaiset itse kutsuivat valtakuntaansa etruskikuninkaiden kukistumisen jälkeen tasavallaksi, vaikkei valtio koskaan ollut meidän mittapuumme mukaan demokraattinen. Rooman ns. kuningasajan 753–510 eaa. jälkeen puhuttiin Rooman tasavallan ajasta 510–27 eaa. mutta tasavallan aikanakin valtaa pitivät hyvin harvat, vaikka valta oli jakaantuneena senaatin, kansankokousten ja eri virkamiesten kesken.
Tradition mukaan Rooman viimeinen kuningas Tarquinius Superbus syrjäytettiin vuonna 509 eaa. Tarinat kertovat pienen joukon vallankumouksesta. Kyseessä saattoi olla myös roomalaisten ja etruskien välinen yhteenotto tai kuninkaan ja ylimysten välinen konflikti. Siirtymä saattoi olla myös vähittäinen. Toisaalta tasavaltaan saatettiin siirtyä vasta 400-luvulla eaa. plebeijien ja patriisien konfliktissa.Maailmanhistorian pikkujättiläinen: Eläköön tasavalta! (s. 114–115)
Roomasta tuli tasavalta, jota johtivat kaksi konsulia, jotka kansalaiset valitsivat senaatin jäsenistä vuoden mittaisiksi virkakausiksi. Rooman kansalaiset jaettiin perinnöllisesti etuoikeutettuihin patriiseihin ja alempiarvoisiin plebeijeihin. Senaatissa olivat edustettuna vaikutusvaltaiset patriisisuvut, joten valtion johto oli käytännössä kapean kansanosan käsissä. Konsulit ottivat aluksi kuninkaan roolin lukuun ottamatta Juppiterin ylipapin asemaa. Tämän tehtävään valittiin rex sacrorum eli pyhien asioiden kuningas.Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Hakusana konsulit, rex sacrorum, Rooma, senaatti
Avioliittoja luokkien välillä ei sallittu ennen vuotta 445 eaa. Plebeijeitä varten perustettiin 494 eaa. kansantribuunin virka, johon ei voitu valita patriisia. Tämä oli ainut alemmalle luokalle avoin virka, mutta sillä oli suuret oikeudet. Uskonnolliset asemat oli myöhemminkin rajattu vain patriiseille. Yhteiskuntaluokkien välille tuli joskus niin suuria erimielisyyksiä, että plebeijit ottivat perheensä ja tavaransa ja lähtivät kaupungista leiriytyen sen ulkopuolelle, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttiin. Näin kävi 494, 450 ja 287 eaa. Tavallisin riidanaihe oli maanjako. Vähitellen patriisien etuoikeudet purettiin ja virat avattiin plebeijeille. Vanhat patriisisuvut ja menestyneet plebeijisuvut sulautuivat yhteen uudeksi yläluokaksi.Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Hakusana patriisitMaailmanhistorian pikkujättiläinen: Maan isät ja pojat: taistelevat säädyt (s. 115–117)
Nousu maailmanvallaksi pienois|Rooman valtakunnan rajat eri aikakausina:
Rooma laajensi hallitsemaansa aluetta vähitellen. 400- ja 300-luvuilla eaa. käytiin monia sotia Italian muita valtioita ja heimoja vastaan. Aluksi Rooma oli vain yksi Italian monista kaupunkivaltioista. Voitokkaat sodat ja taitava diplomatia saattoivat kuitenkin vähitellen etruskilaiset, kreikkalaiset, latinalaiset, samnilaiset, kelttiläiset jne. yhteisöt Rooman valtaan. Niiden asukkaat eivät yleensä saaneet Rooman kansalaisoikeuksia.Maailmanhistorian pikkujättiläinen: Valloita, hajota ja hallitse (s. 122–128), Rooman rauta ei ruostu (s. 128–133)
Apenniinien niemimaa oli kokonaan Rooman hallussa 270 eaa. Seuraavaksi laajeneminen jatkui läntisen Välimeren rannikoille, jolloin käytiin puunilaissodat Karthagoa vastaan. Puunilaissotien tuloksena Rooma sai haltuunsa Sisilian, Hispanian ja Pohjois-Afrikan. Sitten vuorossa oli Makedonia, jota vastaan roomalaiset kävivät ns. makedonialaissodat. Makedonia voitettiin 197 eaa. Seleukidit lyötiin Syyriassa 189 eaa. Rooman sanottiin puolessa vuosisadassa levittäneen herruutensa Italiasta koko antiikin tuntemaan maailmaan.
Sisällissotien kausi