300px|thumb|Eräs tulkinta Itä-Euroopan tasangon laajuudesta. Artikkelissa esitetty venäläinen (2006) linjaus on kartan puolalaista kuvausta (1965) laajempi. Itä-Euroopan tasanko (myös Itä-Euroopan alanko, Venäjällä käytetään myös nimitystä Venäjän tasanko, ) on laaja tasankoalue ja joukko laakeita jokien valuma-alueita Itä-Euroopassa.
Sen alueesta esiintyy useita vaihtoehtoisia määritelmiä. Tasangon pinta-alaksi voidaan ilmoittaa esimerkiksi lähes 4 000 000 neliökilometriä. Tasangon keskikorkeus on noin 170 metriä. Tasangon alavin paikka on 28 metriä merenpinnan alapuolella Kaspianmeren rannikolla ja joidenkin näkemysten mukaan korkein huippu on Kuolan niemimaan Hiipinätuntureilla, joka on 1 191 metriä merenpinnan yläpuolella. Toisaalta esimerkiksi Suomessa Kuolan niemimaa tuntureineen lasketaan kuuluvaksi Fennoskandiaan.
Tasanko voidaan jakaa useisiin pienempiin alueisiin, kuten Valdain ylänkö, Volgan ylänkö ja Keski-Venäjän ylänkö sekä Dneprin, Mustanmeren ja Kaspianmeren alankoihin.
Itä-Euroopan tasangon ulottuvuus on venäläistulkinnan mukaan 2 750 kilometriä etelästä pohjoiseen ja 3 000 kilometriä lännestä itään. Se ulottuu pohjoisen Vienan- ja Barentsinmereltä, etelän Mustaanmereen, Krimin niemimaan vuoristoon, Asovanmereen, Kaukasusvuoristoon ja Kaspianmereen. Lännessä tasankoa rajaavat Keski-Euroopan vuoret Karpaatit, Sudeetit ja Harz sekä ja Fennoskandian Skandit. Idässä rajan muodostavat Uralvuoristo ja Mugodžarin harjanteet ().
Tämän venäläisen rajauksen mukaan Itä-Euroopan tasankoon kuuluu kokonaan tai osittain Euroopan puoleinen Venäjä, Kazakstan, Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä, Baltian maat, Puola, Saksa ja Suomi.
Katso myös
Baltian kilpi
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Euroopan maantiede Luokka:Venäjän maantiede Luokka:Tasangot Luokka:Alangot Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit