Yhdysvaltain vetoomustuomioistuimet tai valitustuomioistuimet (United States courts of appeals tai circuit courts) ovat Yhdysvaltain liittovaltion tuomioistuimia, joissa käsitellään muutoksenhakua piirioikeuksien (district courts) tuomioihin. Lisäksi vetoomustuomioistuimissa käsitellään liittovaltiollisten viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia. Vetoomustuomioistuinten yläpuolella on Yhdysvaltain korkein oikeus.

Vetoomustuomioistuimia on kolmetoista. Niistä 11:n tuomiopiirit on jaettu osavaltioiden mukaan, ja kahdestoista tuomiopiiri on Columbian piirikunnan alue. Näiden lisäksi on liittovaltiollisen tuomiopiirin vetoomustuomioistuin, joka ratkaisee koko liittovaltion alueella erityistapauksiin kuten patenttilainsäädäntöön liittyviä valituksia.

Vetoomustuomioistuimiin saapuu yli viisikymmentätuhatta valitusasiaa joka vuosi.

Tuomarit Tuomareiden määrä riippuu tuomiopiirin koosta: vuonna 2017 isoimmassa eli yhdeksännessä tuomiopiirissä oli 29 tuomarinvirkaa ja pienimmässä eli ensimmäisessä piirissä kuusi. Yhdeksännen tuomiopiirin alueella asuu yli 65 miljoonaa ihmistä. Piirin jakamiseksi on tehty aloitteita 1980-luvulta lähtien.

Tuomioistuinten tuomarit nimittää Yhdysvaltain presidentti, ja nimitykset tarvitsevat myös senaatin hyväksynnän. Yhdysvaltain perustuslain kolmannen artiklan mukaan vetoomusoikeuden tuomari (samoin kuin piirioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomari) voi menettää virkansa vain virkasyytteellä. 65 vuotta täytettyään ja vähintään 15 vuotta liittovaltion tuomarina toiminut tuomari voi halutessaan jäädä eläkkeelle ja saada senhetkisen palkkansa suuruisen eläkkeen. 65 ikävuoden jälkeen noudatetaan "80:n sääntöä" (the Rule of 80), eli tuomarin iän ja virkavuosien pitää olla yhteensä vähintään 80. Tuomari voi myös jatkaa virassaan normaalisti, tai hän voi ottaa niin sanotun seniorituomarin aseman, jolloin hän voi jatkaa töiden tekemistä haluamassaan määrin. Tällöin tuomioistuimeen vapautuu paikka uudelle nimitykselle. Esimerkiksi yhdeksännessä tuomiopiirissä oli maaliskuussa 2017 yhteensä 43 tuomaria, joista 18 ”seniorituomaria” (Senior Circuit Judge).

Tapausten käsittely Oikeustapaukset käsittelee kolmihenkinen tuomaripaneeli. Päätöksen jälkeen tapauksen osapuoli voi valittaa suoraan korkeimpaan oikeuteen tai anoa vetoomustuomioistuimelta niin sanottua en banc -käsittelyä, johon osallistuvat jopa kaikki tuomioistuimen aktiiviset tuomarit. Esimerkiksi yhdeksännessä tuomiopiirissä tehdään vuosittain noin 1500 en banc -anomusta, joista parikymmentä hyväksytään käsittelyyn. Itse käsittelyyn osallistuu yksitoista tuomaria, jotka valitaan satunnaisesti tuomioistuimen lähes 30 aktiivituomarin joukosta.

Historia Yhdysvaltain perustuslaki määräsi kongressin perustamaan liittovaltiolle oikeusistuimet, joista ylimpänä olisi korkein oikeus. Nykyisinkin käytössä olevan kolmitasoisen tuomioistuinjärjestelmän kongressi perusti lailla Judiciary act of 1789. Vetoomustuomioistuimet ovat toiseksi korkein aste, ja niiden alapuolella ovat piirituomioistuimet. Vetoomustuomioistuimia perustettiin aluksi kolme: itäiselle, keskiselle ja eteläiselle tuomiopiirille, ja niissä jokaisessa käsiteltiin tapauksia kaksi kertaa vuodessa. Ne tosin eivät olleet aluksi vetoomustuomioistuimia, vaan niissä käytiin myös muita oikeudenkäyntejä.Hudson 2008, s. 10–13.

Näihin tuomioistuimiin ei nimitetty omia tuomareita, vaan juttuja kuuli kolmihenkinen tuomaripaneeli, joista yksi oli piirioikeuden tuomari ja kaksi muuta olivat korkeimman oikeuden tuomareita. Tuomioistuinten nimitys oli circuit courts, ja korkeimman oikeuden tuomareiden kiertämistä niissä kutsutaan termillä riding circuit. Tehtävä ei ollut tuomareille mieluinen, sillä matkustaminen oli raskasta. Lopullisesti tavasta luovuttiin vasta vuonna 1891, jolloin kongressi perusti nykyiset vetoomustuomioistuimet lailla Judiciary Act of 1891, jota kutsutaan myös nimellä Evarts Act senaattori William M. Evartsin mukaan.Greenhouse 2012, s. 4.

Vuonna 1891 vetoomustuomioistuimia perustettiin yhdeksän, ja jokaiseen perustettiin kolme tuomarin virkaa. Tuomioistuimia on lisätty vuosina 1893 (Columbian piirikunnan tuomiopiiri), 1929 (kymmenes tuomiopiiri), 1980 (yhdestoista) ja 1982 (liittovaltion tuomiopiiri).Hudson 2008, s. 12–13.

Tuomiopiirit 400px|thumb|Yhdysvaltain valitustuomioistuinten rajat

Columbian piirikunnan tuomiopiiri (Washington D.C.) Columbian piirikunta Ensimmäinen tuomiopiiri (Boston) Maine Massachusetts New Hampshire Puerto Rico Rhode Island Toinen tuomiopiiri (New York) Connecticut New York Vermont Kolmas tuomiopiiri (Philadelphia) Delaware New Jersey Pennsylvania Yhdysvaltain Neitsytsaaret Neljäs tuomiopiiri (Richmond) Maryland Pohjois-Carolina Etelä-Carolina Virginia Länsi-Virginia Viides tuomiopiiri (New Orleans) Louisiana Mississippi Teksas Kuudes tuomiopiiri (Cincinnati) Kentucky Michigan Ohio Tennessee

Seitsemäs tuomiopiiri (Chicago) Illinois Indiana Wisconsin Kahdeksas tuomiopiiri (Saint Louis) Arkansas Iowa Minnesota Missouri Nebraska Pohjois-Dakota Etelä-Dakota Yhdeksäs tuomiopiiri (San Francisco) Alaska Arizona Kalifornia Guam Havaiji Idaho Montana Nevada Pohjois-Mariaanit Oregon Washington Kymmenes tuomiopiiri (Denver) Colorado Kansas New Mexico Oklahoma Utah Wyoming Yhdestoista tuomiopiiri (Atlanta) Alabama Florida Georgia Liittovaltion tuomiopiiri (Washington D.C.)

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Yhdysvaltain laki Vetoomustuommioistuimet Luokka:Tuomioistuimet