Iboteenihappo on vesiliukoinen, luonnossa esiintyvä aminohappo, joka on huoneenlämmössä puhtaana kemikaalina valkoinen ja kiteinen yhdiste. Iboteenihappoa on saatavilla kaupallisesti ja sitä esiintyy luontaisesti eräissä sienissä. Iboteenihappo eristettiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla pantterikärpässientä muistuttavasta Amanita ibotengutake -sienestä. Yhdisteen nimi tulee japaninkielisestä punakärpässienen nimestä ibotengutake (イボテングタケ). Japanilaistutkijat Nakajima, Takemoto ja Sakuma löysivät ja eristivät iboteenihapon vuonna 1964.
Käyttö
Iboteenihappoa käytetään agonistisen luonteensa vuoksi paljon tieteellisessä tutkimuksessa, lähinnä eläinkokeissa. Iboteenihappo on osoittautunut hiiri- ja rottakokeissa voimakkaaksi neurotoksiiniksi, joka vaurioittaa koe-eläinten aivoja ruiskutettaessa suoraan aivoihin. Hiirimallien avulla on tutkittu myös muun muassa kemikaalin vaikutuksia muistiin ja oppimiskykyyn. Tutkimukset ovat antaneet myös tietoa aivojen välittäjäainereseptorien toiminnasta.
Edellisten lisäksi on tutkittu iboteenihapon hyönteisiä tappavia ominaisuuksia, mutta kemikaalin teho on todettu heikoksi. Historiallisessa mielessä iboteenihappoa on käytetty punakärpässienien mukana nautittuna shamaaniperinteessä ainakin Itä-Siperiassa. Sienen nauttimisella oli lääkinnällisiä tarkoituksia ja sitä käytettiin myös päihteenä.
Iboteenihapon kemiaa Iboteenihappo on luontainen aminohappo, jonka sulamispiste on monohydraattina 145 °C ja puhtaana 151–152 °C. Yhdisteelle ei voida määrittää kiehumispistettä, koska se hajoaa kuumennettaessa. Iboteenihappo esiintyy yleensä kidevedellisenä. Kideveden poistaminen, samoin kuin kuumentaminen, saa kemikaalin herkästi dekarboksyloitumaan, mikä on poikkeuksellinen ominaisuus luonnossa esiintyvälle aminohapolle. Puhdasta iboteenihappoa on suhteellisen vaikeaa saada liukenemaan kylmään veteen, ja kylmää vettä voidaankin käyttää uudelleenkiteyttämisen väliaineena.
Iboteenihaposta voidaan helposti valmistaa johdannaiskemikaaleja, koska molekyylin rengasrakenteessa oleva N-O -sidos helpottaa vedyn liittämistä runkohiileen. Tällöin iboteenihaposta muodostuu erittäin reaktiivinen alfa-aminoketoni, josta olosuhteista riippuen voidaan muodostaan erilaisia johdannaisia. Iboteenihapon johdannaisten valmistukseen liittyen tunnetaan lukuisia kemiallisia reaktioita.
Iboteenihappo sienissä pienoiskuva|Punakärpässieni tuottaa useita erilaisia toksiineja, muun muassa iboteenihappoa. Useat Amanita-suvun sienet tuottavat iboteenihappoa. Näitä sieniä ovat muun muassa punakärpässieni (Amanita muscaria), pantterikärpässieni (Amanita pantherina) ja ruskokärpässieni (Amanita regalis).
Happopitoisuus jakautuu sieneen epätasaisesti. On osoittautunut, että suurimmat pitoisuudet keskittyvät sienen lakin kuoren tuntumaan. Keskikokoisessa punakärpässienessä (lakki läpimitaltaan 10–15 cm) on laskettu enimmillään olevan 70 mg iboteenihappoa. Keskimäärin saannon on laskettu olevan kuitenkin keskimäärin 30–35 mg sientä kohden. Toisen lähteen mukaan punakärpässienessä (Amanita muscaria) iboteenihappoa on raportoitu olevan keskimäärin noin 0,34 mg/ml.Tolerance of Drosophila flies to ibotenic acid poisons in mushrooms. J Chem Ecol. 2007 Feb;33(2):311–7. Viitattu 2.8.2012
Pitoisuudet vähenevät kuivatuissa sienissä ajan mittaan, joskin kemikaalin säilyvyys on suhteellisen hyvä. Toksisen vaikutuksen on raportoitu säilyneen kuivatuissa sienissä vähintään seitsemän vuotta. Iboteenihappo on osoittautunut kemiallisesti epävakaaksi yhdisteeksi sienten uutto- ja puhdistusprosessissa, jolloin voi tapahtua suurtakin hävikkiä.
Käyttäytyminen elimistössä pienoiskuva|Iboteenihappo jäljittelee glutamaatin toimintaa. Neurotoksisia vaikutuksia tehostaa glysiinin läsnäolo.
Iboteenihappo imeytyy nopeasti ruoansulatuskanavasta elimistöön.GC/MS determination of ibotenic acid and muscimol in the urine of patients intoxicated with Amanita pantherina. Jan Stříbrný & al. Int J Legal Med (2012) 126:519–524. Viitattu 4.8.2012 Iboteenihappo läpäisee ihmisen veri-aivoesteen, mutta suurin osa nautitusta haposta erittyy muuttumattomana virtsaan.Benjamin DR. Mushroom poisoning in infants and children: the Amanita pantherina/muscaria group. J Toxicol Clin Toxicol. 1992;30(1):13–22. Viitattu 6.8.2012 Iboteenihappo on agonisti, joka jäljittelee glutamaatin toimintaa, joka on aivojen tärkein hermosolujen toimintaa kiihdyttävä välittäjäaine. Iboteenihapon psykoaktiiviset vaikutukset elimistössä välittyvät N-metyyli-D-aspartaattireseptorien (NMDA-reseptorien) kautta. Michelot D, Melendez-Howell LM (2003) Amanita muscaria: chemistry, biology, toxicology, and ethnomycology. Mycol Res 107(2):131–146. Viitattu 4.8.2012 On todennäköistä, että iboteenihappo aktivoi NMDA-reseptorien lisäksi myös aivojen trans-ACPD-reseptoreita. Jälkimmäisten reseptorien aktivaatio ei kuitenkaan johda neurotoksisiin vaikutuksiin.
Iboteenihapon neurotoksisia vaikutuksia elimistössä lisää glysiini. Ditsosilpiini (MK-801) puolestaan estää kemikaalin neurotoksisuutta salpaamalla NMDA-reseptoreja. Osa iboteenihaposta dekarboksyloituu elimistössä muskimoliksi, psykoaktiiviseksi GABAA-agonistiksi, joten se jäljittelee elimistön oman välittäjäaineen, gamma-aminovoihapon toimintaa.
Myrkytysoireet pienoiskuva|Pantterikärpässienen iboteenihappopitoisuus on suurempi kuin punakärpässienellä. Iboteenihappo aiheuttaa nautittaessa muuntuneen tajunnantilan 50–100 mg annostuksella. Päihtyminen saavutetaan 2–3 tunnin kuluttua suun kautta saadun annoksen jälkeen. Päihtymisen seurauksena koetaan usein hallusinaatioita tai näkökentän vääristymiä, lihasnykinää sekä muuntuneita aistimuksia. Tavallisesti oireet katoavat annoksen koosta riippuen 6–8 tunnin kuluessa. Psykoaktiivisiin vaikutuksiin riittää yhden punakärpässienen tai pantterikärpässienen syöminen.
Myrkytystilastoja Iboteenihappoa sisältäviin sieniin liittyviä myrkytystapauksia raportoitiin USA:ssa vuonna 2009 61 kpl.Bronstein AC, Spyker DA, Cantilena LR Jr, Green JL, Rumack BH, Griffin SL. 2009 Annual Report of the American Association of Poison Control Centers' National Poison Data System (NPDS): 27th Annual Report. Clin Toxicol (Phila). 2010;48:979–1178. Viitattu 6.8.2012 Tapauksista 60 % johtui viihdekäytöstä. Iboteenihappoa sisältäviin sieniin liittyy harvoin kuolemantapauksia: USA:ssa raportoitiin yksi tällainen tapaus vuonna 2004 ja edellinen vastaavanlainen tapaus oli raportoitu vuonna 1992.
Lähteet
Aiheesta muualla
PubChem: Ibotenic acid The Comparative Toxicogenomics Database (CTD): Ibotenic Acid Human Metabolome Database (HMDB): Ibotenic acid Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Ibotenic acid Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Ibotenic acid
Luokka:Sienimyrkyt Luokka:Aminohapot