thumb|Keisarillisen kaartin vastaanotto Konstantinin palatsissa Strelnassa. Maalaus 1800-luvulta. Venäjän keisarillinen kaarti (, myös henkikaarti) oli Venäjän keisarikunnan (1721–1917) aikainen hallitsijan oma sotaväki, jonka joukko-osastot perustettiin alkujaan tsaarin henkivartiojoukoiksi, mutta joita alettiin sittemmin hyödyntämään myös varsinaisilla sotakentillä armeijan eliittijoukkoina. Kaartiin lukeutuvien joukko-osastojen määrä lisääntyi ajan mittaan niin, että se oli 1900-luvulle tultaessa kasvanut jo valtaisaksi 140 000 sotilaan omaksi armeijakunnaksi eli Kaartin armeijakunnaksi, joka sisälsi erityyppisiä jalka- ja ratsuväen joukko-osastoja sekä tykistöä.

Pääosa kaartista oli sijoitettuna keisarikunnan pääkaupunkiin Pietariin, jossa sen joukko-osastot suorittivat kunnia-, edustus- ja vartiotehtäviä hallitsijaperheelle sekä huolehtivat samalla kaupungin puolustamisesta.

Nimitys Ulkoisiin kaartinjoukkoihin lukeutuvista joukko-osastoista käytettiin venäjäksi yhteisnimitystä Leib-Gvardija (Лейб-Гвардия), ”henkikaartit”. Nimen pohjana on saksan kielen sana leib (’keho’, ’henkiruumis’). Nimen yksikkömuoto Leib-Gvardii () eli ”henkikaarti” tulee kyseeseen, kun viitataan ainoastaan yksittäiseen kaartin joukko-osastoon (esim. Henkikaartin ratsurykmentti). Suomen suuriruhtinaskunnassa keisarillisen kaartin sotaväestä oli käytössä useitakin nimityksiä, kuten (Keisarin) Henkikaarti, Henkivartiokaarti tai Henkivartioväki.

Alkuperä Venäjän ensimmäiset länsimaisittain organisoidut hallitsijan henkivartiojoukot syntyivät Pietari I:n aloitteesta 1600-luvun lopulla korvaamaan Venäjän aiempi, poliittisesti vaaralliseksi muodostunut ja epäluotettava maan vanhempi sotaväki, streltsit. Vuonna 1682 Pietari majoittui äitinsä kanssa Moskovan ulkopuolella sijainneeseen Izmailovon kylään, jossa sijaitsi Romanov-suvun omistamat tilat. Pietari kävi sieltä käsin Preobraženskojen kylässä, jossa hän muodosti harjoittelumielessä oman leikkiarmeijansa () oppiakseen modernia eurooppalaista sodankäyntiä. Leikkiarmeija koostui Pietarin nuoruuden ystävistä, nuorista aatelispojista ja hänen isänsä hovin palvelijoista. Aikaa myöten Pietari ja hänen kumppaninsa kasvoivat ja sotaleikeistä tuli monimutkaisempia ja realistisempia, ja niihin haettiin sotilasneuvonantajiksi ja komentajiksi ulkomaisia upseereita, joista tuli joukkojen vakinaista upseerikuntaa.

Vapaaehtoisten kasvattaessa leikkiarmeijan vahvuutta, Pietari I:n päätti perustaa toisen vastaavanlaisen sotilasyksikön läheiseen Semjonovskojen kylään. Miesmäärän jatkaessa kasvuaan, alkujaan vaatimattomana leikkiarmeijana syntyneestä sotajoukosta voitiin lopulta vuonna 1687 organisoida kokonaiset omat rykmenttinsä eli Preobraženskin ja Semjonovin jalkaväkirykmentit, jotka saivat nimensä perustamiskyliensä mukaan. Pietarin luoma leikkiarmeija turvasi hänen asemansa tulevana hallitsijana maan 1600-luvun lopun epävarmoissa poliittisissa olosuhteissa ja tukivat häntä kapinoivaa, vallankaappausta yrittävää streltsiä vastaan. Preobraženskin ja Semjonovin rykmenteistä tuli Venäjän keisarillisen armeijan ensimmäiset länsimaalaisittain organisoidut, varustetut ja puetut sotilasyksiköt, jotka toimivat malleina myöhemmin luoduille joukko-osastoille.

1700-luku Vuonna 1700 Preobraženskin ja Semjonovin rykmentit saivat kumpikin arvonimen "Henkikaarti" ilmentämään niiden statusta ja erityisroolia hallitsijan lähimpinä ja luotettavimpina henkilökohtaisina sotajoukkoina vallitsevan eurooppalaisen tavan mukaisesti. Nämä kaksi maan vanhinta kaartinrykmenttiä olivat pohjana Venäjän myöhemmälle keisarilliselle kaartille, joka syntyi Pietari I:n ottaessa käyttöön länsimaisen hallitsijatittelin "keisari", jolloin tsaarin kaartinosastoista tuli nyt keisarin kaartia.

Alkujaan henkikaartit oli tarkoitettu turvaamaan hallitsijaa poliittisilta vihollisilta, attentaateilta ja estämään vallankaappaukset, mutta itse asiassa kaartin upseerit ottivat osaa Venäjän 1700-luvun palatsivallankumouksiin. 1700-luvulla kaartinjoukkojen katsottiin olevan Pietariin sijoitettuja ja siellä toimivia hallitsijan henkilökohtaisia henkivartiojoukkoja, jotka esiintyivät lähinnä näyttävinä armeijan "malliosastoina" Pietarissa pidetyissä paraatikatselmuksissa. Ne osallistuivat kuitenkin Venäjän 1700-luvulla Turkkia ja Ruotsia vastaan käymiin sotiin, joissa ne kasvattivat taistelukokemusta. Kunniavartioita ja seremonioita varten perustettiin vuonna 1724 erityisen arvostettu Kavaljeerikaartin komppania. Aikaväleillä 1764–1796 ja 1799–1800 se oli nimeltään Kavaljeerikaartin eli Chevalier-kaarin armeijakunta ja vuodesta 1800 Kavaljeerikaartin rykmentti.

1800-luku 1800-luvun alussa kaartista alkoi muodostua Venäjän armeijan taistelumoraalia sotakentillä tukeva selkäranka Napoleonia vastaan käydyissä sodissa. Kaartin koko oli kasvanut nyt jo niin suureksi, että siitä voitiin vuonna 1812 muodostaa oma armeijakuntansa eli Kaartin armeijakunta. Lisäksi kaarti päätettiin vuonna 1813 jakaa kahteen arvoluokkaan: ne joukko-osastot jotka olivat saaneet kaartin statuksen ennen vuotta 1813 luettiin nyt osaksi Vanhaa kaartia, kun taas vuonna 1813 kaartin statuksen saaneet joukko-osastot saivat Nuoren kaartin arvon. Mallia tämänkaltaiseen kaartin sisäiseen jaotteluun Aleksanteri I oli ottanut Napoleon I:n muodostamasta Ranskan keisarillisesta kaartista. Tästä lähin Venäjän armeijan joukko-osasto, joka saisi keisarilta kaartin statuksen, tulisi aina ensin osaksi Nuorta kaartia ja vasta ajan myötä, taisteluansioidensa kautta mahdollisesti osaksi kaikkein halutuinta Vanhaa kaartia.

Erityisasema Venäjän keisarillisesta kaartista puhuttaessa on korostettava sen ja maan tavallisen riviarmeijan välistä eroa, sillä kaarti oli kaikin tavoin Venäjän armeijan kaikkein laadukkainta, arvostetuinta ja hienointa osaa. Se oli keisarillisen Venäjän armeijan eliittijoukkoa, johon valikoitiin miehiä ympäri laajaa valtakuntaa. Kaartin joukko-osastot oli varustettu, aseistettu ja vaatetettu maan riviarmeijaa laadukkaammin ja näyttävämmin, ja niitä kouluttivat ja johtivat arvostettujen sotakoulujen parhaat oppilaat.

Vaikka keisarillinen kaarti oli muutamaa erityisroolissa olevaa osastoa lukuun ottamatta avoin kaikille, siinä palveli kuitenkin tavallista riviarmeijaa enemmän aatelisperheiden miehiä, ja näin oli laita erityisesti kaartin ratsuväen tapauksessa. Tämä seikka antoi kaartin ratsuväen jo valmiiksi korkealle statukselle vielä erityisen aristokraattisen leiman. Kaartin joukko-osastot nauttivat keisarillisen perheen jäsenten suojeluksesta (kukin perheen jäsenistä toimi ainakin yhden kaartin joukko-osaston kunniapäällikkönä) ja monista erityisoikeuksista ja -vapauksista, kuten paremmasta palkasta, elinoloista ja muista etuisuuksista. Palveleminen jossakin kaartin joukko-osastoista avasi myös ovia korkeisiin siviilipuolen virkoihin ja nosti ylipäätään henkilön sosiaalista arvoasemaa Venäjän keisarikunnan aikaisessa yhteiskunnassa.

Luonnollisesti kaiken tämän vastapainona tuli kaartin maan tavallista riviarmeijaa suurempi vaatimustaso, joka heijastui koulutukseen ja sotilaalliseen kyvykkyyteen. Riviarmeija saattoi taistelutilanteeseen jouduttuaan käyttäytyä arvaamattomasti, mutta kaartilta odotettiin aina kunnon suoritusta, kurinalaisuutta, urhoollisuutta ja taistelutahtoa.

Organisaatio Seuraavassa keisarilliseen kaartiin kuuluneet sotilasyksiköt vuoden 1914 alussa:

Kaartin armeijakunta, Pietarin sotilaspiiri 1. Kaartin jalkaväkidivisioona. Tukikohta: Pietari, Fontanka 1. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Preobraženskin rykmentti Henkikaartin Semjonovin rykmentti 2. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Izmailovon rykmentti Henkikaartin jääkärirykmentti Henkikaartin 1. tykistöprikaati

2. Kaartin jalkaväkidivisioona. Tukikohta: Pietari, Fontanka 3. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Moskovan rykmentti Henkikaartin krenatöörirykmentti 4. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Paavalin rykmentti Henkikaartin suomenmaalainen rykmentti Henkikaartin 2. tykistöprikaati

Kaartin tarkk'ampujaprikaati. Tukikohta: Pietari, Fontanka Henkikaartin 1. Hänen majesteettinsa (H. M.) tarkk'ampujarykmentti Henkikaartin 2. Tsarskoje Selon tarkk'ampujarykmentti Henkikaartin 3. Hänen majesteettinsa tarkk'ampujarykmentti (vuoteen 1905: Henkikaartin 3. Suomen tarkk'ampujapataljoona) Henkikaartin 4. Keisarillisen perheen tarkk'ampujarykmentti Kaartin tarkk'ampujien tykistöpatteristo

1. Kaartin ratsuväkidivisioona. Tukikohta: Pietari, Fontanka 1. Kaartin ratsuväkiprikaati H. M. keisarinna Maria Fjodorovnan chevalierkaartin rykmentti Henkikaartin ratsurykmentti 2. Kaartin ratsuväkiprikaati Henkikaartin Hänen majesteettinsa kyrassieerirykmentti Henkikaartin H. M. keisarinna Maria Fjodorovnan kyrassieerirykmentti 3. Kaartin ratsuväkiprikaati Henkikaartin Hänen majesteettinsa kasakkarykmentti Henkikaartin Hänen Keisarillisen Korkeutensa (H.K.K.) perintöruhtinas tsarevitšin atamaani-rykmentti Henkikaartin yhdistetty kasakkarykmentti 1. Henkikaartin ratsutykistöpatteristo 1. Hänen majesteettinsa tykistöpatteri 4. H.K.K. perintöruhtinas tsarevitšin tykistöpatteri 6. Donin hänen majesteettinsa tykistöpatteri

2. Kaartin ratsuväkidivisioona. Tukikohta: Pietari, Fontanka 4. Kaartin ratsuväkiprikaati Henkikaartin ratsukrenatöörirykmentti Henkikaartin H. M. keisarinna Aleksandra Fjodorovnan ulaanirykmentti 5. Kaartin ratsuväkiprikaati Henkikaartin suuriruhtinatar Maria Pavlovnan rakuunarykmentti Henkikaartin Hänen majesteettinsa husaarirykmentti 2. Henkikaartin ratsutykistöpatteristo 2. General-Feldzeugmeister suuriruhtinas Mihail Nikolajevitšin tykistöpatteri 5. H.K.K. suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitšin tykistöpatteri

23. armeijakunta, Varsovan sotilaspiiri 3. Kaartin jalkaväkidivisioona. Tukikohta: Varsova 5. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Liettuan rykmentti Henkikaartin Käkisalmen, Itävallan keisarin rykmentti 6. Kaartin jalkaväkiprikaati Henkikaartin Pietarin, kuningas Fredrik Vilhelm III:n rykmentti Henkikaartin Volynian rykmentti Henkikaartin 3. tykistöprikaati

Erillinen Kaartin ratsuväkiprikaati. Tukikohta: Varsova Henkikaartin Hänen majesteettinsa ulaanirykmentti Henkikaartin Grodnon, suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitšin husaarirykmentti 3. H.K.K. suuriruhtinas Georgi Mihailovitšin tykistöpatteri

Kaartin armeijakunnasta riippumattomat osastot Seuraavat osastot oli liitetty kaartiin, mutta niitä johdettiin erillään kaartin armeijakunnasta.

Keskushallinnon alaisuudessa: Kaartin reserviratsuväkirykmentti Kaartin kenttäsantarmieskadroona Henkikaartin sapööripataljoona Kaartin rautatierykmentti Kaartin ekipaasi Kaartin ilmailujoukkojen lentoeskadroona

Keisarillisen päämajan komentajan alaisuudessa: Hänen keisarillisen majesteettinsa henkilökohtainen kasakkasaattue

Palatsin komendantin toimivallan alaisuudessa: Hänen keisarillisen majesteettinsa henkilökohtainen yhdistetty jalkaväkirykmentti

Keisarillisen hovimarsalkan alaisuudessa: Palatsin krenatöörikomppania

Sotilasarvot Vanhan kaartin upseerit olivat automaattisesti kaksi sotilasarvoa ja nuoren kaartin upseerit yhden sotilasarvon riviarmeijan upseereita korkeammalla; myöhemmin tämä muuttui niin että kaikki kaartin upseerit olivat automaattisesti vain yhden sotilasarvon riviarmeijan sotilaita korkeammalla.

Lähteet

Aiheesta muualla Bibliotekar.ru - Venäjän armeijan univormumallit, 1910

*