pienoiskuva|upright|Ivan Melež valkovenäläisessä postimerkissä 2021. Ivan Paulavitš Melež (, ; 8. helmikuuta 1921 nykyisen Homelin alueen H’oinikin piirin Gliništšan kylä – 9. elokuuta 1976 Minsk) oli valkovenäläinen neuvostokirjailija.
Ivan Melež syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän liittyi NKP:hen vuonna 1940, osallistui toiseen maailmansotaan ja valmistui vuonna 1945 Valko-Venäjän yliopiston filologisesta tiedekunnasta.
Meležin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1939. Kertomuskokoelmat U zaviruh’u (”Lumipyryssä”, 1946) ja Garatšy žniven (”Kuuma elokuu”, 1948) sekä romaani Minski napramak (”Minskin suunta”, 1949–1952) kertovat toisesta maailmansodasta Valko-Venäjän alueella. Kirjailijan tunnetuimpia teoksia ovat maaseudun kehitystä kuvaavat romaanit ”Kaikki ei vielä ole lopussa” (oikeammin ”Ihmiset suolla”, Ljudzi na balotse, 1961) ja Podyh’ navalnitsy (”Ukkosen hengitys”, 1965). Nimellä Paleskaja h’ronika (”Polesjen kronikkaa”) ne saivat Lenin-palkinnon vuonna 1972.
Melež sai Valko-Venäjän SNT:n kansankirjailijan arvonimen vuonna 1972. Hän toimi tasavallan korkeimman neuvoston edustajana, Maailman rauhanneuvoston jäsenenä ja Valko-Venäjän kirjailijaliiton varapuheenjohtajana.
Suomennettu teos Kaikki ei vielä ole lopussa: Polesjen kronikkaa. Suom. Leo Holm. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1965.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Valkovenäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet