Vasili Grigorjevitš Jan (, oikea sukunimi Jantševetski, Янчеве́цкий; 4. tammikuuta 1875 (J: 23. joulukuuta 1874) Kiova – 5. elokuuta 1954 Moskovan alueen Zvenigorod) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vasili Jan syntyi kreikan ja latinan opettajan perheeseen. Hän kävi lukion Tallinnassa ja valmistui vuonna 1897 Pietarin yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta. 1900-luvun alussa hän kierteli eri puolilla maailmaa toimien tallinnalaisen Revelskije izvestija -sanomalehden ja pietarilaisen Rossijan kirjeenvaihtajana. Vuosina 1907–1912 hän opetti Pietarin klassisessa lyseossa ja vuodesta 1912 lähtien työskenteli uutistoimiston kirjeenvaihtajana Konstantinopolissa ja Bukarestissa. Vuosina 1918–1923 Jan asui Siperian Minusinskissa ja sittemmin Moskovassa lukuun ottamatta vuosia 1926–1928, jolloin hän työskenteli toimittajana Samarkandissa.
Jan tunnetaan parhaiten historiallisesta proosastaan. Hänen pääteoksensa ovat 1200-luvun mongolivalloituksesta kertovat romaanit ”Tšingis-kaani” (Tšingis-han, 1939) ja ”Batu” (Batyi, 1942). Trilogian kolmas osa K ”poslednemu morju” (”Viimeiselle merelle”) ilmestyi kirjailijan kuoltua vuonna 1955. Huolelliseen taustatyöhön perustuvat mukaansatempaavat ja jännittävät romaanit ovat olleet pitkään suosittuja. Toisen maailmansodan ajankohtaiseksi tekemä ensimmäinen osa sai Stalin-palkinnon vuonna 1942.
Suomennettuja teoksia Tšingis-kaani: kertomus muinaisen Aasian oloista (13. vuosisadalta). Suom. Martti Räsänen. Helsinki: Suomen kirja, 1945. Batu: Tšingis-kaanin vallanperijä: historiallinen kertomus 13. vuosisadalta. Suom. Martti Räsänen ja E. Pärssinen. Helsinki: Suomen kirja, 1945.
Lähteet
Aiheesta muualla Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Vasili Jan
Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1954 kuolleet Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Venäläiset kirjailijat