Semanttis-pragmaattisella kielihäiriöllä (engl. Semantic Pragmatic Disorder, SPD tai Pragmatic language impairment, PLI) tarkoitetaan häiriötä puheen merkityssisällön ymmärtämisessä. Kyse on tiedon käsittelyn ongelmasta johtuvasta kokonaisvaltaisesta viestinnän häiriöstä. Semanttis-pragmaattinen kielihäiriö on abstraktiin ajatteluun ja asioiden mieltämiseen liittyvä monimutkainen ongelma, jota ei vielä täysin ymmärretä.

Henkilöiden, joilla on SPD, on vaikea ymmärtää tapahtuman keskeisin merkitys tai pääajatus. He keskittyvät tyypillisesti sellaisiin pieniin yksityiskohtiin, joita muut pitävät merkityksettöminä tai epäoleellisina. Henkilö saattaa esimerkiksi huomauttaa näpystä kasvoissasi, ennen kuin tervehtii sinua.

Henkilöiden, joilla on vaikeus ymmärtää asioiden ja sanojen merkityksiä, on vieläkin vaikeampaa yleistää ja ymmärtää merkitys uusissa tilanteissa.

Kommentit ja kysymykset kuten "Mistäs sinä sitten tulit?", "Mitä teet myöhemmin?" ja "Sepä oli erittäin nokkelaa sinulta!", ovat usein vaikeita ymmärtää henkilölle, jolla on SPD. Tällainen kieli edellyttää muutakin kuin kuuntelemista ja sanojen ymmärtämistä. Täytyisi ymmärtää muun muassa kuvaannollisia ilmauksia ja aikakäsitteitä. Kyky ymmärtää kieltä saattaa täysin kadota, kun opettaja kertoo vitsin, tai tekee muutaman sarkastisen huomautuksen kesken opetuksen. Tämä tuntuu usein hyvin epämiellyttävältä henkilöistä, joilla on SPD, koska heillä on taipumus ymmärtää kieltä kirjaimellisesti. Koska heidän on vaikea ymmärtää mitä muut ihmiset puhuessaan ajattelevat, heidän on usein myös vaikea huomata, kun muut valehtelevat.

Puheen tuotto on usein huomattavasti korkeammalla tasolla kuin varsinainen puheen ymmärrys. Henkilö, jolla on SPD, saattaa toistaa muiden ihmisten puhetta joko tasaisella tai laulavalla äänellä.

SPD-lapset oppivat kieltä eri tavalla kuin tyypillisesti kehittyneet lapset. He opettelevat sanoja usein ulkoa, vaikkeivat tiedä, mitä ne tarkoittavat, ja saattavat muistaa valtavat määrät aikuisilta opittuja lauseita, joita he toistavat usein tarkasti aina puhujan henkilökohtaista intonaatiota ja aksenttia myöten. Jos lasta pyytää antamaan selvityksen jostain tapahtumasta, sanat löytyvät usein haparoiden ja kerronta on hyvin katkonaista.

Nuoruusiässä SPD-henkilön puhe sisältää usein epätavallisen paljon kaikuna opittuja, sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja ja verrattaen vähän puhujan omiin tunteisiin ja ajatuksiin perustuvaa sisältöä. Semanttis-pragmaattiseen kielihäiriöön liittyy se, ettei henkilö välttämättä tee eroa ihmisten sosiaalisen statuksen tai iän välillä, vaan hän puhuttelee usein aikuisia, lapsia, opettajia ja vanhempia samalla tavalla.

SPD-lapset eivät välttämättä osaa tunnistaa, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää. Lapsen sopimaton tai kypsymätön kielenkäyttö voi toisinaan johtaa tilanteisiin, jotka ulkopuoliset kokevat kiusallisina. SPD-lapsi saattaa esimerkiksi kysyä "Miksi tuolla naisella on noin iso nenä?" tai kertoa perhesalaisuuksia henkilölle, jolta asia olisi haluttu pitää salassa.

SPD-nuoren on usein vaikea hahmottaa, mikä hänen tarinassaan on olennaista ja mikä ei, ja pyrkiessään kuvaamaan menneitä tapahtumia nuori pyrkii usein kertomaan ne hyvin yksityiskohtaisesti. Hänen voi olla myös vaikea tehdä eroa omien ja kuulijan ajatusten välillä, jolloin hän saattaa tehdä oletuksen, että jokin asia on yleisesti tiedossa. Tämä voi käytännössä näkyä hyvin harvasanaisina vastauksina. SPD-nuorella on usein vaikeuksia nähdä maailmaa toisten silmin tai ymmärtää, että muut ihmiset ajattelevat eri tavoin kuin itse.

SPD-lapset ovat usein huomattavasti kiinnostuneempia käytännön toiminnasta kuin mielikuvitusleikeistä. He ovat usein kiinnostuneista vedestä, motorisista leikeistä, koneiden käytöstä, siivoamisesta ja lelujen pinoamisesta.

Monilla SPD-henkilöillä on poikkeukselliset muistitaidot, jotka kompensoivat kommunikaatiovaikeuksia. Monilla on myös laaja varasto sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä fraaseja. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi kykynä muistaa yksityiskohtaisesti menneitä tapahtumia, jotka muut ovat jo kauan sitten unohtaneet. Moni SPD-lapsi muistaa ajoreitit niin, että voivat opastaa vanhempiaan pitkiäkin ajomatkoja. Jotkut SPD-henkilöt muistavat loistavasti lukemansa, kun taas toiset saattavat muistaa kuulemansa sävelet.

Osa SPD-lapsista oppii lukemaan aikaisin, mutta ei ymmärrä lukemaansa. Tätä kutsutaan nimellä hyperleksia. Toisille lukeminen ja kirjoittaminen on vaikeaa, ja tätä kutsutaan nimellä dysleksia eli lukihäiriö.

Katso myös Dysfasia

Lähteet Semantic Pragmatic Disorder

Luokka:Semiotiikka Luokka:Kehityspsykologia Luokka:Psykolingvistiikka Luokka:Kognitiivinen psykologia Luokka:Neurologiset poikkeavuudet