Vakuus tarkoittaa yleisesti jotakin, joka olemassaolollaan varmistaa tai takaa jonkin (tulevan) seikan. Sen synonyymi on tae. Konkreettisesti vakuus on jonkin seikan takeena oleva pantti, takuu, lupaus tai muu senkaltainen sitoumus.
Vakuus oikeustieteessä Velan vakuudella tarkoitetaan velkojalle etukäteen annettua varallisuusarvoista etuutta, joka on velkojan käytettävissä siinä tapauksessa, että velallinen ei maksa velkaansa.
Vakuudet jaetaan yleisesti henkilövakuuksiin ja esinevakuuksiin eli reaalivakuuksiin.
Henkilövakuus Henkilövakuuksille on ominaista, että vakuuden antaja sitoutuu takaamaan velan koko varallisuudellaan.
Henkilövakuuksia ovat muun muassa Takaus Takuu eli garantia On first demand -sitoumus Takaustarkoituksessa allekirjoitettu velkakirja Vekseli- ja sekkioikeuden aval Remburssi Del credere -sitoumus Luottovakuutus Henkilövakuuksista ylivoimaisesti yleisin on takaus. Eri vakuustyypeistä takaus on pantin jälkeen tärkein.
Esinevakuus Esinevakuudelle on ominaista, että velan vakuutena on tietty yksilöity osa vakuuden antajan omaisuudesta, esimerkiksi pantin arvo, eikä vakuuden antajan koko varallisuus.
Esinevakuuksia eli reaalivakuuksia ovat muun muassa Panttioikeus Käteispanttaus Irtaimet esineet, arvopaperisaatavat (esim. juoksevat velkakirjat) ja osakkeet (myös asunto-osakeyhtiön osakkeet). Kiinnitysperusteinen panttaus Kiinteistöt, alukset, ilma-alukset, tietyt ajoneuvot sekä yrityskiinnitys. Rekisteröimisperusteinen panttaus Muun muassa patentti, mallisuoja, tavaramerkki sekä arvo-osuudet. Ilmoituksenvarainen panttaus Muun muassa tavalliset saatavat (esim. tavalliset velkakirjat), kiinteistön tai arvo-osuuden jälkipanttaus sekä tapaukset, joissa panttiesine on kolmannen hallussa. Pidätysoikeus eli retentio-oikeus Vakuusluovutus Omistuksenpidätys (vakuustarkoituksessa) Rahoitusleasing Esinevakuuksista yleisin on pantti.
Muu vakuus Esimerkiksi jonkun suorituksen täyttämisen takaamiseksi voidaan antaa vakuudeksi rahaa. Tällainen rahavakuus ei kunnolla jäsenny henkilö- ja esinevakuuksien kategorioihin. Kyseessä ei ole varsinainen henkilövakuus, koska vakuudeksi on annettu tietynsuuruinen rahasumma; toisaalta siinä on henkilövakuuden piirteitä, koska jos vakuus ei riitä, sen asettaja voi joutua täydentämään vakuutta omalla varallisuudellaan. Se ei myöskään ole puhtaasti esinevakuus, koska käteinen raha ei ole irtain esine; toisaalta mikäli vakuus on annettu pankkitalletuksena, tällainen pankkitili voidaan pantata, mutta tällöin kyseessä on saamisoikeuden panttaus vakuudeksi. Käsitteiden pohdinta ei kuitenkaan ole asiassa olennaista; kyseessä on tilanne, jossa vakuuden saaja voi käyttää rahavakuuden hyväkseen, jos velallinen ei tee suoritusta tai tekee sen puutteellisena. Tyypillinen tällainen rahavakuus on alla mainittu vuokravakuus.
Vuokravakuus Vuokravakuudella tarkoitetaan vuokranmaksun tai muun vuokrasuhteeseen liittyvän velvoitteen takaamiseksi annettua vakuutta. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 8 §:ssä säädetään, että "kohtuullisen vakuuden asettamisesta sen vahingon varalle, että sopijapuoli ei täytä velvoitteitaan, voidaan sopia".Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (31.3.1995/481) Finlex Tällaista vakuutta kutsutaan yleensä myös nimellä takuuvuokra tai vuokratakuu. Tyypillisesti vuokravakuus on sovitun suuruinen rahasumma, Suomessa korkeintaan kolmen kuukauden vuokraa vastaava määrä. Mikään ei kuitenkaan estä sopimasta vakuudeksi myös jotain irtainta esinettä, joka luovutetaan vuokranantajalle pantiksi, tai jonkun toisen henkilön antamaa takausta vuokravelvoitteiden täyttämisen vakuudeksi.
Lähteet
Kirjallisuutta Takauksesta
Esinevakuuksista Eva Tammi-Salminen, Esinevakuusoikeuden perusteet, Helsinki: Talentum Pro 2015
(Huom! Kirjan sisältö on osittain vanhentunut.)
Vuokravakuudesta
Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit