Maasait eli masait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa, joka elää pääosin Kenian ja Tansanian alueella. Huolimatta nykyaikaisen yhteiskuntajärjestelmän kehittymisestä myös Afrikkaan maasait ovat pääosin säilyttäneet oman luonnonläheisen elintapansa ja kulttuurinsa. Maasait ovat yksi Afrikan tunnetuimmista etnisistä heimoista.
Maasaiden väkiluku ja asuinalueet thumb|left|upright=1.25|Kenian eteläosan kielikartta. Maasaiden alueet Tansanian rajalla on merkitty vaaleanpunaisella.
Maasai on ennen kaikkea kielellinen termi: ryhmän jäsenet voidaan määritellä heidän puhumansa kielen perusteella. Maasain käsite on muuttunut viime vuosisatojen aikana ja muuttuu edelleen; nykyisin monet ihmiset, joilla on maasai-identiteetti ja jotka puhuvat maasai-kieltä, eivät vietä paimentolaiselämää vaan metsästävät ja viljelevät maata.
Maasait puhuvat maasain eli maan kieltä, joka kuuluu nilosaharalaisten kielten itäniloottiseen ryhmään. Se on hyvin läheistä sukua Kenian keskiosissa elävien samburujen puhumalle samburun kielelle sekä Baringojärven eteläpuolella elävän camus-heimon camusin kielelle.
Maasaita asuu Kenian eteläosissa ja Tansanian pohjoisosissa Itä-Afrikan hautavajoaman läheisyydessä kuivilla alueilla.
Ethnologue-kirjassa vuodelta 2013 maasaikielen puhujien lukumääräksi arvioidaan 1,297 miljoonaa, joista Keniassa asui vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 842 000. Maasai-liiton arvio maasaiden kokonaismäärästä on noin miljoona. Tarkkojen lukujen määrittely on kuitenkin hankalaa, monet maasait kokevat väestönlaskennan hallituksen sekaantumiseksi heidän asioihinsa, eivätkä välttämättä anna oikeita lukuja. Tansanian väestönlaskennassa ihmisiä ei luokitella etnisiin ryhmiin.
Vaikka muut Afrikan heimot ovat aikojen saatossa järjestäytyneet enemmän tai vähemmän järjestyneiksi yhteiskunniksi ja kuningaskunniksi, maasait ovat aina säilyttäneet paimentolaisen elämäntyylinsä. Maasaiden läheisyydessä elää useita alkuperäisheimoja, niin sanottuja doroboja. He käyvät vaihtokauppaa maasaiden kanssa ja elävät eräänlaisessa symbioosissa heidän kanssaan. Maasait ovat kuitenkin hyvin omavaraisia. Yhteisön ulkopuolelta hankitaan lähinnä korujen valmistusmateriaali ja teräsosat aseisiin.
Historia Maasaiden arvellaan lähteneen jostakin Niilin laakson alueelta, josta he ovat vaeltaneet etelään nykyisille asuinsijoilleen parempien laidunmaiden toivossa. Heidän oli kuitenkin sodittava nämä maat itselleen, sillä ne olivat jo asuttuja. Maasaiden nykyiset alueet olivat jo silloin karjankasvattajien käytössä.Hurskainen & Siiriäinen 1995. 1830-luvulla maasait kävivät lyhyen sisällissodan, mutta pahimmat tappiot he kokivat kuitenkin 1800-luvun loppupuolella, kun Ison-Britannian kolonialismin myötä heiltä vietiin suuria osia maista. Vuonna 1870 Kenian kaikki klaanit yhdistyivät heimopäällikkö Laibonin, eli Orkoiyoin, alaisuuteen. 1880–1890-luvuilla maasaiden karjaa hävittivät taudit, jotka tuhosivat lähes 80 prosenttia karjasta. Ihmisiä taas kuoli koleraan ja nälänhätään, ja kaiken kaikkiaan maasaiden lukumäärä väheni noin 500 000:sta noin 40 000:een. Maasait eivät ole vieläkään täysin toipuneet onnettomuuksien aiheuttamasta itsetunnon romahduksesta.
Afrikkaan saapuneet eurooppalaiset pitivät maasaiden maankäyttöä erittäin tuhlailevana ja tehottomana. 1900-luvun alussa maasait joutuivat pienen vastarinnan jälkeen luovuttamaan lähes kaksi kolmasosaa laidunmaastaan briteille. Myöhemmin brittien siirtomaavallasta itsenäistyneet Afrikan valtiot, kuten Tansania ja Kenia, ovat vieneet maasaiden maista vielä enemmän ja jättäneet heille vain kuivimmat, viljelykseen kelpaamattomat maat. Maiden palautusta ovat luvanneet niin britit kuin itsenäistyneiden valtioiden hallituksetkin, mutta harva lupauksista on toteutunut. Tansanian Loliondossa hallitus kuitenkin palautti vuonna 2009 kuuden maasaikylän maat jotka oli määrätty haltuunotettaviksi luonnonsuojelualuetta varten.
Nykyisten länsimaalaismielisten hallitusten pyrkimyksiä rajoittaa maasaiden liikkumista ja maankäyttöä perustellaan usein eurooppalaisten vanhalla väitteellä maankäytön tehottomuudesta. Todellisuudessa juuri maasaiden tapa sopii parhaiten Afrikan olosuhteisiin, sillä kuiva maa ei kestä jatkuvaa laiduntamista, vaan aavikoituu, jos karjaa ei siirretä aika ajoin uuteen paikkaan.Hurskainen & Siiriäinen 1995, s. 170–179.
Kulttuuri Vaikka maasait yleisesti tunnetaankin hurjina sotureina, heidän kulttuurinsa perustuu ennen kaikkea nautakarjaan. Maasaiden mahdollisuuksia harjoittaa perinteistä elinkeinoaan karjankasvatusta on kaventanut Masai Maran ja Serengetin luonnonpuistojen laajentaminen perinteisille laidunalueille.
Uskonto
thumb|upright|Maasaiheimon mies
Maasait uskovat yhteen jumalaan, joka on sekä hyvä että paha, sekä mies että nainen. He uskovat, että jumala Ngai (vaihtoehtoisia kirjoitusmuotoja ovat myös Engai ja Enkai) on antanut kaiken karjan maasaille, ja muut nautoja kasvattavat ihmiset ovat varastaneet eläimensä maasailta. Uskomus on vuosisatojen aikana johtanut verisiin, ihmishenkiä vaatineisiin yhteenottoihin alueen muiden heimojen kanssa, kun maasait ovat suojelleet ”omaisuuttaan”.
Ngai näkyy kaikkialla luonnossa. Maasaiden symboliikassa väreillä on suuri merkitys. Tärkeimmät värit ovat musta ja punainen. Musta edustaa hyvyyttä, viisautta, hedelmällisyyttä ja turvallisuutta. Punainen taas kuolemaa, sotaa ja kuivuutta. Ngai on joko punainen tai musta sen mukaan, onko hän tyytyväinen vai tyytymätön alamaisiinsa.
Maallisena uskonnon johtajana toimii laibon. Tarinan mukaan hän polveutuu suoraan Ngaista. Laibon huolehtii uskonnosta, rituaaleista, tulevaisuuden ennustamisesta ja terveydenhuollosta. Hänellä ei ole varsinaista poliittista valtaa, mutta jos hän on pätevä, myös heimon vanhimmat kunnioittavat häntä.
Niin kristityt kuin muslimitkin ovat yrittäneet käännyttää maasaita, mutta ilman suurta menestystä. Parhaiten on onnistunut kristinusko: nykyisin maasaista noin neljännes on kristittyjä, loput perinteisen uskonnon kannattajia.
Rituaalit Maasaiden kansanperinteeseen kuuluu useita hengellisiä rituaaleja ja seremonioita. Perinteinen rituaali on muun muassa elävän lehmän kaulalaskimosta nuolella tehdyn reiän kautta valutetun, lehmän maitoon sekoitetun, veren juominen. Juoman uskotaan antavan erikoisvoimia. Lehmää hoidetaan hellästi kunnes haava sen kaulalaskimossa paranee.
Ehkä tunnetuin seremonia on ”hyppytanssi”, jossa nuoret morani-soturit loikkivat ilmaan osoittaakseen voimaansa ja notkeuttaan. Urhoollisuuttaan osoittaakseen moranin täytyi ennen vanhaan tappaa leijona. Nykyisin leijonia surmataan vain silloin kun niiden voidaan osoittaa olevan haitaksi karjanhoidolle. Entisinä aikoina nuorten poikien piti myös rakentaa uusi kylä ja elää siellä tietty aika tullakseen mieheksi. Nykyisin erilliseen sotilasleiriin eristäytyminen on enemmän symbolinen kuin käytännön eristäytyminen.
Maasaiperinteeseen kuuluu myös ympärileikkaus, joka tehdään molemmille sukupuolille. Vanhat miehet leikkaavat nuoren pojan, joka ei saa seremonian aikana itkeä eikä päästää ääntä, kun taas vanhemmat naiset toteuttavat nuorten tyttöjen ympärileikkauksen, minkä aikana itkeminen on sallittua. Kenian viranomaiset eivät ole onnistuneet kitkemään perinnettä, sillä sitä puolustavat erityisesti maasainaiset. Tyttöjen ympärileikkaus on kiellettyä sekä Tansaniassa että Keniassa. Nuorten tyttöjen ympärileikkausperinnettä ylläpitää myös vanha maasaimiesten ajatus siitä, että tyttö, jota ei ole ympärileikattu, ei ole naimisiinmenokelpoinen. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet tyttöjen ympärileikkauksien lopettamista, mutta eivät ole vaatineet poikien ympärileikkauksilta samaa.
Tärkeimmät rituaalit thumb|Maasaitanssi thumb|Maasaityttöjä Rituaalit vaihtelevat alueelta toiselle jonkun verran. Luettelossa annetut ikävuodet ovat suuntaa antavia ja koettavat kertoa kuinka kauan kukin vaihe kestää tai minkä ikäisenä seremoniaan osallistutaan.
Miehet Einoto, syntymä. Enkidunkoto e nkara, (puolen vuoden ikäisenä), hiusten leikkaus ja nimen anto. Emurata, (murrosikä). Ympärileikkaus, siirtyminen lapsuudesta seuraavaan ikävaiheeseen. Emurano, (18–23 vuoden iässä) Sotilaan ura alkaa. Eunoto, (24–28 vuoden iässä) vanhempi sotilas ja perheen perustaminen. Enkeeya, kuolema.
Naiset Einoto, syntymä. Enkidunkoto e nkara, (puolen vuoden iässä) hiusten leikkaus ja nimen anto. Eentitoisho, (5–10 vuoden iässä) naisten tehtävien (kodinhoito) opettelu. Emurata, (murrosikä), tyttöjen ympärileikkaus, siirtyminen lapsuudesta seuraavaan ikävaiheeseen. Asai entito, (pian ympärileikkauksen jälkeen [11–16 vuotta]), kihlautuminen ja naimisiinmeno. Enkeeya, kuolema.
Terveydenhoito Maasait liikkuvat hyvin paljon ja syövät terveellisesti. Sairauksien hoitoon on kahdenlaisia lääkkeitä, fyysisiä ja henkisiä. Laibon ei vain paranna potilaan fyysistä vaivaa, vaan myös kehittää potilaitaan henkisesti. Kaikki lääkkeet löytyvät luonnosta ja laibonilla on laaja perimätieto siitä, mikä kasvi auttaa mihinkin vaivaan. Lisäksi sotilaat käyttävät mietoa huumetta nimeltä olkiloriti, joka kiihottaa heitä. Tätä käytetään lähinnä tärkeissä seremonioissa ja rohkeutta vaativissa tehtävissä.
Viime vuosina maasaiden lääkintätaito on levinnyt myös muualle Afrikkaan. Esimerkiksi Sambiassa lähes kaikki luontaislääkärit ja lääkitsijät ovat maasaita. Näillä lääkitsijöillä ei kuitenkaan usein ole virallista todistusta taidoistaan, mihin suurin syy on todistuksen korkea hinta, ja siksi asiakkaiden on vaikea erottaa huijareita oikeista.
Vaatetus Maasait pukeutuvat aina punaiseen vaatteeseen, jonka alla pidetään yksinkertaista sinistä vaatekappaletta. Tansaniassa maasait usein käyttävät yksinkertaisia sandaaleita, jotka on joskus pohjattu auton tai moottoripyörän pyörän kumilla. Sekä miehet että naiset käyttävät puisia rannerenkaita.
Miehet ja naiset thumb|Lehmänlannasta ja oksista tehty maja. Maasaiyhteisössä miehen arvo- ja vaikutusvalta perustuu hänen lastensa, vaimojensa ja omistamiensa eläinten määrään. Miestä pidetään köyhänä, jos hänellä on alle viisikymmentä nautaa.
Toisin kuin yleensä afrikkalaisten heimojen keskuudessa maasaikulttuurissa naisilla on vahva asema. Miesten tehtävä on kylän puolustaminen ja karjan paimentaminen. Naiset rakentavat majat, hoitavat lapset, lypsävät lehmät, keräävät polttopuut, noutavat veden ja tekevät ruoan. Naiset eivät ole mukana ikäluokkajärjestelmässä vaan kuuluvat samaan ryhmään kuin miehensä. Maasaiyhteisössä yhteiskunnallinen asema ei määräydy sukupuolen vaan iän mukaan. Näin ollen vanhempi nainen on korkeammassa asemassa kuin nuorempi mies. Sukulaisuus ja periytyminen riippuvat miehestä. Tehtäviensä takia naiset pysyvät tarkasti majansa läheisyydessä. Saavuttaessaan murrosiän naiset menevät naimisiin. Runsaiden myötäjäisten takia (useita lehmiä ja rahaa) avioerot ovat hyvin harvinaisia. Naisilla on valta lehmiin ja niiden tuotoksiin, mutta he eivät saa myydä karjaa. Uskonnollisissa rituaaleissa naisilla on yhtä tärkeä asema kuin miehillä. Maasait asuvat perinteisesti perheen naisen rakentamissa, kuivatusta lehmänlannasta ja oksista rakennetuissa majoissa.
Kauneusihanteet thumb|Maasaiden torikauppaa Tansaniassa. Maasait tunnetaan erilaisista koristehelmistään (helmet eivät ole aitoja), jotka tuodaan maasaiden torikauppaan Intiasta. Niistä tehdään leveitä kaulakoruja. Korujen muoto kertoo, mihin heimoon nainen kuuluu. Naisilla on myös metallikoruja, joita pidetään kaulassa, nilkoissa, korvissa ja ranteissa. Kaikki maasait ajelevat päänsä kaljuiksi. Vain vastasyntyneillä, pienillä lapsilla, nuorilla sotureilla sekä niillä naisilla, jotka eivät saa lapsia, on pitkät hiukset. Sekä miehillä että naisilla pieniä auringossa palaneita iholaikkuja pidetään kauniina.
Naimisiinmeno left|thumb|upright|Nuori maasaimies.