pienoiskuva|Stackelberg-suvun vaakuna. Stackelberg on alkuperältään alasaksilainen suku, jonka vanhin tunnettu edustaja eli kantaisä on kölniläinen Waldewerus de Stackelberg. Suomeen Stackelberg suku levittäytyi 1500-luvulta Baltiasta ja jo 1600-luvulla suku oli sotilassukuna niittänyt mainetta.
Jalkaväenkenraali Bernt Otto Stackelberg naturalisointiin 7. syyskuuta 1726 ja korotettiin vapaaherraksi 11. heinäkuuta 1727. Viitattu 28.3.2011.
Suvun jäseniä Berndt Otto Stackelberg (vanhempi) (1662–1734), ruotsalainen sotamarsalkka, joka osallistui suureen Pohjan sotaan everstinä ja oli Ruotsin Suomessa olleiden joukkojen ylipäällikkö sodan jälkeen. Berndt Otto Stackelberg (nuorempi) (1703–1787), ruotsalainen vapaaherra ja sotamarsalkka, joka toimi 1772–1780 Ruotsin Suomen joukkojen ylipäällikkönä. Fredrik Ulrik Bernt Otto Stackelberg (1745–1810), everstiluutnantti ja Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivämies, Berndt Otto Stackelberg nuoremman poika. Berndt Robert Gustaf Stackelberg (1784–1845), majuri ja Ruotsin Saint-Barthélemyn kuvernööri vuosina 1812–1816, Berndt Magnus Stackelbergin poika, Berndt Otto Stackelberg nuoremman pojanpoika. Fredrik Magnus Stackelberg (1857–1929), suomalainen vapaaherra, sukututkija ja virka- ja valtiopäivämies. Fredrik Hjalmar Stackelberg (1866–1928), suomalainen vapaaherra, tilanomistaja ja liike- ja valtiopäivämies, Fredrik Magnus Stackelbergin veli. Berndt Reinhold Hjalmar Stackelberg (1899–1950), suomalainen vapaaherra, Suomen armeijan eversti ja ratsuväen upseeri, Fredrik Hjalmar Stackelbergin poika. Clarice Stackelberg (o.s. Proctor; 1912–1962), brittiläissyntyinen taiteilija, avioitui Alexander Stackelbergin kanssa vuonna 1935.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Baltian aateli Luokka:Suomalaiset aatelissuvut