Tunturikangas on tunturipaljakalla yleinen varpuvaltainenHenry Väre, Rauni Partanen: Suomen tunturikasvio. Metsäkustannus OY 2009, , s. 14. kasvillisuustyyppi, joka on joko puutonta tai puuston peittävyys on alle 10 %. Tunturien heinäkankaita ei lueta varsinaisiin tunturikankaisiin. Tunturikankaan kasvillisuuteen vaikuttaa muun muassa pinnanmuodoista johtuva maaston korkeuden ja lumensyvyyden vaihtelu ja ilmaston mereisyys ja mantereisuus.Yrjö Norokorpi, Heikki Eeronheimo, Seppo Eurola, Risto Heikkinen, Peter Johansson, Jouko Kumpula, Katariina Mäkelä, Seppo Neuvonen, Juha Sihvo, Saara Tynys & Risto Virtanen (2008): Osa 2.8 Tunturit., s. 492. Teoksessa: Esimerkiksi mantereiset kuivat alueet ovat jäkälävaltaisia, kosteat mereiset alueet sammalvaltaisia ja näiden välillä olevilla alueilla kasvaa suunnilleen yhtä paljon sekä sammalta että jäkälää.Haapasaari 1988
Maaperällä on myös suuri vaikutus. Silikaattikallioilla kasvaa karua tunturikangasta, joka on yleisin tunturikankaiden pääryhmä. Karbonaattikallioilla, useimmiten dolomiittikallioilla kasvaa ravinteista tunturikangasta, joka on Suomessa harvinaista. Karuilla tunturikankailla kasvaa muun muassa variksenmarjaa, kanervaa, liekovarpiota, vaivaiskoivua ja mustikkaa. Karut tunturikankaat jaetaan tuulikankaisiin (tuulenpieksämäkankaisiin), variksenmarjakankaisiin, vaivaiskoivukankaisiin, mustikkakankaisiin, kurjenkanervakankaisiin, kanervakankaisiin ja liekovarpiokankaisiinNorokorpi et al. 2008, s. 494.. Talvella lumettomilla tuulikankailla kasvaa muun muassa variksenmarjaa, riekonmarjaa ja sielikköä, mutta vähemmän liekovarpiota ja vaivaiskoivua. Tunturikankaita ovat myös mereiset kanervakankaat ja keskipaljakan liekovarpiokankaat. Ravinteisia tunturikankaita luonnehtivat lapinvuokkoNorokorpi et al. 2008, s. 503. ja niukkaravinteisia tunturikankaita runsaampi heinä-, ruoho- ja sarakasvillisuus. Tunturikankailla ei yleensä kasva puita tai niitä on vain vähän.
Katso myös Lapinvuokkokangas
Lähteet
Luokka:Biotoopit Luokka:Tunturipaljakka