Vladimir Vasiljevitš Kirpitšnikov (, 7. heinäkuuta 1903, Simbirsk – 28. elokuuta 1950, Moskova) oli neuvostoliittolainen divisioonan komentaja toisen maailmansodan aikana. Hän oli arvoltaan kenraalimajuri ja toimi sekä talvisodassa että jatkosodassa Neuvostoliiton 43. jalkaväkidivisioonan komentajana. Kirpitšnikov oli ainoa kenraalin arvoinen suomalaisten saama sotavanki talvi- ja jatkosotien aikana.

Varhaiset vuodet Kirpitšnikov valmistui kadettina Uljanovskin jalkaväkikoulusta vuonna 1925. Hän palveli Leningradin 11. jalkaväkidivisioonan ensin joukkueenjohtajana tämän jälkeen komppanianpäällikkönä sekä lopulta pataljoonankomentajana vuoteen 1937 asti. Kirpitšnikov osallistui Espanjan sisällissotaan rykmentin esikunnan komentajana, jossa tehtävässä hänet palkittiin punaisella tähdellä.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 545 Kirpitšnikov nimitettiin 43. jalkaväkidivisioonan komentajaksi 23. elokuuta 1939.Raunio & Kilin (2005), s. 286

Talvisota Talvisodan loppuvaiheella maaliskuussa Kirpitšnikov komensi 43. jalkaväkidivisioonaa Viipurinlahden taistelussa. Hyökkäysjoukot saivat haltuunsa pääosan Uuraan saarista 9. maaliskuuta ja etenivät seuraavana päivänä Viipurinlahden länsipuolelle. Sodan loppuun mennessä joukot eivät kuitenkaan päässeet tavoitteisiinsa verisissä saaristotaisteluissa. Neuvostoliittolaisia divisioonia (42.D, 43.D, 113.D.) oli vastassa Johan Arajuuren johtama suomalaisten 4. divisioona.Raunio & Kilin (2005), s. 287 Kirpitšnikov palkittiin komentajuudestaan punaisella lipulla.

Jatkosota Vangitseminen Viipurin suurmotissa Ennen jatkosotaa Kirpitšnikov suoritti opintoja Frunzen sotilasakatemiassa, jossa valmentauduttiin korkeimpaan toimituspäällystöön. Jatkosodassa 43. jalkaväkidivisioona kuului osana Neuvostoliiton 50. armeijakuntaa, ja se sai tehtäväkseen Viipurin seudun puolustamisen.Raunio & Kilin (2007), s. 92 50. armeijakuntaa vastassa oli rajan takana suoraan Suomen IV armeijakuntaa sekä pohjoisemmassa Suomen V armeijakunta. Suomalaiset ylittivät rajan Karjalankannaksen kohdalla 31. heinäkuuta. Kirpitšnikov otti vastuulleen Viipurin puolustuksen, ja 43. divisioona vetäytyi käsketylle puolustustasalle länteen päin.Raunio & Kilin (2007), s. 128 Hän hallinnoi oman divisioonansa lisäksi 23. armeijan kahta jalkaväkidivisioonaa (115.D ja 123.D).Raunio & Kilin (2007), s. 143

Suomalaiset joukot lähestyivät puolustuksesta huolimatta Viipuria lännestä ja pohjoisesta. Rintaman komentaja Markian Popov kritisoi 25. elokuuta Kirpitšnikovin toimintaa ja uhkaili häntä ja komissaaria kenttäoikeudella.Raunio & Kilin (2007), s. 133 Neuvostoliiton Luoteisen Suunnan ylipäällikön Kliment Vorošilovin tahdon mukaisesti Viipuri haluttiin pitää viimeiseen saakka. Tämä aiheutti koko talvi- ja jatkosodan suurimman motin Por­lammen alueelle. Neuvostoliittolaiset onnistuivat evakuoimaan vain osan miehistä Koivistoon ja edelleen Leningradiin. Raskas kalusto jäi kokonaan suomalaisille.Raunio & Kilin (2007), s. 135 Sotavankeja oli noin 9 000. Kirpitšnikov sai lievän ruhjevamman ja joutui suomalaisten sotavangiksi 1. syyskuuta.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 546 Hän oli ainoa kenraalin arvoinen vanki talvi- ja jatkosotien aikana.Raunio & Kilin (2007), s. 139

Kuulustelut Kirpitšnikovin kuulustelut suoritettiin kenttäteltassa heti vangitsemisen jälkeen ja suomalaiset onnistuivat vahvistamaan aiemmat tiedustelutiedot sekä saamaan tietoja puna-armeijan joukoista kannaksella. Kolmen päivän kuluttua hänet siirrettiin jatkokuulusteluihin armeijakunnan esikuntaan Karisalmessa. 12. syyskuuta hänet kuljetettiin armeijan päämajaan Mikkeliin, missä kuulustelut jatkuivat lokakuun loppuun asti. Suomalaiskuulustelijat arvioivat Kirpitšnikovin suhtautuvan kriittisesti neuvostojärjestelmään, joten hänet siirrettiin Helsinkiin Päämajan propagandaosaston käyttöön. Kirpitšnikov ei painostuksista huolimatta suostunut johtamaan neuvostovastaista liikettä, mutta hän sen sijaan kirjoitti joitakin kriittisiä artikkeleita.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 547 Artikkeleissa Kirpitšnikov käsitteli muun muassa vallankaappauksen mahdollisuutta, valkoisen emigranttiliikkeen kannatusta, NKVD:n toimintaa sekä arkea ja perhe-elämää Neuvostoliitossa.

Vankeusaika Joulukuun alussa Kirpitšnikov siirrettiin neuvostoupseereita varten perustettuun Sotavankileiri 1:een, joka toimi Köyliön varavankilan yhteydessä. Paikka oli toiminut jo talvisodan aikana 300 sotavangin sotavankileirinä.Leskinen & Juutilainen (2005), Kujansuu, Juha: "Jatkosodan politrukki- ja upseerisotavangit", s. 1041 Kirpitšnikovin lisäksi leirille oli sijoitettu alemman tason upseereita ja sotilasvirkamiehiä. Yhteensä Suomi sai jatkosodan aikana vangiksi 1 877 neuvostoupseeria. Kirpitšnikovista kuvattiin sotavankileirillä uutisfilmi, ja lehdissä ilmestyi vangittua kenraalia koskevia artikkeleita.

Vuoden 1942 alussa Kirpitšnikov ja 120 muuta neuvostoupseeria joutuivat eristykseen kieltäydyttään työnteosta. Seuraavasta 12 kuukaudesta hän vietti 11 kuukautta yksinnäissellissä.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 548 Kesästä 1942 lähtien vankeja luovutettiin maanviljelijöille maataloustöihin ja talveksi metsätöihin. Vuodesta 1943 sotavankiupseerit saivat käyttöönsä päivärahaa, jota saattoi käyttää leirin kanttiinissa mikäli osallistui töihin. Toukokuun 1944 tilaston mukaan 1,8 prosenttia sotavankiupseereista ei osallistunut töihin vaan kulutti aikansa mieluummin lukemalla.Leskinen & Juutilainen (2005), Kujansuu, Juha: "Jatkosodan politrukki- ja upseerisotavangit", s. 1044

Sodan jälkeen sotavangit kertoivat, että leirijohto oli tarjonnut Kirpitšnikoville päällikkyyttä Neuvostoliittoa vastaan taistelevassa Venäjän vapautusarmeijassa. Hänen kerrotaan kirjoittaneen asiasta kirjeen kesällä 1943 saksalaisten puolelle siirtyneelle kenraaliluutnantti Andrei Vlasoville. Tieto on epävarma, sillä asiaa ei voida vahvistaa muusta lähteestä.Leskinen & Juutilainen (2005), Kujansuu, Juha: "Jatkosodan politrukki- ja upseerisotavangit", s. 1045

Oikeudenkäynti Neuvostoliitossa ja teloitus Jatkosota päättyi Moskovan välirauhaan syyskuussa ja Sotavankileiri 1:n vangit pääsivät junavaunuissa Neuvostoliittoon lokakuun puolivälissä. Heti rajalla entiset vangit kuljetettiin puna-armeijan tarkastuspisteisiin kuulusteltaviksi, minkä jälkeen he joutuivat Smeršin karanteenileireille. Siellä kuulustelijat syyttivät Kirpitšnikovia maanpetoksesta. Täältä hänet siirrettiin Podolskin leirille, missä Kirpitšnikov vietti aikansa toukokuuhun 1945 asti.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 549 Lopulta hänet siirrettiin Moskovan Lefortovon vankilaan tuomittavaksi.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 550 Kirpitšnikovin juttu käsiteltiin 28. elokuuta 1950 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegion suljetussa oikeudenkäynnissä. Hänet tuomittiin teloitettavaksi ampumalla, minkä lisäksi omaisuus määrättiin takavarikoitavaksi. Tuomio pantiin täytäntöön heti samana päivänä.Westerlund (2008), Hristoforov, Vasili: "Kenraali Kirpitšnikovin sotavankeus ja paluu Neuvostoliittoon", s. 552

Lähteet

Viitteet

Luokka:Neuvostoliittolaiset kenraalit Luokka:Espanjan sisällissodan sotilaat Luokka:Neuvostoliittolaiset teloitetut Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1950 kuolleet Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat