De pomo, koko nimeltään Tractatus de pomo et morte incliti principi philosophorum Aristotelis ("Omenasta" tai "Aristoteleen kuolema"; ) on keskiaikainen uusplatonilainen teos, joka on laitettu Aristoteleen nimiin, mutta kuuluu todellisuudessa tämän epäperäisiin teoksiin (Pseudo-Aristoteles). Teoksessa Aristoteles esitetään puolustamassa hyvin platonilaista näkemystä sielun kuolemattomuudesta.
Historia
Teos on todennäköisesti alkuperältään arabiankielinen, ja myöhemmin käännetty hepreaksi ja latinaksi. Teoksen todellista kirjoittajaa tai täsmällistä kirjoitusajankohtaa tunneta. Se on kuitenkin kirjoitettu ennen 900-lukua. Keskiajalla kaikki eivät vakuuttuneet teoksen aitoudesta, mutta varsinkin sellaiset ajattelijat, jotka halusivat puolustaa sitä näkemystä, että Aristoteles itse olisi päässyt taivaaseen, puolustivat sen aitoutta. Teoksen tunnisti epäperäiseksi viimeistään Maimonides.
Sisältö
Teoksessa Aristoteles luennoi kuolinvuoteellaan sielun kuolemattomuudesta oppilailleen, jotka ovat tulleet käymään hänen luonaan. Asetelma ja opetuksen aihe ovat siis samanlaiset kuin Sokrateella Platonin kirjoittamassa dialogissa Faidon. Teoksen nimi, De pomo eli "Omenasta", tulee siitä, että Aristoteles saa ajoittain puheensa lomassa uutta elinvoimaa haistelemalla omenaa.
Aristoteles opettaa muun muassa, että tietäminen kuuluu sielun olemukseen, ja filosofia on tietämisen korkein muoto. Se autuus, joka odottaa tietämiselle omistautunutta sielua kuoleman jälkeen, koostuu täydellisestä tietämisestä. Vastaavasti tietämättömyydestä rangaistaan suuremmalla tietämättömyydellä. Edelleen, hyve on samaa kuin tietäminen. Se joka tuntee oman itsensä, omaa tässä tietämisessä mahdollisuuden ymmärtää ikuista ja "olla kuolematon". Näin filosofi ei pelkää kuolemaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Aristoteleen teokset Luokka:Uusplatonismi