Vincent Peter ”Vinnie” Jones (s. 5. tammikuuta 1965 Watford) on englantilainen walesilainen entinen jalkapalloilija, nykyään näyttelijä.
Jalkapalloura Jones pelasi vuodet 1984–1986 konferenssijoukkue Wealdstonessa, minkä jälkeen hän pelasi kauden Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen IFK Holmsundin riveissä. Syksyllä 1986 hän siirtyi englantilaiseen pääsarjatason, silloisen 1. divisioonan, seuraan Wimbledon FC:hen. Hän oli voittamassa Wimbledonissa FA Cupia vuonna 1988, mikä jäi seuran historian parhaaksi saavutukseksi. Vuonna 1989 Jones siirtyi Leeds Unitediin, jossa pelasi yhden täyden kauden ja oli nostamassa seuraa pääsarjatasolle. Leeds-visiitin jälkeen hän siirtyi ensin kaudeksi Sheffield Unitediin, josta matka jatkui Chelseaan vuonna 1991. Jones palasi Wimbledoniin vuonna 1992, Valioliigan aloitusvuonna, ja pelasi seurassa suurimman osan loppu-urastaan. Vuonna 1998 hän toimi vielä lyhyen aikaa Queens Park Rangersin pelaajavalmentajana.
Jones tunnettiin pelaajaurallaan kovanaaman maineestaan. Hän joutui uransa aikana ulosajetuksi 12 kertaa ja vuonna 1992 hän sai Chelsean ottelussa Sheffield Unitedia vastaan keltaisen kortin vain kolme sekuntia ottelun alkamisen jälkeen taklattuaan Dane Whitehouseahttp://www.guardian.co.uk/football/2000/dec/20/newsstory.sport6. Eräs hänen tunnettuimmista tempauksistaan oli puristaa Paul Gascoignea nivusista kesken pelinhttp://www.weirdpicturearchive.com/pics/vinniejones.php. Vuonna 1992 hän toimi juontajana videolla Soccer’s Hard Men. Video herätti kohua ja Jones sai Englannin jalkapalloliitolta 20 000 punnan sakot sekä kuuden kuukauden pelikiellon, koska toi liiton mielestä lajille huonoa mainetta.
Vinnie Jones oli eräs Wimbledonin ”Crazy Gang” -aikakauden tärkeimmistä pelaajista Dennis Wisen, John Fashanun ja Lawrie Sanchezin ohella.
Englantilaissyntyinen Jones edusti maajoukkuetasolla Walesia, kun selvisi, että hänen taustansa salli sen; hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli kotoisin Walesista. Jones oli Walesin joukkueen kapteeni ja pelasi kahdeksassa A-maaottelussa.
Näyttelijänura Lopetettuaan jalkapallouransa Jones on toiminut näyttelijänä. Hän on esiintynyt yli 30 elokuvassa, muun muassa elokuvissa Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch – hävyttömät, Puhallettu 60 sekunnissa ja Salasana: Swordfish. Vuonna 2006 hän esitti Juggernautia elokuvassa X-Men: Viimeinen kohtaaminen.
Filmografia
Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998) Rebell Yell (2000) Puhallettu 60 sekunnissa (Gone in Sixty Seconds, 2000) Snatch – hävyttömät (Snatch, 2000) Salasana: Swordfish (Swordfish, 2001) Mean Machine (2001) Night at the Golden Eagle (2002) The Big Bounce – huijaus Havaijilla (2004) Tooth (2004) Eurotrip (2004) Hollywood Flies (2004) Survive Style 5+ (2004) Blast! (2004) The Number One Girl (2005) Slipstream (2005) Submerged (2005) The Other Half (2005) Mysterious Island (2005) She’s the Man (2006) Played (2006) X-Men: Viimeinen kohtaaminen (X-Men: The Last Stand, 2006) Karvinen 2 (Garfield: A Tail of Two Kitties, 2006) – äänirooli The Condemned (2007) 7-10 Split (2007) The Riddle (2007) Strength and Honour (2007) Tooth & Nail (2007) Hell Ride (2008) Loaded (2008)
The Midnight Meat Train (2008) The Bleeding (2008) Tappolistalla (The Heavy, 2010) Kill the Irishman (2011) Company of Heroes (2013) Fractured (2013) In Security (2013) Escape Plan (2013) Extraction (2013) Ambushed (2013) Blood of Redemption (2013) A Perfect Vacation (2014) Redirected (2014) A Certain Justice (2014) Way of the Wicked (2014) Beyond Justice (2014) Reaper (2014) Gutshot Straight (2014) 6 Ways to Sundown (2014) Vychislitel (2014) Rivers 9 (2014) Inversion (2015) Checkmate (2015) Toxin (2015) The Midnight Man (2015) Gridlocked (2015) Overtown (2015) Isolation'' (2015)
Lähteet
Aiheesta muualla Jonesin verkkosivut
Luokka:Walesilaiset jalkapalloilijat Luokka:Walesilaiset jalkapallovalmentajat Luokka:Walesilaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1965 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt