Tampereen Ilveksen SM-liigakausi 2009–2010

SM-liigakausi 2009–2010 oli Tampereen Ilveksen 35. kausi jääkiekon SM-liigassa. Ilves pelasi runkosarjassa 58 ottelua. Runkosarja alkoi 10. syyskuuta vierasottelulla Tapparaa vastaan Tampereella Hakametsän jäähallissa ja päättyi viimeisellä kierroksella 20. maaliskuuta vierasottelulla Saimaan Palloa vastaan Lappeenrannassa. Ilves sijoittui runkosarjassa viimeiselle sijalle ja joutui liigakarsintaan Jokipoikia vastaan. Ilves kuitenkin säilytti liigapaikkansa otteluvoitoin 4–1.

Sarjataulukko Sijoitus Joukkue O 3P 2P 1P 0P TM PM ME P P/O 1. JYP 58 31 6 6 15 173 132 +41 111 1,91 2. KalPa 58 31 5 6 16 164 135 +29 109 1,88 3. Lukko 58 30 5 7 16 178 136 +42 107 1,84 4. HIFK 58 30 6 2 20 185 152 +33 104 1,79 5. HPK 58 26 3 7 22 153 154 -1 91 1,57 6. TPS 58 25 6 2 25 169 169 0 89 1,53 7. Tappara 58 24 4 6 24 181 181 0 86 1,48 8. Blues 58 19 9 7 23 145 155 -10 82 1,41 9. Kärpät 58 21 7 4 26 150 163 -13 81 1,40 10. Jokerit 58 22 4 4 28 144 157 -13 78 1,34 11. SaiPa 58 20 6 5 27 154 176 -22 77 1,33 12. Pelicans 58 18 6 7 27 166 197 -31 73 1,26 13. Ässät 58 18 7 4 29 151 170 -19 72 1,24 14. Ilves 58 17 0 7 34 155 191 -36 58 1,00

Kokoonpano Ilveksen joukkue kaudelle lähdettäessä.

Lähtökohdat kauteen Tampereen Ilves lähti kauteen kysymyksiä täynnä. Ilveksen edellinen kausi päättyi mahalaskuun. Tälle kaudelle joukkue uudistui rajusti, joten moni uskoi Ilveksen onnistuvan paremmin tällä kaudella viime kauteen nähden. Muutoksista huolimatta suurimmalla osalla joukkueen pelaajista oli vahva Ilves-tausta.

Joukkue Ilveksen joukkue uudistui paljon kaudelle 2009-2010. Kahdella edellisellä kaudella Ilveksen päävalmentajana toiminut Sakari Pietilä jätti tehtävänsä menestysvalmentaja Heikki Mälkiälle, jonka edellinen pesti Ilveksessä päättyi pronssimitaleihin kaudella 2000–2001. Tämän jälkeen Ilves ei ole mitalia saanutkaan, vaan se on rimpuillut playoff-paikan perässä välillä onnistuen. Mälkiän pelitaktiikan odotettiin muuttuvan kiekollisempaan suuntaan, jotta taitavat keskushyökkääjät pääsisivät näyttämään parasta osaamistaan.

Pelaajasiirrot Valmennusjohdon lisäksi myös pelaajalista koki rajuja muutoksia. Vielä edellisenä keväällä näytti siltä, että Hannu Toivonen jatkaisi Ilveksen maalivahtina, mutta hän päätti lähteä NHL:ään, ja heinäkuussa 2009 hän teki sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Näin Ilveksen valmennusjohto palkkasi maalinsa vartijaksi Juha Pitkämäen, joka on Ilveksen oma kasvatti ja myös Mälkiälle tuttu mies. Toisena maalivahtina jatkoi edellisellä kaudella vain viisi ottelua pelannut Markus Korhonen.

Viime kauden sensaatio, Markus Seikola jatkoi Ilveksen puolustuksessa, mutta muista puolustajista Matt Nickerson siirtyi Edmonton Oilersiin, Joonas Lehtivuori Philadelphia Flyersiin ja Troy Milam Porin Ässiin. Hyökkääjistä Geoff Platt siirtyi Venäjän KHL-liigassa pelaavaan Dinamo Minskiin, ja Miikka Männikkö vaihtoi SM-liigaseuraa siirtymällä Hämeenlinnan Pallokerhoon.

Puolustajia saatiin monen menetyksen jälkeen toki lisääkin, muun muassa Jokereissa kauden pelannut Antti Hulkkonen, Mestiksen Jokipojissa vakuuttanut Juuso Akkanen sekä paluumuuttaja Antti Bruun.

Uusia pelaajia Ilves-hyökkäyksessä olivat HPK:sta saapunut Pasi Salonen, Elitserienin MODO Hockeyssä kauden pelannut paluumuuttaja Ville Snellman, try-outilla pelannut kanadalainen Dustin Johner, kahden HIFK:ssa pelatun kauden jälkeen paluun Ilvekseen tehnyt Jussi Pesonen, sekä try-outilla Jesse Niinimäki, joka on parhaimmillaan erittäin lahjakas ja taitava, mutta hänen heikkoudekseen on monesti mainittu laiska harjoittelu ja motivaation puute.

Kauden alussa odoteltiin innolla myös kesken edellisen kauden Ruotsin Allsvenskanin Mora IK:hon lähtenyttä Colby Genowayta, joka ennen Ilveksestä poistumistaan oli osoittautunut selvästi yhdeksi joukkueen tärkeimmistä avainpelaajista, ja ykkösketjun johtohahmoksi.

Ilveksen joukkueen puhuttiin koostuvan tällä kaudella monista kysymysmerkeistä, joita olivat ainakin motivaatio-ongelmien ympärillä pyörinyt Niinimäki, Ville Snellman, Pasi Salonen, Antti Hulkkonen ja ykkösmaalivahti Pitkämäki.

Runkosarjan syyskausi Kauden alussa Ilvekseltä odotettiin paljon. Harjoitusotteluiden perusteella kaikki näytti suhteellisen hyvältä, ja joukkueen uudistumisen myötä odotukset viime kauden epäonnistumisen jälkeen olivat melko kovat. Maalivahtikaksikkona oli kokenut ja varmoja otteita harjoituksissa ja aikaisemmilla kausilla esittänyt parivaljakko, Juha Pitkämäki ja Markus Korhonen. Valmentajana kauteen lähti kuitenkin ristiriitaisena valmentajana tunnettu Heikki Mälkiä, joten mahdollisuudet pieneen katastrofiinkin olivat.

Runkosarjan syyskauden avauspeli Ilveksellä oli Tapparaa vastaan Tampereen Hakametsässä. Ilves voitti ottelun Jussi Pesosen kahden maalin ja yhden maalisyötön avustamana 5–2.

pienois|pysty|Jussi Pesonen oli alkukauden pitelemätön ja keikkuikin maalipörssin kärkisijoilla pitkään ennen kuin siirtyi Ruotsin jäille.

Kausi jatkui loistavasti, kun Ilves voitti myös seuraavat kolme otteluaan. Ilves keikkui sarjataulukon kärkipäässä kohtuullisen kauan kauden alussa, mutta sitten alkoi mennä huonommin. Sen myötä myös yhteishenki Ilveksen leirissä alkoi rakoilla. Ensin päävalmentaja Mälkiä haukkui ensimmäisissä otteluissa Ilveksen maalivahtina pelanneen Juha Pitkämäen pystyyn perättäisten tappioiden jälkeen, ja pian myös muut pelaajat alkoivat saada osaansa.

Marraskuussa Ilveksen peli alkoi olla yhtä kaaosta. Ilves putosi koko sarjan viimeiseksi, ja kun Ilves koki yhä vain enemmän tappioita, alkoivat muut joukkueet jo karata. Oikeaa tunnetilaa ei otteluihin löytynyt millään, ja luonnollisesti puheet Mälkiän erottamisesta alkoivat olla monien huulilla.

Syyskauden viimeisestä kymmenestä ottelusta Ilves onnistui voittamaan ainoastaan yhden, Tapparaa vastaan. Joukkueiden kolmesta aikaisemmasta kohtaamisesta Ilves oli vienyt nimiinsä kaksi.

Runkosarjan kevätkausi thumb|Kiekkolegendana tunnettu Raimo Helminen hyppäsi kauden synkimmällä hetkellä penkin taakse.

Tammikuussa Ilveksen muu johto päätti kuitenkin pysyä Mälkiän takana, ja jatkosopimus tuotiin julki. 23. tammikuuta noin 300 Ilveksen fania järjesti Bluesia vastaan pelatussa ottelussa ulosmarssin näyttääkseen mielipiteensä valmennusjohdon toiminnasta.

Hetkeä myöhemmin Heikki Mälkiän kanssa toraillut, joukkueen kultakypärä Jussi Pesonen lähti Ruotsin Leksandiin hakemaan parempaa ilmapiiriä. Hänen mukanaan samaan joukkueeseen lähti myös Antti Hulkkonen.

Hulkkosen ja Pesosen lähtö vaikuttikin piristävän joukkuetta, joka voitti tammi-helmikuun vaihteessa pelatuista kuudesta otteluista jopa neljä, mutta pikkuhiljaa alkoi uusi alamäki.

Ulosmarssin vaikutukset alkoivat näkyä, kun vain kaksi kuukautta Mälkiän jatkosopimuksen jälkeen hänet vapautettiin tehtävistään. Päätös oli toki ymmärrettävä kauden tapahtumien perusteella. Ennestään oli kuitenkin ollut tiedossa, että tietyt henkilöt eivät tulisi toimeen keskenään, ja tämä näkyi myös ulospäin. Epäonnistuneesta kaudesta ei siis voinut syyttää pelkästään Mälkiää. Uudeksi päävalmentajaksi valittiin Juha Pajuoja, ja mukaan valmennustiimiin liittyi myös kiekkolegenda Raimo Helminen.

Ensimmäinen ottelu Pajuojan valmennuksessa päättyi 7–1-murskavoittoon Ässistä. Sen jälkeen kaudella olikin enää neljä ottelua, joista Ilves hävisi kolme. Pajuojan johdolla Ilves suuntasi siis liigakarsintaan Mestiksen voittajaa Jokipoikia vastaan.

Liigakarsinta thumb|upright|Jokipoikien maalivahti Mikko Rämö oli yksi joukkueen avainpelaajista liigakarsinnassa.

Liigakarsinta pelattiin 30. maaliskuuta – 8. huhtikuuta Tampereen Ilveksen ja Joensuun Jokipoikien välillä. Ilves voitti sen otteluin 4–1 ja säilytti paikkansa SM-liigassa.

Ottelut Ennen ensimmäistä liigakarsintaottelua Jokipojat oli voittanut peräti 16 ottelua peräjälkeen. Ilves puolestaan oli voittanut edellisellä SM-liigakaudella yhteensä vain 17 ottelua.

Ensimmäinen erä oli odotetusti Ilveksen hallintaa, vaikka Mikko Rämö Jokipoikien maalilla onnistuikin torjumaan kaikki laukaukset. Myös Jokipoikien maalisaldo oli ensimmäisen erän jälkeen vielä nollilla.

Ilves teki ensimmäisen maalinsa heti toisen erän alussa. SM-liigan runkosarjan puolustajien pistepörssin voittanut Markus Seikola laukoi siniviivalta, eikä Rämö nähnyt kiekkoa. Erän lopulla Ilveksen Colby Genoway sai kiekon suuhunsa. Hän menetti hampaita ja jätti kaukalon tuskaisena ja verta vuotavana. Ilves teki toisessa erässä vielä toisen maalin, kun Rämö torjui Jarkko Näppilän vedon, ja Pasi Salonen oli ensimmäisenä irtokiekossa.

Lopullinen ratkaisu syntyi kolmannen erän puolessa välissä, kun Antti Bruun laukoi viivalta. Rämö oli voimaton Marko Anttilan tehdessä erinomaista maskia maalin edessä. Jokipojat onnistui kaventamaan kolmisen minuuttia ennen ottelun loppua. Tobias Salmelainen teki Jokipoikien kannalta tärkeän osuman rikkoen samalla Ilveksen maalivahdin Jani Hurmeen nollapelin. Lopputulokseksi jäi kuitenkin 3–1.

Toinen ottelu pelattiin Joensuun Mehtimäellä, ja Jokipoikien peli olikin jo paremman näköistä.

Avausmaali nähtiin jo vajaan neljän minuutin pelin jälkeen, kun paluukiekko jäi sopivasti Joonas Raskin ulottuville. Toinen maali tehtiin vain vajaat kaksi minuuttia edellisestä, kun Jokipoikien kiekonmenetyksen seurauksena Jarkko Kauvosaari pääsi liruttamaan kiekon Rämön vartioimaan maaliin. Jokipoikien päävalmentaja Jarno Pikkarainen otti toisen takaiskumaalin jälkeen aikalisän, ja sai heräteltyä Jokipojat mukaan vielä ensimmäisen erän toiselle puoliskolle.

Erän puolenvälin tienoilla Ilveksen Markus Seikolalle tuomittiin 2+2 minuuttia korkeasta mailasta, ja vain minuuttia myöhemmin saman joukkueen Masi Marjamäki passitettiin istumaan kaksiminuuttista Seikolan seuraksi. Viidellä kolmea vastaan syntyi Jokipoikien ensimmäinen osuma. Scott Matzka laukoi kaarelta kavennuksen ajassa 13.46.

Toisessa erässä syntyi hurjasti maaleja. Ensimmäisen niistä teki Masi Marjamäki suoraan jäähyaitiosta vapauduttuaan. Vajaat kymmenen minuuttia myöhemmin Petren ja Snellmanin pohjatyön päätteeksi Johannes Alanen laukoi tilanteeksi jo 4–1.

Monet ehkä uskoivat pelin olleen jo ohi, mutta vain kahdeksan sekuntia edellisen maalin jälkeen Antti Kerälä kavensi, ja alle minuutti myöhemmin Ilveksen johto oli enää yhden maalin verran. Ryan Glenn teki maalin tasan kaksi minuuttia ennen toisen erän päätöstä, mutta Jokipojat ei luovuttanut, vaan vielä samassa erässä Markku Flinck teki avopaikasta tilanteeksi 4–5.

Kolmannessa erässä Ilves sai rangaistuslaukauksen, ja mahdollisuuden päättää ottelu lopullisesti. Jesse Niinimäki laukoi, ja tuuletti jo maalia, mutta tuomari näytti, että kiekko ei ylittänyt maaliviivaa. Jokipojat teki kolmannesta erästä huikean taistelun, mutta Ilves voitti lopulta lukemin 5–4, ja siirtyi sarjassa 2–0-johtoon.

Jokipoikien puolustus sai helpotusta otteluun, kun ensimmäisessä osaottelussa päähänsä tällin saanut ja sen vuoksi torstain ottelusta sivussa ollut Jarkko Immonen palasi omalle paikalleen Aku Pekkarisen pakkipariksi. Ottelu pelattiin toistamiseen Tampereella.

Avauserän ensimmäinen puolisko oli vaisumpaa kuin edellisessä ottelussa. Erän ainoa maali syntyi, kun Ville Korhonen sai Mikko Rämön torjuman paluukiekon survottua sisään. Korhonen kaatui tilanteessa Jokipoikien maalia vasten, ja se siirtyi paikaltaan, mutta kiekko oli mennyt sisään ennen maalin siirtymistä.

Kotijoukkueen toiseen maaliin ratkaisevan syötön antoi kapteeni Pasi Määttänen. Hän näki nousussa olleen Joonas Raskin, joka nosti kiekon upeasti yläkulmaan. Markus Seikola teki toisessa erässä Ilvekselle vielä yhden maalin käytännössä tyhjään maaliin Jesse Niinimäen taitavasta syötöstä.

Kolmannessa erässä Ilveksellä oli helppo työ viimeistellä sarjan kolmas voitto. Ajassa 46.56 Jesse Niinimäki vei Ilveksen jo 4–0-johtoon Määttäsen syötöstä. Jani Hurmeen toiveet nollapelistä haihtuivat taas, kun Markku Flinck teki kavennusosuman viisi minuuttia ennen ottelun päätöstä. Nämä 4–1-lukemat jäivät myös ottelun loppulukemiksi.