Hilda Maria Flodin-Laitinen (16. maaliskuuta 1877 Helsinki – 9. maaliskuuta 1958 Helsinki)Kuolinilmoitus, Hilda Maria Laitinen Flodin, Helsingin Sanomat, 1958, No 69, sivu 2, julkaistu 12.3.1958 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja -graafikko. Hän opiskeli muun muassa Helene Schjerfbeckin johdolla Suomessa, ja Pariisissa hän oli Auguste Rodinin oppilaana.
Flodinin tunnetuimpia teoksia ovat Aleksanterinkadulla sijaitsevan Pohjolan talon vuolukiviveistokset. Hän oli taidegrafiikan alkuvaiheen uranuurtajia Suomessa ja samalla maan ensimmäisiä naistaidegraafikkoja.
Taiteellinen ura pienoiskuva|vasen|Hilda Flodin 1896 Taideyhdistyksen piirustuskoulun oppilaiden ja Thorsten Waenerbergin seurassa Ateneumin portailla. Flodin aloitti 16-vuotiaana taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä, missä hän opiskeli viisi vuotta (1893–1898) opettajinaan ensin Helene Schjerfbeck ja sitten Albert Gebhard. Vuonna 1899 hän lähti jatkamaan opintojaan Ranskaan Pariisiin, missä opiskeli Académie Colarossissa vuosina 1899 ja 1900–1902 ja pääsi lankonsa Julien Leclercqin kontaktien avulla Auguste Rodinin oppilaaksi 1906–1909 ja 1927. Flodin opiskeli myös eripituisia jaksoja Italiassa vuonna 1902, Espanjassa 1911, Ruotsissa 1914 ja Englannissa 1920.
Varhaiskauden teokset ovat pääasiassa veistoksia ja grafiikkaa. Flodin keskittyi aluksi kuvanveistoon, seuraavaksi taidegrafiikkaan ja lopuksi maalaukseen. Flodin veisti muotokuvia ja pienoisveistoksia, joissa on nähty vaikutteita Rodinilta. Taidegrafiikassa hän oli orastavan taiteenalan uranuurtajia, hän oli myös Suomen ensimmäisiä naistaidegraafikkoja. Flodinin tunnetuimpia töitä on Helsingissä Aleksanterinkadulla sijaitsevat Pohjolan talon vuolukivinaamiot, jotka ovat valmistuneet vuonna 1901.
Flodin innostui taidegrafiikasta 1890-luvun lopulla saatuaan alan opetusta Hugo Simbergiltä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Flodin teki paljon henkilötutkielmia, mutta myös sisäkuvia ja maisemia, kuten Bretagne-aiheiset syövytykset, joita oli syövytyksiä Pariisin salongissa syksyllä 1911. Flodinin muusta grafiikasta erottuva ryhmä on Kuolema ja me. vuosilta 12908-1914, jossa on paikoin viitteitä Francisco de Goyan suuntaan. Herkintä jälkeä on vanhempia naisia kuvaavissa luonnosmaisissa viivasyövytyksissä, kuten Rukoilijat 1908ja vanhan naisen kasvoja esittävä harjoitelma, jotka Onni Okkosen mukaan ovat viivan käytöltään rembrandtmaisia.
Valtaosa hänen grafiikanteoksistaan on henkilötutkielmia. Naiset erilaisissa askareissa olivat Flodinin lempiaiheita. Flodin perehtyi jo varhain taidegrafiikan eri menetelmiin, ja Pariisin näyttelyssä 1908 oli esillä seuraavat hänen grafiikan töistään: Aihe Helsingistä, Pilviä ja Kumpi voittaa?Okkonen, Onni & Puolakka, Jaakko: Suomen taidegrafiikka. WSOY, 1945. S. 7.. Ensimmäisen näyttelynsä Flodin piti 1901. Flodinin töiden syövytyslaatat ovat kadonneet, ja näin monista grafiikan teoksista on tullut harvinaisuuksia.
Flodin osallistui tiiviisti Suomen Taiteilijain näyttelyihin debyyttistään 1899 alkaen vuoteen 1930 asti. Hänelle myönnettiin dukaattipalkintovuonna 1897 ja toinen palkinto J. V. Snellmanin patsaskilpailussa 1913. Flodinin mukaan nimettiin Helsingissä Pikku Huopalahdessa aukio ja kuja vuonna 1989. Flodinin teoksia on monissa museoissa ympäri Suomea. Keuruun museolla on laaja kokoelma Flodinin teoksia, joista on koottu lainattava kiertonäyttely.
Yksityiselämä Flodin oli lähtöisin vakavaraisesta säätyläisperheestä, sillä hänen vanhempansa olivat valtioneuvos Frithiof Flodin ja Fanny o.s. Basilier. Flodin avioitui Juho Rissasen kanssa, johon Flodin oli tutustunut jo opiskeluaikanaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Rissasen ja Flodinin liitto ei kuitenkaan kestänyt, vaan he erosivat vuonna 1915. Vuonna 1922 Flodin avioitui professori Taavetti Laitisen kanssa.
Pariisissa asuessaan Flodinilla oli suhde brittiläisen maalari Gwen Johnin kanssa.
Flodin kuoli vuonna 1958. Hänet on haudattu Helsingissä Hietaniemen hautausmaalle.
Pohjolan toimitalon julkisivuveistokset 1901 Kansallisromantiikkaa edustavan Pohjolan talo valmistui vuonna 1901. Jo valmistumisen aikoihin eniten huomiota herätti Hilda Flodinin kiviornamentiikka, jonka satuihin, Kalevalaan ja muuhun kansantarustoon pohjaavat kuvat toivat esiin kotimaista eläin- ja kasvimaailmaa. Flodinin eläin- ja ihmishahmot on veistetty juukalaisesta vuolukivestä. Pääportaalin yläpuolella on Pohjojan tunnuksina toimineita karhuja..
Näkyvimpiä ovat mieshahmot, joita on kaksi sisäänkäynnin kummallakin puolen. Karkeapiirteiset hahmot kannattelevat palkkeja Atlaksen tapaan. Hahmoista erottuu ensin pelkät kasvot, jotka teatterinaamioiden hengessä kuvaavat tunnetiloja. Julkisivusta erottuu muitakin naamioita sekä kasvi- ja eläinornamentiikkaa. Pohjolan toimitalon veistoksissa on nähty kokeiluhenkeä ja halua keventää raskasta kivijulkisivua ihmisläheisillä aiheilla.
Suomen Yhdyspankin liiketalon veistospylväs 1910, Viipuri Flodin veisti vuonna 1910 Viipuriin Uno Ullbergin uudistamaan Yhdyspankin liiketaloon veistoksia. Graniittisia satoa korjaavia lapsihahmoja on portaikon valopylvään eri puolilla.Finna: Viipuri, Torikatu 1, Yhdyspankin rakennus. Viitattu 10.4.2023.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hilda Flodin taiteilijamatrikkelissa
Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät Luokka:Suomalaiset taidegraafikot Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1877 syntyneet Luokka:Vuonna 1958 kuolleet