Alicia Augello Cook (tunnetaan taiteilijanimellä Alicia Keys, s. 25. tammikuuta 1981 New York City, New York) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, pianisti, näyttelijä ja aktivisti. Hänen taiteilijanimensä viittaa pianon koskettimiin. Keys kirjoittaa, säveltää ja sovittaa musiikkinsa itse. Hän oli nykyaikaisen r&b:n merkittävimpiä artisteja 2000-luvun alussa, jolloin hän yhdisti jazz- ja soul-soinnit klassiseen pianoon. Keysin tunnetuimpia hittejä ovat esimerkiksi ”Fallin’”, ”If I Ain’t Got You” ja ”No One”.
Keysin vuonna 2001 julkaistu esikoisalbumi Songs in A Minor oli hitti ja teki hänestä maailmankuulun. Hänen levyjään on myyty maailmanlaajuisesti yli 65 miljoonaa kappaletta, mikä tekee hänestä yhden musiikkihistorian myydyimmistä artisteista. Keys on voittanut lukuisia musiikkialan palkintoja, muun muassa 16 Grammyä, viisi American Music Awardia ja kolme World Music Awardia. Vuonna 2009 Billboard-lehti nimesi hänet vuosikymmenen r&b-artistiksi.
Keys on näytellyt elokuvissa Smokin’ Aces, Lastenhoitajan päiväkirja ja Mehiläisten salaisuudet. Hän perusti vuonna 2003 Keep a Child Alive -järjestön, joka auttaa kehitysmaiden lapsia taistelussa HIV:tä ja AIDSia vastaan. Vuonna 2020 Keys julkaisi muistelmateoksensa Matka minuksi.
Lapsuus ja nuoruus
Alicia Augello Cook syntyi tammikuussa 1981 New Yorkissa. Hänen äitinsä Teresa ”Terri” Augello työskenteli osa-aikaisena näyttelijänä tullessaan raskaaksi. Vanhemmat eivät olleet yhdessä hänen syntyessään: Alician isä Craig Cook näki vastasyntyneen tyttärensä sairaalassa mutta oli sen jälkeen vain harvakseltaan läsnä hänen elämässään. Hän oli ammatiltaan stuertti ja meni myöhemmin naimisiin Coloradossa. Liitosta syntyi Alician velipuoli Cole, joka on häntä kymmenen vuotta nuorempi. Keysin äiti on italialaista, englantilaista ja irlantilaista syntyperää ja isä afroamerikkalainen. Hän oli syntymästään saakka isänsä vanhempien silmäterä, mikä paikkasi isän poissaolon jättämää tyhjyyttä.Keys & Burford 2022, s. 21–27.
Terri Augello kasvatti Alician yksinhuoltajana pahamaineisella Hell’s Kitchenin alueella New Yorkissa ja teki usein 14-tuntisia työpäiviä lakimiehen avustajana. Alicia joutui lapsena Hell’s Kitchenissä jatkuvasti alttiiksi alueen ongelmille, kuten paritukselle ja huumeille. Pitääkseen tyttärensä poissa vaikeuksista äiti hankki hänelle harrastuksia, joihin kuului voimistelu- ja balettitunteja sekä Alvin Aileyn tanssikurssit. Terri Augello soitti kotona sunnuntaisin jazz-levyjä ja r&b:tä, kuten Thelonious Monkia, Miles Davisia, Ella Fitzgeraldia ja Stevie Wonderia, joiden musiikista Alicia sai varhaiset vaikutteensa.Keys & Burford 2022, s. 23, 33.
Alicia pääsi äitinsä ystävän kautta tekemään ensimmäisen televisioroolinsa neljävuotiaana Bill Cosby Show’ssa. Hän esiintyi myös lastentarhansa musikaaleissa, kuten Ihmemaa Ozin Dorothyna. Vaikka Alicia nautti näyttelemisestä, musiikki kiehtoi häntä eniten, ja hän sai kuusivuotiaana isoisältään lahjaksi kosketinsoittimen. Myöhemmin kotiin hankittiin vanha ja kolhiintunut piano, jolla Alicia kouluttautui klassiseksi pianistiksi. Häntä puhutteli etenkin Chopinin sävellysten synkkä intohimo. Alicia alkoi luoda pianolla myös omia sävellyksiään radiosta kuulemiensa kappaleiden pohjalta.Keys & Burford 2022, s. 33–35.
Alicia menestyi koulussa ja hyppäsi ensimmäisen ja yhdennentoista luokan yli. Hän kirjautui jo 13-vuotiaana paikalliseen Professional Performing Arts Schooliin, ja 14-vuotiaana hän perusti kahden ystävänsä kanssa tyttöbändin. Eräänä päivänä vuonna 1994 kolmikko oli urheiluseuran tiloissa harjoittelemassa hänen tekemäänsä kappaletta ”Butterflyz”, jota oli kuuntelemassa myös äänivalmentaja Conrad Robinson. Tämä kertoi tytöistä veljelleen, musiikkialan manageri Jeff Robinsonille, joka tuli myöhemmin kuuntelemaan esitystä. Hän löysi Alician ja halusi heti ryhtyä tämän manageriksi.Keys & Burford 2022, s. 54–57.
Ura Columbia Recordsin artisti
Alicia yritti yhtyetovereineen nostaa tyttöbändinsä uudelle tasolle, mutta heidän koe-esiintymisensä levy-yhtiön edustajalle epäonnistui. Sen jälkeen hän otti Jeff Robinsonin tarjouksen vastaan ja aloitti soolouran. Robinson managerinaan Alicia alkoi tehdä demoa ja koe-esiintyä eri levy-yhtiöille. Columbia Records kiinnostui, ja yhtiön Urban Divisionin johtaja Michael Mauldin teki Alician kanssa levytyssopimuksen. Taiteilijanimi Alicia Keys, joka viittaa pianon koskettimiin, oli niin ikään Mauldinin idea.Keys & Burford 2022, s. 69. Keys valmistui Professional Performing Arts Schoolista luokkansa parhaana keväällä 1997. Valmistujaisissa hänellä oli kädessään päättötodistuksen lisäksi levytyssopimus.Keys & Burford 2022, s. 57–62.
Columbialta saamansa ennakon turvin Keys muutti 16-vuotiaana lapsuudenkodistaan Manhattan Plazasta poikaystävänsä, musiikkituottaja Kerry Brothers nuoremman asuntoon Harlemiin.Keys & Burford 2022, s. 50, 63. Äitinsä vaatimuksesta Keys aloitti opinnot Columbian yliopistossa. Keys levytti samanaikaisesti koulunkäynnin kanssa, mikä tuntui liian rankalta. Ura muusikkona oli ollut hänen ainoa lapsuudenhaaveensa ja päämääränsä. Keys vietti yöt studiolla eikä pysynyt enää kurssien aikataulussa, joten hän päätti lopettaa opinnot.Keys & Burford 2022, s. 64–68.
Columbian sopimuksen alaisena Keys joutui työskentelemään tuottajien kanssa, jotka olivat kiinnostuneempia flirttailemaan hänelle kuin tekemään yhteistyötä. Lopulta hän pyysi Brothersin tuottajakseen, ja he muuttivat makuuhuoneensa äänitysstudioksi. Molempien päämääränä oli luoda sielukasta, voimakasta ja liikuttavaa musiikkia, ja he tekivät useita kappaleita yhdessä Keysin ensimmäistä studioalbumia varten.Keys & Burford 2022, s. 71.
pienois|pysty|Alicia Keys Kennedy Centerissä 2002.
Columbian johtohenkilöstö vaihtui kesällä 1998, jolloin Keys oli saanut ensilevynsä jo lähes valmiiksi. Uudet johtajat halusivat leipoa hänestä teinipoptähden. Keysin mielestä levy-yhtiö ei ymmärtänyt hänen soundiaan eli klassista musiikkia sekoitettuna hip hop -rytmeihin ripauksella gospelia. Keysin tyyli oli tuolloin afrolettipäinen huppariin ja Timberlandin saappaisiin pukeutuva poikatyttö, joka oli tottunut tekemään asiat omilla ehdoillaan. Niinpä hän kieltäytyi Columbian tarjoamasta julkisuuskuvasta, johon olisi kuulunut minihameita ja suoristetut hiukset, ja Robinson hankki hänelle vuoden 1999 alussa uuden sopimuksen Arista Recordsilta.Keys & Burford 2022, s. 70–79.
Uusi sopimus ja Songs in A Minor
Arista Recordsin johtaja Clive Davis uskoi Keysin kykyihin ja soundiin, ja Keys pääsi Aristan listoille ja viimeistelemään ensialbuminsa. Vuonna 2000 Davis perusti oman yhtiönsä J Recordsin, jolloin Aristan johtoon astui L. A. Reid. Keys päätti pysyä Davisin kelkassa ja siirtyi hänen mukanaan uuteen yhtiöön. Samoihin aikoihin hän tapasi lapsuudenidolinsa Princen saadakseen levyttää tämän kappaleen ”How Come U Don’t Call Me Anymore?”, ja he ystävystyivät. Yhtiö pyrki saamaan Keysille näkyvyyttä ja mahdollisimman paljon radiosoittoaikaa ennen hänen albuminsa julkaisua, joten Davis järjesti hänet esiintymään Oprahiin.Keys & Burford 2022, s. 88–90.
Keysin ensialbumi Songs in A Minor julkaistiin kesäkuussa 2001. Levy oli menestys sekä kriitikoiden keskuudessa että kaupallisesti. Se oli kesällä kolme viikkoa Yhdysvaltain myydyin albumi, ja yhteensä sitä myytiin Yhdysvalloissa yli kuusi miljoonaa ja maailmanlaajuisesti yli 16 miljoonaa kappaletta. Albumin lauluista parhaiten menestyi debyyttisingle ”Fallin’”, joka on Keysin oma sanoitus ja sävellys ja joka palkittiin myöhemmin vuoden kappaleen Grammy-palkinnolla. Keys oli vuonna 2001 ehdolla yhteensä kuuteen Grammyyn, joista voitti viisi, vuoden kappaleen lisäksi muun muassa parhaasta r&b-levystä.Keys & Burford 2022, s. 99, 109.
Keys oli alkanut tehdä ”Fallin’ia” jo Columbian aikoina, ja sen pohjana oli paitsi hänen turbulentti suhteensa Kerry Brothersiin myös ankaran taistelun takana ollut siirtymä levy-yhtiöstä toiseen. Retrohenkinen kappale sai ristiriitaisen vastaanoton ilmestyessään helmikuussa 2001 eikä saanut tarpeeksi soittoaikaa edes urbaanin nykymusiikin radioasemilla. Keysin esiintyminen Oprah Winfreyn valtakunnallisessa tv-ohjelmassa siivitti kappaleen suosiota ja teki hänestä kerralla tunnetun. Single nousi lopulta Billboard Hot 100 -listan ykköseksi ja kärkikolmikkoon monien ulkomaiden listoilla.Keys & Burford 2022, s. 83, 94, 99.
Songs in A Minorin menestys vei Keysin neo soul -muusikko Maxwellin lämmittelijäksi ennen omaa vuoden 2002 kiertuettaan. Vaikka albumi paransi Keysin taloudellista tilannetta, se myös asetti hänet vasta 20-vuotiaana suurten ammatillisten ja julkisten paineiden alle.Keys & Burford 2022, s. 102, 104, 112.
Diary ja Unplugged
pienois|pysty|vasen|Alicia Keys esiintymässä Frankfurtissa vuonna 2002.
Keysin toinen albumi The Diary of Alicia Keys syntyi edellisen albumin kiertueen ristipaineissa. Hänelle oli tärkeää, että albumilta välittyisivät sama aitous ja taiteellinen pysyvyys kuin ensimmäiseltä levyltä. Keys työsti miltei kellon ympäri albumin kappaleita, ja se ilmestyi loppuvuodesta 2003. Vastoin odotuksia se nousi joulukuussa suoraan Billboardin albumilistan ykköseksi. Ensimmäinen single ”You Don’t Know My Name” nousi r&b-listojen kärkeen ja pysyi siellä yhdeksän viikkoa. Levy saavutti myös neljä Grammya.Keys & Burford 2022, s. 120–124.
Keysin mukaan albumi on ”kurkistus hänen elämänsä sivuille” ja sanoi laulutekstien syntyneen haavoittuvuudesta ja totuudesta käsin. Avauskappaleella ”Harlem’s Nocturne” hän aloitti trendin, josta on tullut hänen tavaramerkkinsä: levyn avaaminen pianosoololla, joka huipentuu harmonioihin ja hip hop -tunnelmiin. Suurin hitti Diary-levyltä oli ”If I Ain’t Got You”, joka myi moninkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja ulkomailla. Samana vuonna Keys levytti Usherin kanssa dueton ”My Boo”, joka oli hänen toinen yleislistan kärkisijalle noussut singlensä Yhdysvalloissa.
Keys ja Brothers perustivat vuonna 2003 oman pienen tuotantoyhtiönsä KrucialKeysin, joka kokosi yhteen heidän ystäväpiiriinsä kuuluvia artisteja, ja he alkoivat luoda musiikkia yhdessä.Keys & Burford 2022, s. 121. Vuoden 2004 keväällä, ennen Diaryn kiertuetta, Keys aloitti yhteistyön Beyoncén ja Missy Elliottin kanssa, joihin hän oli tutustunut jo aiemmin alan piireissä. He järjestivät Verizon Ladies First Tourin, joka toi ensimmäistä kertaa historiassa samalle lavalle kolmen r&b-naismuusikon esitykset. Show’n tarkoitus oli sekä viihdyttää että välittää voimakas feministinen viesti.Keys & Burford 2022, s. 125, 126.
Keys on sanonut vuosien 2003–2005 olleen ”elämää pikakelauksella”. Kahden kiertueen lisäksi hänen piti muun muassa johtaa hyväntekeväisyysjärjestöä. Keys nauhoitti kesällä 2005 Unplugged-live-albumin osana MTV Unplugged -sarjaa. Levy toi hänelle kolmannen albumilistan ykkössijan ja neljä Grammy-ehdokkuutta.Keys & Burford 2022, s. 127, 128.
As I Am ja Empire State of Mind
pienois|pysty|Alicia Keys Tokiossa kesällä 2008.
Keysin aikataulu oli vuonna 2006 kovimmillaan. Hän sai ensimmäisen suuren roolinsa toimintaelokuvassa Smokin’ Aces, minkä lisäksi hän oli paljon muun muassa laulukeikoilla ja valokuvauksissa. Syksyllä hän sai äkillisen hermoromahduksen pukuhuoneessa New Yorkissa. Keys teki irtioton urastaan ja matkusti Kreikan kautta Egyptiin kolmeksi viikoksi. Hän piti matkaa käännekohtana: hän oli pitkään elänyt muiden odotusten mukaan ja alkoi siitä saakka rajoittaa työmääräänsä saadakseen aikaa myös itselleen. Pian matkalta paluun jälkeen Keysin läheinen isoäiti kuoli. Hän alkoi silloin rakentaa uudelleen suhdetta isäänsä, johon oli katkaissut välit 14-vuotiaana.Keys & Burford 2022, s. 128, 129, 135.