Yhteisöasuminen tarkoittaa perinteistä ydinperheeseen perustuvaa asumista yhteisöllisempää asumismuotoa.Kahri & Pyykönen 1984, s. 388 Asuinyhteisön koko ja yhteisöllisyyden aste vaihtelevat, mutta ainakin osa arkipäiväisistä asumiseen liittyvistä toiminnoista on siirretty yhteisiin tiloihin. Asumiseen liittyvien tehtävien lisäksi yhteistoimintaan voi liittyä muitakin toimintoja, esimerkiksi lastenhoitoa, harrastuksia tai palkkatyötä. Yhteisöasumisessa yhteisön jäsenten välille syntyy myös sosiaalista vastuuta.Tolvanen 1990, s. 2
Yhteisöasumisen synnyn taustalla on tarve saada tavanomaisille asumuodoille vaihtoehtoja, jotka soveltuvat paremmin monipuolisemmille elämäntavoille ja elämänarvoille. Esimerkiksi ruokakuntien pieneneminen sekä kaupunkiasumisen erillisyys luovat tarvetta asumismuodolle, joka olisi nykyistä asuntotuotantoa vuorovaikutteisempaa ja yhteisöllisempää.Lyytikkä & Kuusinen 2001, s. 7 Pyrkimyksenä on saada asumiseen uutta sosiaalista sisältöä, joka mahdollistaisi nykyistä paremmin luonnollisen kanssakäymisen ihmisten välillä. Tavoitteena on myös arkielämän helpottuminen.Siipola 2000, s. 97 Tutkimusten mukaan yhteisöllisyyttä tukevat toiminnot ovat lisänneet asukkaiden tyytyväisyyttä ja hyvinvointia.Lamminsivu 2009, s. 11
Asuinyhteisöt
Pohjoismainen BIG-malli () määrittää yhteisöt viiden ominaisuuden mukaan:Siipola 2000, s. 99 Perusidea: BIG-yhteisö koostuu useasta taloudesta, joista jokaisella on oma asuntonsa. Talous voi olla myös suurperhe. Lisäksi käytössä on yhteistiloja, ainakin noin 10 prosenttia yhteenlasketusta asuinpinta-alasta. Yhteinen toiminta: yhteisön perusta on yhteistoiminta, yhteinen työ – tarkoittaen lähinnä jokapäiväisiä kotitöitä. Yhteistoiminnalla pyritään helpottamaan arkielämää, esimerkiksi lastenhoitoa. Asukasdemokratia: yhteisön asukkailla on oltava oikeus osallistua päätöksentekoon. Yhteisön koko: 20–50 asunnon yhteisö voi olla riittävän pieni ja intiimi, mutta jäseniä on riittävästi että useimmat toiminnot voidaan toteuttaa yhteisesti, Päämäärä: asuinyhteisö on ennen kaikkea sosiaalinen yhteisö. Tiiviimpien naapuruussuhteiden avulla pyritään kohti sosiaalisesti rikasta asumista. Yhteisöön voi sisältyä myös muita aatteellisia periaatteita.
Yhteisöasumisen luokitteluun on myös monia muita vaihtoehtoja. Yhteisöt voidaan jaotella esimerkiksi yhteisöllisyyden asteen ja toimintamuodon mukaan:Siipola 2000, s. 98 Toimivat asuinalueet:alueen asukkaat ovat ryhtyneet kehittämään yhteisöllisiä toimia vapaa-ajalla, tai esimerkiksi yhteishankintojen tai yhteisruokailuiden kautta, Asuinyhteisöt: jäsentalouksilla on oma asunto, mutta toiminnoista on edellistä suurempi osa siirretty yhteistiloihin, esimerkiksi yhteisruokailu ja lastenhoito Suurperhe tai asuinkollektiivi: samassa asunnossa asuu vähintään neljä henkilöä ilman että he ovat perhe- tai sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Työyhteisö: asumisen lisäksi yhteisiä hoito- tai tuotantotehtäviä. Tavallisimpiä ovat maatalous- tai kulttuurityö.
Yhteistoiminta
Tyypillisiä yhteistoiminnan muotoja ovat lasten päivähoito yhteistiloissa, erilaiset harrastetoiminnot, lainattavat tavarat, yhteisruokailut, asukkaiden yksityiset ja yhteisön yhteiset juhlat, yhteiset elintarvikehankinnat, talonmiestöiden yhteisjärjestelyt, vaatehuolto (talopesula), Suomessa myös saunominen. Suuremmissa asuinyhteisöissä saattaa olla jopa oma kauppa.Siipola 2000, s. 101-106
Yhteisöasuminen Suomessa
Suomessa syntyi 1980-luvulla ajatus kaupunkiympäristöön sijoittuvasta asuinyhteisöstä. Esikuvina olivat yhteisöt Pohjoismaissa, erityisesti Tanskassa. Jyväskylän asuntomessuilla 1985 esitelty Tuulenkylä oli suunniteltu yhteisöllistä asumista varten, se sisälsi kullekin ruokakunnalle oman mitoitukseltaan pienehkön asunnon ja yhteistiloja kokoontumiseen sekä sauna- ja pesutupatoimintoihin.Tolvanen 1990, s. 7-15 Saman tyyppisen periaatteen mukaan rakensivat kaupunkien ja suurten kiinteistönomistajien rakennusorganisaatiot 1990-luvulla useita kohteita.
Vuonna 1990 toimintansa talonvaltausliikkeenä ja nuorten asunnottomien etujärjestönä aloittanut Oranssi ylläpitää ja kunnostaa puutaloja yhteisölliseen asuinkäyttöön. Oranssi Asunnot Oy perustettiin vuonna 1992 ylläpitämään Oranssin asumistoimintaa. Nykyisin Oranssi Asunnoilla on kolmetoista yhteisölliseen ja omatoimiseen asumiseen tarkoitettua puutaloa eri puolilla Helsinkiä. Oranssin asuinyhteisöt sijaitsevat Kumpulassa, Arabiassa, Herttoniemessä, Tapanilassa, Pasilassa ja Pakilassa, joissa on yhteensä 74 vuokra-asuntoa. Asunnot on tarkoitettu nuorille ja nuorille perheille. Taloissa asuu noin satakolmekymmentä asukasta.
Vuosituhannen vaihteessa ammattirakennuttajien ja kiinteistönpitäjien kiinnostus hankkeisiin kuitenkin hävisi ja kaupunkiyhteisöjen rakentaminen tyrehtyi. Yhteisöllisiä hankkeita ryhtyivät vetämään yksittäiset omatoimiset asukasryhmät. Yhteisöllisen rakentamisen painopiste siirtyi erilaisten ekokylien rakentamiseen. Hankkeiden painotukset yhteisöllisen asumisen osalta vaihtelevat. Vuosina 2005-2010 on syntynyt jälleen esimerkkejä urbaanista yhteisöllisestä asumisesta, uutena ilmiönä yhteisöt senioriasumiseen liittyen.Pylvänen 2009 Myös uudet pienimuotoiset ryhmärakentamiskohteet, joissa asukasryhmä rakennuttaa yhdessä asuntoryhmän, toteuttavat joskus yhteisöasumisen periaatteita.As.Oy Oulun Aarresaari
Kaupunkiympäristön asuinyhteisöt Tutkijat Anneli Lyytikkä ja Hilkka Kuusinen määrittelevät asuinyhteisön asuinalueeksi, jossa ruokakunnilla on oma asuntonsa, mutta osa toiminnoista on siirretty yhteisölle ja sen hallitsemiin yhteistiloihin. Tutkijapari kartoitti suomalaisia asuinyhteisöjä vuonna 1997, ja kun määritelmän lisäksi selvitys rajattiin koskemaan uudisrakennuskohteita jotka eivät olleet aatteellisia tai rajattu tietylle ihmisryhmälle, löytyi viisi asuinyhteisöä: Jyväskylästä 28 asunnon Tuulenkylä (valmistunut 1985) ja Vastatuuli (23 asuntoa, 1991), Tampereella Kotipehku (35 asuntoa, 1992) ja Hiidenkivi (32 asuntoa, 1994), sekä Oulussa Hiidenkiuas (24 asuntoa, 1993). Rahoitusmuodoiltaan hankkeet vaihtelivat: mukana oli kunnan tai rakennusliikkeen vuokrakohteita, asumisoikeus- ja asumisoikeustaloja ja asunto-osakeyhtiöitä. Yhteisten tilojen määrä vaihteli; niiden osuus kokonaishuoneistoalasta oli 10-22 prosenttia.Lyytikkä & Kuusinen 2001, s. 9, 12-19, 65 Myöhemmin rakentuneita vastaavat kriteerit täyttäviä yhteisöjä ovat muun muassa Haukiputaan Ekokello (11 asuntoa, 1998), Oulun Aarresaari (12 asuntoa, 2004), sekä Helsingissä Satakielentie (29 asuntoa, 2004) ja vuonna 2010 vielä valmisteilla ollut Malta (yli 40 asuntoa).Siipola 2000, s. 117-133 As.Oy. Oulun Aarresaari 2005 Lyytikkä & Kuusinen 2001, s. 46-48 Hem i stan 2010
Katso myös Kommuuni Kollektiiviasuminen Yhteisö Yhteisöllisyys
Lähteet
Nuorten oma asuntotuotanto. Ympäristöministeriö. Rakennustieto Oy, Ekotieto-sarja. Helsinki.
Viitteet
Aiheesta muualla Ylen Elävä arkisto: Yhteisöllinen asuminen Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry Asuinyhteisöt Suomessa 2003 , Rihmasto.fi, Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry 2010. Tuulenkylä , yhteisö Jyväskylässä Hultunen, Pasi 2007.Yhteisöasuminen elämänpoliittisena valintana. Pro gradu, Joensuun yliopisto, yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta. Talonvaltausliikkeestä osaksi kaupunkia - Oranssin onnistunut integraatio (2017) Oranssin asumismalli ja yhteisöllinen asuminen asukkaiden kokemana (2013) Oikeus kaupunkiin! - Oranssi kaupunkiliikkeenä (2012)
Luokka:Asuntopolitiikka Luokka:Sosiaaliset suhteet Luokka:Asuminen