pienoiskuva|Yhdistyneiden Kansakuntien korruption vastainen yleissopimus Korruptio (latinan sanasta corrumpere ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi. Väärinkäyttö voi olla lainvastaista tai muuten epäeettistä toimintaa. Siihen voivat syyllistyä niin yksityishenkilöt, virkamiehet, poliitikot kuin elinkeinoelämän palveluksessa toimivat.
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.http://www.transparency.fi
Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen, isännöintialalla tai liike-elämän piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja kertaluontoista.
Korruptio on maailmanlaajuista, joskin sen rangaistavuus ja lainopillinen määritelmä vaihtelevat maasta ja oikeusjärjestelmästä toiseen.
Yleisyys maittain Maailmanlaajuisesti 450px|thumb|Transparency Internationalin korruptioindeksi vuodelta 2017 kuvaa kyselyihin perustuvia arvioita maailman maiden korruptoituneisuudesta. Sinisellä vähiten korruptoituneet, mustalla ja tummanpunaisella eniten korruptoituneet maat. Transparency International -järjestön korruptioindeksi lasketaan keskiarvona erilaisten hallinnon luotettavuutta ja yritysilmastoa tutkivien kansainvälisten järjestöjen kyselytuloksista. Se on mittari, joka perustuu ihmisten mielipiteisiin ja käsityksiin. On havaittu, että asiantuntijat arvioivat korruption määrän selvästi korkeammaksi kuin tavalliset kansalaiset.Fisman & Golden 2018, s. 47–49.
Maailmanlaajuisessa vertailussa vähiten korruptiota esiintyy Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Näiden alueiden lisäksi myös esimerkiksi Chilessä, Uruguayssa, Botswanassa, Japanissa, Bhutanissa, Singaporessa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on vähän tai tulotasoon nähden suhteellisen vähän korruptiota. Rikkaista maista korruptiota esiintyy suhteellisen paljon esimerkiksi Italiassa. Korkea tai erittäin korkea korruptioaste on esimerkiksi Venäjällä ja Ukrainassa, useissa Afrikan maissa, Länsi-Aasiassa Syyriasta Afganistaniin sekä Meksikossa ja Venezuelassa.Fisman & Golden 2018, s. 70–73.
Korruption yleisyys korreloi valtioiden vaurauden mukaan käänteisesti, eli korruptiota esiintyy köyhissä maissa useammin kuin rikkaissa. Tutkijoiden Ray Fismanin ja Miriam A. Goldenin mukaan maiden välisen vertailun perusteella noin 60 prosenttia yksittäisten maiden korruptioasteesta voidaan selittää pelkästään maiden tulotasolla.Fisman & Golden 2018, s. 197.
Korruptioaste korreloi myös sen kanssa, onko maa demokraattinen vai epädemokraattinen. Vähiten korruptoituneet maat ovat yleensä demokratioita, ja eniten korruptoituneiden maiden joukossa on paljon yksinvaltaisia maita. Epädemokraattisista maista vain Singaporessa on hyvin vähän korruptiota, myös Arabiemiirikuntien korruptiotaso on melko alhainen. Vertailtaessa samalla tulotasolla olevia maita toisiinsa demokraattisuuden yhteys korruption määrään kuitenkin pienenee, eikä köyhien maiden hallintojärjestelmän demokraattisuus suojaa niitä korruptiolta.Fisman & Golden 2018, s. 201–203.
Etenkin etnisesti pirstoutuneille maille on tyypillistä klientelismi eli oman kannattajakunnan (kuten omien äänestäjien tai oman etnisen ryhmän) suosiminen julkisten palvelujen tarjoamisessa ja virkanimityksissä.Fisman & Golden 2018, s. 65–66, 195.
Suomessa
Vuonna 2018 Suomi oli Transparency International -järjestön korruptioindeksin mukaan maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa. Suomessa korruptio-ongelmana on pidetty esimerkiksi tuttavaverkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.
EU:ssa Yleisradion mukaan korruptio maksaa EU:lle 120 miljardia vuodessa.
Yhteiskuntien sisällä Transparency Internationalin maailmanlaajuinen kyselytutkimus ”Global Corruption Barometer”Global Corruption Barometer 2006 perustuu vapaaehtoiseen gallup-kyselyyn, ja kertoo minkälaisia mielikuvia vastaajilla on korruption ilmenemisestä yhteiskunnassaan.
Arvioitaessa oikeusjärjestelmän korruptoituneisuuden tasoa asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan korruptoitunut, 5 = erittäin korruptoitunut) ”Global Corruption Barometer 2006” -kyselyssä suomalaisten vastausten keskiarvo oli 2,1. EU-maissa arvo oli pienempi ainoastaan Tanskassa, EU-maiden keskiarvo oli 2,9. Yhdysvalloissa vastausten keskiarvo oli 3,6 ja Venäjällä 3,9. Yhteiskunnan kaikkein korruptuneimmiksi sektoreiksi vastaajat katsoivat poliittiset puolueet (keskiarvo 4,0), parlamentaarisen päätöksenteon (3,7), yrityselämän (3,6) ja poliisi (3,5). Kehitysmaissa korrupteituneimpana sektorina pidettiin poliisia.Global Corruption Barometer 2006, s. 21-22
Selitysmalleja Korruption selittämiseen on kehitetty useita erilaisia viitekehyksiä.Fisman & Golden 2018, s. 30.
Yksi selitys sanoo korruption olevan seurausta köyhyydestä. Koska köyhä kansa tarvitsee enemmän julkisia palveluita kuin mihin varaton valtio pystyy budjettinsa puitteissa tarjoamaan, äveriäimmät valtaavat nämä niukat palvelut maksamalla lahjuksia. Koska oikeusvaltioperiaate on köyhässä maassa hatara, virkakunta pystyy helposti nyhtämään lahjuksia. Korruption kitkeminen tulee tämän selityksen mukaan mahdolliseksi vasta, kun maahan muodostuu riittävän suuri keskiluokka.
Toisen selityksen mukaan korruptiossa on kyse julkisvallan edustajien ja heidän yksityisten vastapeluriensa harrastamasta ansiottoman voiton saalistamisesta. Tätä näkökantaa suosivien taloustieteilijöiden mukaan julkinen puuttuminen talouden toimintaan luvin ja sääntelyin tuottaa tilanteen, jossa erivapauskohtelusta on saatavissa rahanarvoista etua. Välistävedosta saatava ansioton hyöty jakaantuu yritysten ja viranomaisten kesken, eikä se ole normaalia arvonlisäyksestä syntynyttä voittoa.Fisman & Golden 2018, s. 30–31. Yhdysvaltalaisen konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan suurin osa korruptiosta (71 %) on selitettävissä talouden sääntelyllä. Säätiön tutkijoiden mukaan mitä enemmän julkinen sektori sääntelee liike-elämää ja ihmisiä, sitä enemmän on tilanteita, joissa yksilöiden ja yritysten kannattaa ostaa tällaisia etuoikeuksia poliitikoilta tai virkamiehiltä suoraan, välillisesti, verkostoitumalla tai lobbaamalla.http://www.heritage.org/Index/chapters/pdf/Index2000_Chap3.pdf">Economic Freedom and Corruption (pdf), Alejandro A. Chafuen ja Eugenio Guzmán] Intialaisen talousnobelisti Amartya Senin mukaan jo pelkästään korruption väheneminen on riittävä syy avata kehitysmaiden suljettuja markkinoita.Globalisation Institute , siteerattu: Handbook of Economic Freedom , "Reducing corruption in developing countries by opening markets would be reason enough to liberalize, even if no other economic benefits materialized."
Kolmannen mallin mukaan korruption yleisyys riippuu hallintojärjestelmän demokraattisuuden asteesta. Malli esittää, että korruptio on yleistä autoritaarisissa tai diktatorisissa järjestelmissä, mutta demokraattisessa järjestelmässä poliittisten instituutioiden mekanismit tekevät julkisvallan väärinkäytöstä hallittavan.Fisman & Golden 2018, s. 32.
Institutionaalisen näkökulman mukaan maan taloudelliset instituutiot aiheuttavat maan vaurastumisen tai taantumisen. Jos maata johtaa turmeltunut eliitti, maan instituutiot on viritetty ohjaamaan resursseja sen omaan käyttöön.Fisman & Golden 2018, s. 32–33.
Korruptiotasapainomallin mukaan korruptio kumpuaa sosiaalisista odotuksista, eli yksilö tekee päätöksensä korruptioon turvautumisesta sen mukaan, miten hän arvioi muiden toimivan. Jos yhteiskunnassa ei esiinny korruptiota, rehellisenä pysytteleminen on yksilölle edullista. Jos hän taas uskoo muidenkin maksavan lahjuksia, hänenkin täytyy toimia samoin oman etunsa vuoksi. Tämä johtaa usein siihen, että yhteiskunta keikahtaa joko täysin korruptoitumattomaksi tai läpeensä korruptoituneeksi.Fisman & Golden 2018, s. 29, 19–21. Näiden ääripäiden väliin keskiarvoltaan sijoittuvissa maissa voi olla niin kauttaaltaan korruptoituneita hallinnon osia kuin täysin puhtaitakin. Tällöin maan korruptioaste määräytyy siitä, kumpia on enemmän.Fisman & Golden 2018, s. 96–98.
Haitat ja hyödyt Korruptiosta katsotaan yleisesti olevan kokonaisuudessaan haittaa yhteiskunnalle. Korruptio hidastaa talouskasvua, lisää taloudellista eriarvoisuutta ja rapauttaa hallintoa kohtaan tunnettua luottamusta. Toisaalta on joskus myös esitetty, että korruptio voisi joissain olosuhteissa edistää talouskasvua sitä kautta, että sen avulla yritykset pääsevät kalliiksi käyvän ja turhan sääntelyn ohi.Fisman & Golden 2018, s. 138–139.
Vaikka korruptio onkin yleisesti ottaen haitallista, sitä on vaikea saada katoamaan, sillä se tarjoaa välittömiä hyötyjä siihen osallistuville. Virkamies saa lahjuksia vastaan ottamalla palkanlisää. Poliitikko saa lahjusten avulla lisätuloja, joita hän voi käyttää esimerkiksi vaalikampanjansa rahoitukseen. Yrityksen kannattaa joissain maissa ja joillain aloilla maksaa ja jopa aktiivisesti tarjota lahjuksia, sillä muutkin yritykset tekevät niin, ja tarjouskilpailun voi voittaa vain lahjomalla. Lahjusten maksamisen tuoma hyöty lisäksi yleensä ylittää kiinnijäämistä seuraavien sakkojen aiheuttaman haitan. Yritykset eivät pysty yksissä tuumin kieltäytymään lahjonnasta, sillä yhteinen sopimus sotisi yksittäisen yrityksen etuja vastaan vaikka se olisikin yhteiseltä kannalta edullinen. Tavalliset kansalaiset vastustavat korruptiota mutta joutuvat maksamaan virkakunnalle lahjuksia saadakseen välttämättömiä julkispalveluja.Fisman & Golden 2018, s. 140–172.
Korruptio eri aloilla Politiikka Poliittinen korruptio on poliittisen vallan väärinkäyttöä henkilökohtaiseen hyötyyn. Se voi olla mittakaavaltaan valtavaa: erään maailman korruptoituneimman johtajan Indonesian Suharton väitetään kavaltaneen 35 miljardia dollaria maalta, jonka bruttokansantuote henkeä kohti oli 700 dollaria. Poliittisen korruption muotoja ovat muun muassa äänien ostaminen, julkisten varojen laiton käyttö ja virkanimitysten myyminen. Poliittinen korruptio ei ole aina laitonta. Esimerkiksi rahalahjoitukset poliittisille puolueilla johtavat usein politiikan muutoksiin. Maailman talousfoorumin tutkimuksen mukaan 89 prosentissa tutkituista 102 maasta rahalahjoitusten vaikutus johonkin tiettyyn poliittiseen päätökseen oli korkea tai keskinkertainen.
Suuri osa poliittisessa korrutiossa liikkuvasta rahasta on lähtöisin yksityiseltä sektorilta. Esimerkiksi kansainvälisen asekaupan salainen luonne ja avoimuuden puute hinnoittelussa on lisännyt korruptiota alalla. 1990-luvulla joukko ranskalaisia ja saksalaisia poliitikkoja joutui eroamaan, kun ilmeni, että salaisten asekauppojen yhteydessä oli maksettu lahjuksia. Myös energiateollisuuden piirissä on paljon korruptiota. Transparency Internationalin mukaan mitä suuremman osuuden öljykauppa jonkin maan kansantaloudesta muodostaa, sitä suurempi potentiaali korruptiolle maassa on.
Oikeuslaitos thumb|Elihu Vedder: Korruptoitunut lainsäädäntö (1896).